Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Kupsalle tiedoksi, että tarkoitus oli rakentaa sinne omakotitalo, ja laskin validaatioon metsän ja tontin hinnan erikseen ja molemmat yläkanttiin. Tässä mielessä siis kolaus, koska kunnan 1500m2 tontit eivät oikein kiinnosta ja meni vähän oman elämän suunnitelmat uusiksi joksikin aikaa. Mutta ostajaa käy sääliksi, kyllä.
70 euron kuutiohinnan voi juuri ja juuri ymmärtää, jos tilassa on vain päätehakkuumetsää ja taimikkoa, koska silloinhan ne taimikot ikään kuin nostaa sitä ennestään korkeaa tukkipuun kuutiohintaa. Tässä tapauksessa kun taimikoita tai muita arvoja ei ollut ja keskimäärin 35-40-vuotiaassa puustossa on vielä iso osa kuitua, niin tuolle kuutiohinnalle ei ole periaatteessa senkään vertaa perusteita.
Ylipäätään olen metsäarvioissa hymyillyt sille, että ylitiheillä ensiharventamatta jääneillä kuvioilla tahtoo olla ihan normaalit ikään perustuvat odotusarvokertoimet, joilla puuston kuutiomäärä kerrotaan. Jos kuitenkin jopa puolet runkoluvusta pitää ottaa heti pois, puolet odotusarvostakin taitaa hävitä savuna ilmaan hakkuussa.
Ymmärrän kyllä, että tosimies viilaa ja harittaa sahanterää ja paistelee makkaraa nuotiolla taukojen aikana. On myös ihan ookoo, että saha revitään narusta käyntiin, koska niin on aina ennenkin tehty.
Itse taas menen mieluummin metsään töihin silloin kun menen, ja homman pitää olla siellä maasto-olosuhteissa mahdollisimman vaivatonta ja keskittyä itse pääasiaan eli purun ottamiseen pois. Eli siis yksi ääni Irmalle.
Olipa tässä muutama viikko sitten Metsätilat.fi-tarjouskilpailu eräästä metsäpalstasta Varsinais-Suomessa. 2500m3 ja 16,5 ha. Pääasiassa 10 vuotta sitten ensiharvennettuja kasvatusmetsiä, vähät päätehakkuumetsät huonoja, kasvatusmetsissä vielä paljon koivua. Käypä metsätaloudellinen arvo noin 62000 euroa, toteutunut myyntihinta 130000 euroa. Tässä mielessä Oravan osakekin on järkevämpi ostos, koska siellä osakkeen takana oleva nettovarallisuus on suurempi kuin osakkeen hinta.
Ei siinä mitään, saahan sitä toki maksaa, jos tykkää. Vitutti kyllä, kun jäin vajaalla parilla tonnilla rannalle kyseisessä kaupassa. Mutta oikeastaan samaan aikaan käy ostajaa sääliksi, koska on aika hankala kuvitella, miten tuon ostoksen saa ikinä kannattavaksi, vaikka velka onkin halpaa.
Jossain vaiheessa voi myös olla, että tulee taas sellainen aika, että pankit arvioivat vakuuksien arvot jostain syystä uudelleen, ja silloinkin kävisi ostajaa sääliksi. Pankkina minun olisi hankala ymmärtää, miksi tuollaisen kohteen vakuusarvo olisi esimerkiksi 60 % 130000 eurosta. Todennäköisesti jossain vaiheessa pankit myös lakkaavat rahoittamasta tämäntyyppisiä kohteita, mikä taas sitten heikentää realistisempienkin metsänostajien lainansaantiedellytyksiä.
Sinänsähän tästä voisi yrittää päätellä, että joku jossain, jolla on rahaa, uskoo vakaasti puun hinnan nousemiseen ja metsätalouden kannattavuuden merkittävään kohenemiseen.
Suorittava ystävämme ei pidä tästä kommentista yhtään, mutta paras lääke on varmaan se, että ensiharvennus tehdään hyvin varhain ja myydään energiaksi, ja seuraavaa harvennusta viivästetään hiukan ja se myydään yläharvennuksena sahalle.
Tällä naamalla 2,75 %, POP ja vakuusarvo 60 % ostohinnasta. Ei välttämättä ole viimeinen tingattu hinta edes. Suosittelen kyseistä firmaa lämpimästi. Käytännössä en koko korkoa joudu maksamaan, koska harrastelen ylimääräisiä lyhennyksiä sen verran paljon koko ajan, mulla on yleensä lähinnä aina vaan viimeisin tila velaksi ostettuna.
Nykyisellä korkotasolla ei tulisi ihan äkkiä mieleen pitää vaikka jotain 50000-100000 euroa vaan odottelemassa pankkitilillä, että jotain ostettavaa löytyisi.
Aikanaan kyselin asioita vakuutusyhtiöistä, kun metsää aloin ostelemaan, ja ne väittivät silloin, että suostuvat vakuuttamaan vain yhden henkilön kaikki metsät. Miten olette onnistuneet siinä, että olette vakuuttaneet vain osan? Ostamalla lisää vakuutuksen ottamisen jälkeen?
Ei ole vakuutusta, koska vakuutus ei korvaisi lannoituksesta aiheutuvia odotuksia. Yksi parhaita vakuutustuotteita on metsäkone, joka hakkaa ajoittain liian isot (=kalliit) puut pois.
Sellaista kesää ei tulekaan, etteikö tuota kohdetta hakkaamaan pääsisi.
Lisätieton myös, että kantatielle on 400 m.
Niin no yleisempi kysymys mikä tähän liittyy on se, että Metsälehtihän julkaisee keskihinnat. Etelä-Pohjanmaan alueella niitten väitetään olevan käppyrästä katsoen MäT 64,90 ja KuT 66 ja risat. Käytännössähän haitari tuosta ylös ja alas on ilmeisesti peräti sellainen 10+ euroa, joka sitten vaihtelee kohteittain ja josta ei julkisesti ilmeisesti kerrota missään. Näitä tekijöitä, jotka sitten nostaa tai laskee hintaa, on helppo luetella (tilan koko, kuljetuskelpoisuus, litrakoko, myyjän pärstäkerroin, ostajan mieliala jne.), mutta en ollut hahmottanut, että tuo olisi keskiarvoa huonompi kohde. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään 30 m leveä ja 4 km pitkä sarka halki erämaiden 😀
Jos teillä olisi 0,8 ha ja noin 200 kuution päätehakkuu eteläpohjalaisen kylätien varressa (yksityinen soratie kuivalla kankaalla), ja teille olisi tarjottu mäntytukista 63 ja kuusitukista 65, niin miten suhtautuisitte? Ja miten ottaisitte suhtautumisenne ostomiehen kanssa puheeksi?