Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset

Jossain toisessa viestiketjussa olen joskus kirjoitellut meidän lannoituskokemuksista. Itse en etämetsänomistajana viitsi alkaa läträämään pikkusäkkien kanssa vaan olen tyytynyt suursäkkeihin, jotka pudotellaan kuormasta tienvarteen kukin oikeaan paikkaansa yksi kerrallaan.

Suursäkki riittää vähän toiselle hehtaarille annoksesta riippuen eli jos kullakin säkillä lannoitetaan neliön mallinen ala ja säkki on keskellä tätä alaa, niin kävelymatkaa tulee siinä 60-70 metriä. Säkiltä lähdetään kahden 10 litran muoviämpärin kanssa (joissa on vähän fylliä kahvoissa, eli vaahtomuovi+jesari) aina kuhunkin suuntaan ja koko ajan heitellään. Ensimmäinen ämpäri jätetään aina karvan yli puoleenmatkaan puolitäytenä ja heitellään paluumatkalla tyhjäksi.

Kannattavuus riippuu siitä paljonko juo kahvetta ja paistaa makkaraa, mutta kyllä ainakin meillä on jäänyt ihan hyvä tuntipalkka itselle kun vertaa mitä vieraan konetyö olisi maksanut.

Sitten jos on tosimies ja mönkijät ja traktorit ja muut vehkeet, voi samantien hankkia levittimetkin niille lannoitteilleen.

Näin tämä kyllä toimii ihan ookoo, kunhan maasto on jokseenkin ok kulkea ja tilan tieverkko on hyvä. Ämpärit ja 4-5 talkoolaista kulkee pikkuautolla vaikka toiselle puolelle Suomea tarvittaessa.

Sitäpaitsi kun lannoittaa nimenomaan tienvarret, saa naapurit paremmin kateellisiksi ja ostomieskin katselee onnellisena auton ikkunasta.

Sitä en sitten tiedä, että jos yksinään tekee, niin ehtiikö papanat koppuroitua sinne säkkiin kosteuden vaikutuksesta ennen kun homma on loppuun saakka hoidettu. Tästä varmaan jollain muulla on enemmän näkemystä.

Kaipa tuo härveli soveltuu niihin paikkoihin, mihin sitä on ajateltukin. Työmaiden organisointi ja sijannit on tietysti sellainen, mikä pissii koko alalla, eli koneet viettävät ihan liikaa aikaa lavetilla.

Sanon nyt tässäkin kohtaa, että mun mielestä pitäisi kehittää koneita siihen suuntaan, että niissä olisi enemmän kouria, ei nyt ehkä ihan yhtä monta kuin hämähäkissä, mutta melkein. Se, mihin konekuski jollakin lailla tarvitsee sitä älyään, on se, että se katkaisee oikean puun oikeasta kohdasta. Kaikki toimet sen jälkeen joutaisivat etenemään automaatilla, eli kourassa olevan puun karsinta, katkonta ja sijoittaminen kyytiin tai ketoon. Tällä aikaa kuljettaja voisi jo etsiä ja katkoa seuraavaa puuta, ja sitä seuraavaa.

Kaikenkaikkiaan pitää muistaa, että sellaisia leimikoita on kuitenkin kohtalaisen paljon, joissa tukkisaannosta saatava taloudellinen hyöty ei korvaa sitä aikaa tai työmäärää, joka älyllisen katkonnan tekemiseen kuluu.

Ja no, sulla on 30 ha taimikkoa sun tilalla, ja kohta vielä lisää. Koska sitä pikku kuusitaimikkoa on paljon, niin töitten tasaamiseksi sitä huonoa vanhaa peltoa voi pitää pystyssä pari vuotta pitempäänkin, jos ei ole rahat loppu. Samoin hehtaareja on kuitenkin sen verran paljon, että antaa niitten varjostavien koivujen kasvaa siellä ihan rauhassa ja poistelee ne sitten vaikka ensiharvennuksessa. 20 vuoden kuluttua sulla nimittäin ei ole tuossa metsässä yhtään mitään tekemistä, ellet jostain syystä osta lisää hehtaareita.

Siitä oliko päätehakkuutulo hyvä vai huono, ei voi sanoa mitään. Suomessa on alueita, joissa päätehakkuumetsä on 130m3/ha ja joissa se on 450m3/ha ja jopa ilman hoitoa.

Allekirjoitan täysin tämän Jätkän lauseen ”Jokainen hoitotyö, joka tehdään avohakkuun jälkeen, pitää tähdätä päätehakkuuseen aikanaan.”

Mutta jos tavoitteena on avohakkuu esimerkiks 180 vuoden kuluttua, niin hoitotyöt on tehtävää aivan eri tavalla, kuin jos avohakkuuta tavoittelee 80 vuoden kuluttua.

Väliaikatietona, että sain tänään puukauppatarjouksen, jossa kesäkelpoisesta metsäautotien varressa olevasta 3,5 ha harvennushakkuusta tarjottiin havutukista 42,50, parrusta 18,5, havukuidusta 15 ja koivukuidusta 14 euroa/m3.

Odottelemme jännityksellä tulevaisuutta.