Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Olen nyt varmaan vähän tosikko, mutta voisiko joku selittää, miten nämä kaksi tekstinpätkää ovat loogisessa yhteydessä keskenään:
”Siellä moton ohjelmistossa on useampia eri asiakkaiden hintalistoja +edellisiin kohdistuvat jakauman painotuksia koskevat matriisit. Nämä eivät ole julkista tietoa.”
ja
”Olkiukko löytyy kyllä sieltä ”valvonnan ”päästä ,jos kaikkia katkontaan vaikuttavia taustatietoja ei vaivauduta hankkimaan ja elvistellään valvojan roolilla.”
Paino sanoilla ”ei vaivauduta hankkimaan” ja ”eivät ole julkista tietoa”.
Ja kumma juttu, että sen kaarevan lasin läpi näkee edes ne kaadettavat puut (ehkä siksi pitää tehdä se ennakkoraivaus) ja että sen kameran olisi nimenomaan pakko olla siellä kajuutan sisäpuolella. Ja kumma, että vain vainoharhaiset petolliset ihmiset tarvitsevat kameroita motoon, mutta kuitenkin vainoharhainen motokuski itse kuvaa omia tekemisiään silloin, kun leimikko ja palaute pelottavat.
Kuten sanottu, tuollaisen kamerajärjestelmän hinta on suhteessa moton hintaan yhtä tyhjän kanssa. Odottelen jännityksellä, kuka toimija sen ottaa käyttöön ensimmäisenä, vai onko sovittu, ettei kukaan ota.
Et ole urpo, vaan sekava.
Jos nyt mennään pykälien mukaan, niin tontteja voi olla olemassa vain asemakaava-alueella. Muualla on jotain muuta.
Jos ollaan asemakaavan ulkopuolella, niin on tiloja.
En nyt ymmärrä, mikä tonttijaolla tässä tarkoitetaan.
En myöskään ymmärrä, että mitä järkeä sitä yhtä varastona olevaa rakennusta on pitää niin, että sen alla oleva maapohja on useana eri tilana? (ymmärsinkö oikein)
Ja jos verottaja haluaa siitä kiinteistöveroa, niin onko se sitten edelleen asuinrakennuksen kirjoissa? Pitääkö sille hakea rakennuslupa tms käyttötarkoituksen muutokseen varastorakennukseksi, että vero lähtee?
Lue: sahatavara ei tee kauppaansa niin hirveän hyvin eikä hirveän hyvään hintaan, joten jos saadaan saha kiinni ilman työntekijäkustannuksia, korttiin kannattaa tarttua.
Sinänsä mielenkiintoista, että esimerkiksi Junnikkala ei osallistu.
Ja sanotaan näin, että ajatuksen tasolla se, että näitä kyseisiä Enson kauppoja olisi se määrä, jonka Enso on ilmoittanut, on… nooh, uskokoon ken tahtoo.
Kieltämättä keskustelu vaikuttaa oudolta.
Ja selvennyksenä, että allekirjoittanut ei ole koskaan tehnyt Stora Enson kanssa puukauppaa. Noin viiden muun toimijan kanssa kyllä.
Saattoi toki olla muuten tunteellinen päivä, mutta kyllä lähtökohta pitäisi olla, että puukauppasopimuksen toteutuminen olisi jotenkin luotettavalla tavalla todistettavissa. Sanoisin näin, että liike-elämässä kannattaa yleisesti ottaen säilyttää pieni terve epäluottamus, ellei halua, että tulee kovasti turpiin. Ilmeisesti nyt nämä StoraEnson kanssa asioineet, 15-18-senttistä kuitua myyneetkin olisivat voineet elellä ihan onnellisina ja olla tyytyväisiä siitä, miten he ovat niin ihanan kukkeasti onnistuneet luovuttamaan juuri niitä dimensioita, mitä ostaja on halunnut, ja vieläpä pätevää kauppasopimusta edullisempaan hintaan.
Kyseisessä HS:n uutisessa kerrottiin, että Kiinassa on yksi hiilivoimalakombinaatti sisämaassa, joka pussuttaa saman verran hiiltä taivaalle kuin mitä Suomessa tuotetaan puolessa vuodessa kaikessa toiminnassa, ja että Puolassa on toinen melkein yhtä paha, jonka tarkoista lukemista ei oikein tiedetä.
Näissä laitoksissa hyötysuhde oli kuulemma 30-40 %, ja Helsingin hiilivoimalassa kuulemma 90 %. Toisin sanoen jos suomalaiset kävisivät fiksaamassa pari hiilivoimalaa, voitaisiin periaatteessä pössytellä täällä taivaalle vaikka mitä. Valitettavasti tätä ei vaan lasketa näin.
Otetaanpas alusta.
On siis yksi ”taloudellinen yksikkö”, joka nyt voi olla vaikka maatila tai omakotitalo tai jokin. Jostain syystä tämä taloudellinen yksikkö on koostunut kahdesta kiinteistöstä (tilasta), joista nyt toinen on ollut kapean mallinen. Olet tilannut Maanmittauslaitokselta tilusvaihdon, jossa aluetta on siirretty lihavammasta kiinteistöstä laihempaan ja päin vastoin niin, että olet saanut näistä paremman muotoiset (en ymmärrä, että miksi, mutta väliäkös sillä). Tilusvaihdossa siirrettiin vain maata tilasta toiseen, ja rakennukset pysyivät paikoillaan eivätkä olleet mukana vaihdettavassa alueessa. Toisella kiinteistöllä on rintamamiestalo, johon on tehty laajennos 1980-luvulla. Tämän rakennuksen osat ovat nyt erikseen kahdella eri kiinteistöllä, vaikka ovatkin samalla kiinteistöllä, ja jossain on vielä kaksi rakennusta lisää?
(Mitääh?)
”Tuo oli yksi kiinteistö mutta tein tonttijaon uudelleen että sain symmetriset maa-alat. Toinen tontti oli kapeamalta kohdalta vain 5m . No se meni ihan jees. 1000€ maksu , eikä pinta-alat muuttuneet. Rakennus säilyi samalla kiinteistöllä. Vanhaa 1950 luvulla rakennettua on laajennettu puolella 1980 luvulla. Nyt kun tonttijako tehtiin niin nuo ovat rakennukset ovat erikseen vaikka on samaa tilaa. Myös tuo koko tila josta tulee yksi rakennus. Siis kolme rakennusta ja kaksi kulkua, yksi osoite , on kahden tien vaikutusalueella. Kysymys on kaiken aikaa yhdestä pytingistä. Koitin oikaista mutta turhaan. Pitänee käydä ilmakuvan kera valvonnassa.”
Sinänsä mukava huomata, että Suorittava porras ei olekaan oikea metsäkoneenkuljettaja, vaan saa mitä ilmeisemmin palkkansa mielipidevaikuttamisesta suoraan sellua valmistavalta yritykseltä. Eläkkeellä olevalla ei nimittäin luulisi olevan noin kärkkäitä mielipiteitä.
Arviot ovat arvioita ja sopimukset sopimuksia. Molemmissa on tällä alalla mätää ja se tiedetään jokseenkin yleisesti. Juristin näkökulmasta kiinnostavaa on se, miten jotain pystytään todistamaan. Sopimuksia todistetaan papereilla ja mukana voi olla vaikka nauhoituksia ostomiehen puheesta tai sähköposteja ennen tai jälkeen varsinaisen kaupanteon. Se niistä.
Sen sijaan se, mitä metsässä tapahtuu, on ehkä osin tietoisestikin haluttu pitää salaisena. Pyrkimykset siihen, että puita katoilee kuorma-autoon kesken hakkuun, että motolistoja katoilee virtuaaliavaruuteen ja että Lauri-vaarin traktoripuita ei haluta ostaa vastaavaan hintaan kuin oman urakoitsijan tekemiä puita, ovat myös osoituksia tästä.
On aivan sama, miten superihanasti ihana metsäkoneenkuljettaja katkoo automaattikoneensa ja älykkyytensä kanssa niitä puita juuri täydellisille mitoille juuri niille kaikille kahdellekymmenelle toimijalle. Raakapuun ostajan ja puun loppukäyttäjän välisellä sopimuksella ei ole mitään juridista tekemistä raakapuun myyjän ja raakapuun ostajan välisen sopimuksen kannalta, eikä metsänomistajan pidä hakkuuta valvoessaan ajatella, että voi voi kun minä nyt olen niin hirveän hyvä ihminen kun minä niin ajattelen tuota stuura enson hyvinvointia ja menestystä että kun minä annan sille mennä noita kauniita latvaläpimitaltaan 33-senttisiä kauniita täysin virheettömiä ja erehdyttävästi tukilta näyttäviä kuitupöllejä. Kyllä oli ihana katkonta ja niin kauniisti sitä loppukäyttäjääkin ajateltiin tässä.
Esittämälläni kamerajärjestelmällä olisi tarkoitus tuottaa myöhemmän tilanteen varalle todistusaineistoa siitä, miten metsässä on toimittu, millaisia puita siellä on ollut ja millaisia puita sieltä on karsittu ja katkottu – ja vieläpä varsin halvalla. Jos omassa tekemisessä ei ole mitään mätää, tällaista kuvaamista on turha pelätä.
Allekirjoittanut on muistaakseni jo ennenkin ehdottanut, että motoon laitettaisiin muutama videokamera kuvaamaan katkontaa. Ohjelmallisesti voisi olla vaikka kolme kameraa, jotka kuvaavat hakkuutyötä/katkontaa/maastoa eri näkökulmista ja sitten yksi kuvaa koneen näyttöä tai niitä markiiseja tai mitä tahansa. Nämä videot tallentuisivat johonkin palvelimelle, josta tätä ”neliruutuista” kuvaa voisi käydä katsomassa. Koska tiedonsiirtoyhteydet maastosta voivat joskus olla huonot, kuva voisi tallentua myös johonkin kiintolevylle tms. koneessa, josta tietoa voisi siirtää pilveen, kun ollaan ihmisten ilmoilla.
Heittäisin arviolta, että koodaustyötä voi mennä maksimissaan pari viikkoa ja kamerat maksaa Kiinasta tilattuna ei-niin-hirveästi per moto. Kuljettajaahan noitten kameroitten ei tarvitse kuvata, joten ei ole siinä mielessä sopimatonta.
Remielle: onko alueella asemakaava?