Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Toistan itseäni, mutta sanoisin, että aina on hyvä aika aloittaa jatkuva kasvatus, paitsi silloin, kun käsissä on satavuotias tasakokoinen kuusikko.
Mun mielestä olennaista on edelleen se, että taimikonhoidossa ja harvennuksissa tuetaan suunnitelmallisesti koko- ja puulajivaihtelua ja pidetään huolta siitä, että metsästä ei tule liian umpinainen. Kuusen osuus ei ylemmissä latvuskerroksissa mielellään saisi olla yli 2/3.
Pienaukkokin on parhaimmillaan, kun sen rosauttaa vaikka johonkin etukasvuiseen kohtaan ja kun ympäröivä metsä erityisesti lounaan puolella on vaikka koivikkoa.
Tästä teemasta olisi muuten hyvä keskustella enemmänkin, koska näitten myyntikanavista on oikeasti hankala saada tietoja.
Mulla olis Pohjanmaalla 1,5 ha soistunutta kalliota (niinpä…), jossa kasvaa mäntyä, jossa sentillä on noin 25 vuosirengasta. Järeys vaihtelee siinä 15-25cm välillä, suoraa runkoa on 1-2 tukin verran, sitten on virta loppunut.
Ostaako joku näitä muuhun kuin energiapuuksi?
Sen taimikon voi realisoida myös myymällä sen pois myöhemmin. Kysymys onkin, miten metsätilamarkkinat toimivat, ja toisaalta inflaatiosta ym.
Summa-arviomenetelmähän ylipäätään perustuu taimikoitten arvoihin ja odotusarvoihin, joilla yritetään peittää se tosiasia, että taimikko on tavallaan arvoton ja nuori metsäkin aika vähäarvoinen. Metsähän on oikean hintaista ainoastaan siinä 45-55-vuotiaana.
Jos ostaa tilan, jonka hankintahinnan saa maksettua hakkaamalla tilaa, on selvää, että prosentuaalinen tuotto sijoitetulle pääomalle on ihan hyvä. Taimikon arvo taas perustuu laskelmissa siihen (harhaiseen) ajatukseen, että puun reaalihinta on tulevaisuudessa sama kuin nyt (tulee laskemaan) ja siihen (epätodennäköiseen) oletukseen, että inflaatio on 0 (eiköhän metsän kasvu kestä pitempään kuin EU, Neuvostoliittokin oli ikuinen).
Osta pois. Korkealta ei kaada, koska isoista rahoista ei ole kyse. Itketään sitten myöhemmin.
Odottelemme jännityksellä rahojen tippumista tilille.
Metsuri motokuski kirjoitti: ”Täytyy muistaa että vastuu on myös metsänomistajalla merkitä ja ilmoittaa erityisen tärkeät elinympäristöt.”
Tämän tulkinnasta olisi kiva kuulla vähän tarkemmin. Ensinnäkin yhtiöillä on käsittääkseni käytettävissä ihan hyvin erinäistä luontotietoa muutenkin, ja toisekseen voitaisiin tässä miettiä, miten kaukaisia asioita metsänomistajan edes pitäisi ymmärtää ilmoittaa? Jos hakkautan aukon kuviolle X, ja vaikka 100 m päässä olisi kuvio Y, joka olisi vaikkapa Metso-kohde, niin pitäisikö minun ilmoittaa, että kuvio Y on suojeltu, vaikka koko kuviota Y ei ole käsketty millään tavalla hakkaamaan? Entä, jos suojelukohde on vaikka naapurin maalla? Pitääkö siitäkin ilmoittaa?
Hyvä kysymys. Onko tullut mieleen jotain sellaista, mikä mahdollisesti olisi riski itsellesi, jos edettäisiin aiemman suunnitelman mukaisesti? Ovatko ns. paperit kunnossa?
Ei ne 20 vuodessa ehdi niin pahasti mätänemään ettei ne kuiduksi kelpaisi.