Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Mitä enemmän asumistukia jaetaan, sen paremmin asuntosijoittaminen kannattaa suhteessa metsäsijoittamiseen. Tämä taas voi vaikuttaa siihen, mitä metsästä maksetaan ja toisaalta siihen, ketkä ostavat metsää vs asuntoja.
Menee nyt vähän aiheen viereen, mutta eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla riitelin pari vuotta sitten paikallisen mhy:n henkilön kanssa puhelimessa siitä, kasvaako metsässäni rauduskoivua. Ei kuulemma kasva siellä päinkään.
No, jostain syystä röpöoksaisia pikkutaimia ja habitukseltaan täysin rauduskoivun mallisia isoja koivuja kasvaa omistamallani kuivalla hiekkakankaalla. Eli eiköhän metsäammattilainen ole väärässä.
Mitä nyt olen metsissä pyörinyt pitkin Suomea, niin oikein lihavia rauduskoivuja löytyy aika usein nimenomaan pohjavesivaikutteisilta kankailta mäntyjen seasta.
Metsäyhtymähän ei omista mitään, vaan ne kuolinpesät omistavat. Eli siis kuolinpesät pitää jakaa, jos halutaan lopullisesti purkaa tilanne.
Kysyisin kirjoittajalta, että onko pesissä paljon muutakin omaisuutta kuin metsää ja onko eri kiinteistöjä miten paljon, eli miten helppoa jakaminen on.
(Ja omistavatko kuolinpesät nämä kiinteistöt samassa jakosuhteessa, vai onko esimerkiksi myöhemmin ostettuja lisämaita, joissa on erilaiset osuudet.)
Lisäksi pitäisi tietää, minä vuonna kysyjän vanhemmat (?) menivät naimisiin.
Havaintoja Onnibussin ikkunasta: Toivakassa ja Leivonmäellä suurin osa 40-80-vuotiaista kuusista kumartaa kohti Pietaria, oikeastaan kenenkään latva ei osoita suoraan taivaalle. Noin 3 % on ihan selvästi latva katki, juurineen kaatuneita ei ole oikeastaan lainkaan. Todennäköisesti suuri osa puista ei näytä maasta katsottuna vikaisilta ollenkaan, mutta näin kauempaa sivusta katsottuna näyttää aika pahalta. Toipuvat kyllä, ellei tule kuivaa kevätkesää, mutta runkoon jää jotain vikoja varmasti.
Joutsan puolella vaiva on paikoittainen, Hartolassa ei ole mitään.
Männyt ja koivut ovat myös Toivakka-Leivonmäki-suunnalla kunnossa.
Siitähän lähdetään, että kaikkien sukulaistätien, kesämökkien ja muiden vastaavien kohteiden läheltä kannattaa hankkia metsäpalsta, jos saa järkevällä hinnalla. Myös Lapista kannattaa ostaa yksi, jos tykkää käydä sielläpäin esim. hiihtelemässä, ja Joensuuhun menevän tien varresta, jos käy vuosittain Ilosaarirockissa. Näin siis vähennysten näkökulmasta.
Metsähän kasvaa jotain vaikkei hoito aina niin aktiivista olisikaan, perinteinen 80/20 sääntö pätee aika pitkälti myös metsässä.
Mulla on itsellä se periaate, että ostan omat metsät kantateiden 63 ja 86 vaikutuspiiristä, kun tuota reittiä tulee muusta syystä ajeltua usein. Ja valitsen tilat, joista teen tarjouksen niin, että niissä on mahdollisimman vähän työtä ja mahdollisimman hyvä arvokasvu.
Pukki tuokoon kaikille kilteille metsäihmisille paljon paketteja ja kaikille tuhmille risuja.
(Näin pääsen tekemään joulun jälkeen hyvän energiapuukaupan.)
Siitähän lähdetään, että nuoret ovat tyhmiä ja vanhat ovat jääriä.
Jostain syystä osa nuorista ei ole tyhmiä eikä osa vanhoista jääriä.
Jostain syystä osa vanhoista metsistä kestää harvennusta ja jostain syystä osa jaksollisen menetelmän taimikoista ei koskaan tuota niihin laitettuja kuluja takaisin.
Näihin molempiin aiheisiin liittyy kysymys: miksi?
Kokemukset Olhavan metsistä rajoittuvat lähinnä juoksemiseen kartta kädessä tuulivoimaloitten ympäristössä. Siellä on paikoitellen niin vähän maata kallion päällä ja mereltä tuulee, että en nyt ihan usko, että siellä kovin nopeasti puut kasvaa muutenkaan, tai kovin pitkiksi.
Vakavasti voidaan myös miettiä sitä, että olisiko tilanne ollut sahan kannalta yhtään sen parempi, jos puut olisi hakattu jaksollisen kasvatuksen menetelmin, vai olisivatko puut loppuneet joka tapauksessa niillä hakkuumäärillä ja sen aikaisilla kuljetusmenetelmillä. Jos dieselin hinta nousee, Äänekosken ympärillä on kohta 50 km hakkuuaukko 😛
Pihkatappi: ihan järkevältä kuulostaa, vois olla vaikka muutaman puun ryhmäkin siinä risteyksessä periaatteessa. Eli siis liikenneympyrä 😉
Jätkä varmaan tietää itsekin, että Maanmittauslaitos ei ole laserkeilannut Tollon päänsisälmystä. Mutta jos asiallista haastetta ei tule, niin se kertoo paljon.
Pihkatappi: Ohjelmisto on sveitsiläistä maksullista tekniikkaa ja data on Maanmittauslaitoksen avointa dataa. Käytännössä maanpinta löytyy noin 25 cm tarkkuudella aivan pahimpia nuoria kuusipuskia lukuun ottamatta. Samoin isovarpurämeillä näkyy käytännössä yksittäisiä isoja mättäitä, välillä näkyy vanhoja isoja kantoja ym. Kasvillisuudesta näkee pienet aukiot ym., joista pystyy päättelemään kalliot ja osan kosteista painanteista.
Ottaisin ihan mielellään haasteen vastaan, kun se keskisuomalaisen tilan rekisterinumero ensin tulee. Tai saa se muualtakin olla. Sitten voi toivoa vielä ajouravälin maksimin ja minimin, ja varastopaikan voi selventää jotenkin.
Lisäksi tietysti diiliin kuuluu, että kyseinen henkilö käy sitten tarkistamassa maastossa, miten hyvä tuli tai ei tullut.