Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Täyttelin päivänä eräänä taas metsänkäyttöilmoituksen, ja totesin, että siellä kysytään uudistamisen pääpuulaji. Eli jos haluat kasvattaa sekametsää, joka on 1/3 kutakin pääpuulajia, niin se ei lomakkeen näkökulmasta käy. Eihän sillä paperilla sinänsä mitään väliä ole, mutta jos nyt Annelit ja Re-Vat ym haluavat lähettää aiheesta terveisiä korkealle metsäiselle tasolle, niin en yhtään pahastu siitä.
Yhtä hyvin lomakkeessa voisi olla vaikka rivi puulajille ja metsänomistajan tavoittelema prosenttiosuus sen perässä. Sekametsät taitavat olla syntiä, sotkevat kasvatusmallit ja kaikki.
Voiko käydä niin, (koska työn hinta jatkuvasti nousee ja raaka-aineiden hinta laskee), että jatkossa Suomesta lopetetaan enenevässä määrin sahoja ja rakennetaan lisää sellutehtaita sen takia, että mekaaninen puunjalostus olisi enemmän työvoimavaltainen ala kuin sellunkeitto?
Suurin osa tulevaisuuden puutuotteistahan ei tiedä, minkä ikäisestä tai kokoisesta puusta ne on tehty?
Olisiko siis näin, että tukin ja kuitupuun hintaero kyllä tulee supistumaan, mutta lähinnä niin, että puun järeydestä ei enää maksettaisi, koska järeän puun kysyntä supistuisi?
Kanahaukka haastanee siis Timpan käräjille saaliin varastamisesta.
Menee nyt vähän off-topic, mutta minäkään en ole löytänyt metsästä koskaan löysää rahaa. Sen sijaan löysin kerran Hyvinkäältä metsästä noin 2×1 km kokoiselta alueelta ilmeisestikin jonkun yrityksen kirjanpidon ja kaikki tositteet. Niitä oli aina lappuja siellä ja lappuja täällä. Oliskohan ehkä pudotettu pienlentokoneesta mapit tai jotain.
Niin että jospa sitä joskus sitä löysää rahaakin löytyisi ihan vaan tuolla samoilumenetelmällä.
En tiedä Harjavallan röörikaupan toimintaperiaatteita, mutta lähtökohtahan on, että jos tarjous tulee hyväksytyksi sen voimassaoloaikana, niin tarjouksen antanut taho ei voi enää sitä peruuttaa seuraamuksitta.
Jotain outoa tosiaan on tekeillä osto- ja korjuurintamalla.
En ole lukenut pienellä kirjoitettuja tekstejä, mutta yleensä kai ihan oikeustoimilain pohjalta tarjoukset sitovat niiden tekijää. Eli jos päiväys on voimassa ja paperit on kunnossa niin voi melkein harkita pakottamista kauppaan.
Tihkupinnat on ihan hauskoja, niihin saattaa joskus mulahtaa polvea myöten vahingossa, kun ne saattavat alkaa ja loppua yhtäkkiä.
Tihkupinnallahan on periaatteessa kaksi suojeltavaa arvoa, toinen on tihkupinta itse (pohjaveden purkautumispaikka maanpinnalle), jolla on tietyt geologiset arvot ja johon periaatteessa liittyy myös pohjaveden pilaamiskielto. Toinen arvo on sitten se, että näissä tihkupinnoissa tahtoo kasvaa joitain harvinaisenpuoleisia kasveja ja erityisesti sammalia. Sanoisin näin, että suhteessa moniin muihin metsälakikohteisiin (esim. kalliot) tihkupinnat ovat oikeastikin aika arvokkaita ja herkkiä häiriintymään. Jos esimerkiksi tihkupinnan alapuolella on vaikka pieni lehtolaikku, niin mielestäni sekin kuuluisi siihen samaan säästettävään kohteeseen, koska on paikkaa, mihin tämä tihkupinta vaikuttaa.
Ja siis ympäristötukeahan voi saada, jos sitoutuu jättämään alueen metsänhoidollisen käsittelyn ulkopuolelle jne., lukee nyt vaikka metsonpolku.fi-sivuston ensin aiheesta. Riippuu, paljonko omien saman kunnan tilojen pinta-alasta on näitä erityiskohteita.
Kyllä ne tihkupinnat yleensä pitäisi metsästä löytää. Hetteikkö on varmaan sama asia eri murteella. Saattaa olla saniaista, sammalia, ruskeaa liejua tms., ja tosiaan saattaa näyttää hyvin viattomalta, mutta voi olla hyvin upottavaa. Aika harvoin tasamaalla, enimmäkseen rinteiden alaosissa, joissa pohjavesi puskee väkisin läpi normaalista kangasmaasta.
No jos se on puolen kilometrin sopuisa tie, niin varmaan tekisin naapureitten kanssa ihan paperin, että kääntöpaikka on ja sitä saa käyttää. Sellainenkin kun tiessä on aina hyvä olla.
Ja joo, kyllähän hallintolaki velvoittaa, että viranomaisen pitää hoitaa asiat, mutta yleensä kannattaa myös katsoa, mitä sanktioita laki määrää sellaiselle, joka ei toimi, niinkuin käsketään.
Ylinopeudesta liikenteessä saa sakot, mutta mitä saa virasto alinopeudesta?
Jos joku kuvittelee, että hoitokodit ovat juuri nyt tapetilla sattumalta, niin siinähän kuvittelee. Kauan on nimittäin odoteltu. Taustalla lienee ammattiliittojen aktiivisuus, soten kaatoyritys ja vaikuttaminen alkaneessa vaalikampanjassa.
En ole demari enkä kannata sotea, enkä pidä tyylikkäänä menettelynä sitä, että sekä maakuntiin että sotepuolelle on jo palkattu ihmiset töihin, vaikka eduskunta ei ole päättänyt, että ne tulevat.
Pointtina siis, että kyllä vihreätkin ihmiset osaavat käsitellä mediaa, ja heillä saattaa olla samantyyppisiä kohteita jo odottamassa viestinnän kannalta hyvää ajankohtaa. Siksi se puhe siitä heräävästä keväästä ja tihkupinnan vaaleanvihreistä sanikkaisista – tai mitä siinä kasvaakaan – ei ollut mikään kevyt heitto.
Metsänmies muistaa vaatia, että yhtiö/myyjä istuttaa omalla kustannuksellaan 2-vuotiaat taimet tulevana kesänä ja pitää huolta, ettei kukaan pääse sanomaan tulevaisuudessa, että tieoikeus on laajentunut hiljaisen hyväksynnän vuoksi.
Kääntöpaikka-asiasta kannattaisi varmaan keskustella tiekunnan kokouksessa, jos sellainen on, niin että asiasta jää joku dokumentti jälkipolville. Rasitteen muuttamista tai tietoimitusta voi tietysti hakea, mutta ne pirut maksavat. Kannattaa arvioida, paljonko on halukkaita toimituskustannusten maksajia.