Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Jaa-a. Pohjanmaalla on paljon leimikoita josta tulee tasan kolmea puutavaralajia (mäntykuitu, mäntyparru ja koivukuitu), ja pelkkiä männiköitäkin on kangasmailla vähän siellä ja täällä. Sellaisia nyt voisi kuvitella jollain logiikalla vaan keräävänsä kuormatilaan ja kippaavansa tienposkeen jollain vähän kehittyneemmällä kipillä. Toinen mikä voisi tollasessa paikassa toimia, olis joku vähän kontin tapainen systeemi (ei umpinainen vaan vaikka sellanen apinahäkin tyyppinen), mikä siirrettäisiin ajokoneen päältä joko rekan kyytiin suoraan tai säilytettäisiin tienpenkalla kunnes se haetaan. Kai siinä purkaukset ja lastaukset voisi vähentyä ja työaikaa kulua vähemmän. Omat ongelmansa siinäkin tietysti on ja varmasti ei sovellu joka paikkaan.
Käsittääkseni Pohjanmaalla loppui kai hakkuut joskus keskikesällä ensimmäisiltä urakoitsijoilta ja sen jälkeen on pyöritelty peukaloita ja odoteltu talvea. Heinä-elokuulla oli paljon hienompia hakkuukelejä kuin nyt. Syyskelirikko tuntuu tänä vuonna olevan myöhässä, joku on varmaan katsonut sen kalenterista kun on hakkuut suunnitellut.
Muistutan vielä siitä KHO:n logiikasta. Finnpulp on toimittanut lupaviranomaiselle kaikki pyydetyt paperit ja lupaviranomainen on myöntänyt ympäristöluvan. Sitten luvasta on valitettu ja valitettu, ja homma on mennyt KHO:n pöydälle.
KHO ei varsinaisesti tutki sitä, onko Finnpulpin hanke mahdollista toteuttaa eikä KHOa kiinnosta koko hankkeen toteuttaminen. Sen sijaan KHO tutkii, onko lupaviranomainen toiminut oikein eli onko lupaviranomainen vaatinut Finnpulpilta tarpeeksi. KHO:n katse suuntautuu siis lupaviranomaiseen.
Jos lupaviranomainen on toiminut väärin, lupaa ei olisi tullut myöntää, ja silloin lupa muuttuu kurpitsaksi ja lupaviranomaisen pitäisi jatkossa ottaa opikseen.
Lopputulos on tietysti toimijan kannalta käytännössä sama, mutta tämä normaali-ihmiselle vieras logiikka pitää ymmärrää, kun KHO:n päätöstä lukee.
Mulla on aika paljon aika hyvää tietoa, tottakai kömmähdyksiäkin on.
Pahimmat tai parhaat heitot on Rantsilassa olevalla tilalla, jossa on tehty 8 vuotta sitten ensiharvennus ja männikkö on kuulemma päätehakkuukypsää ja 89-vuotiasta. Maaperä on varsin hyväkasvuinen turvekangas ja todellinen ikä on siellä 35-40 v paikkeilla.
No, siinä on varmaan käynyt niin, että vastaharvennettu metsä on laserkeilattu ja maasto on arvattu soisemmaksi ja metsä vanhemmaksi kituliaammaksi mitä se on.
Joo no, olisi kieltämättä kiva katsoa leimikon kauppasopimus, että mitä siellä on sovittu vuodenajasta, ja kartta, että oliko missään parempaa ajouran paikkaa. Ilmeisesti jossain päin on kuitenkin puusta puutetta, kun tarvitsee mennä rypemään. Hinnoissa ei vaan toistaiseksi näy.
Se tuli tuosta kuorman purkamisesta mieleen, kun ei tietysti alaa itse harrasta, että olisko tuo teknisesti mitenkään järkeistettävissä. En nyt sano, että eikö sitä kuormaa voi vaan kipata sinne tien penkalle, mutta loppujen lopuksi yhden hakkuun, ajon ja kaukokuljetuksen aikana siihen samaan kapulaan kosketaan aika monta kertaa erilaisilla kourilla ja kaikki se loppuviimeks maksaa.
Joo, ja ne meretkin on kyllä luokiteltu laadun mukaan.
Jos tuota direktiiviä haluaa ymmärtää paremmin, niin pitää muistaa, että Euroopassahan ei juurikaan ole senkokoisia ja -tyyppisiä järviä kuin Suomessa ja Ruotsissa.
Sanotaan näin, että Varsinais-Suomessa on kyllä kaapeloitu myös pelloilla ja kylillä kulkevia linjoja aika tarpeettomasti. Taikahan on se, että verkkoyhtiö saa saada voittoa sitä enemmän, mitä enemmän se kaapeloi. Tuhlaamisestakin siis tulee palkinto.
Lumituhoista tuli mieleen, että kun puhutaan näistä jalostetuista laatutaimista, niin niissähän tietysti priorisoidaan kasvua, oksakulmia ym., mutta onkohan kenelläkään mitään käryä siitä, miten esimerkiksi lumituhonkestoa olisi tutkittu tai huomioitu?
Toinen mieleen tullut ajatus on se, että kun nyt viime vuosina on napsahdellut katki 1960-luvulta 1980-luvulle istutettuja metsiä, jotka jo on hoidettu alusta asti tasaikäisyyden (ja tasakokoisuuden jne) oppien mukaan, niin vaikuttaako tämä johonkin jotain?
Mun pitäis varmaan itse lukea sekä tämä susi- että Finnpulp-tuomio ensin, mutta selitän nyt niitä vähän, koska niitten logiikka voi olla vieras. En itse pidä kumpaakaan ratkaisua järkevänä, mutta yritän vaan avata miten tähän on tultu.
Susituomion lähtökohta on käsittääkseni se, että EU:lla on ilmeisesti luontodirektiivin liitteenä lista eläinlajeista, joiden ”suotuisan suojelun tasoa” ei saa heikentää. Kallavesi taas on vesimuodostuma, johon sovelletaan vesipuitedirektiiviä, niinkuin kaikkiin muihinkin vesimuodostumiin (siksi Finnpulp-päätöksellä voi olla merkittäviä vaikutuksia muihinkin vetten äärellä oleviin tehtaisiin, eli siis kaikkiin). Vesipuitedirektiivin ajateltiin ensin olevan vain vesienhoidon suunnittelua ja kehittämistä varten, mutta Weser-tuomiolla EU-tuomioistuin päätti, että direktiiviä pitäisi tulkita kaikissa tilanteissa siten, että mikään viranomainen ei saa tehdä mitään päätöstä, esimerkiksi lupapäätöstä, niin, että ”vesimuodostuman hyvä tila” vaarantuu. Käytännössähän kaikki vedet Suomessa on luokiteltu tämän direktiivin takia hyviin ja huonoihin erilaisilla perusteilla.
KHO soveltaa usein ympäristöoikeudessa varovaisuusperiaatetta, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että jos nyt on pienikin riski siitä, että sudelle tai Kallavedelle sattuisi tapahtumaan jotain, niin lupaa ei saa myöntää.
Suden kohdalla päätöstä voidaan asiallisesti kritisoida sillä, miten isolla alueella sudet liikkuvat, ja Kallaveden kohdalla sillä, että on varsin kohtuutonta kuvitella, että toiminnanharjoittaja pystyisi arvioimaan päästöt pitkäaikaisen tehtaan koko toiminta-ajalta (etenkin kun tekniikka kehittyy) ja osoittamaan, että ne eivät (mitenkään) vaikuta vesistön tilaan.
Ympäristö- ja lupa-asioissahan mennään yleensä sillä logiikalla, että luvan hakija toimittaa kaikki tarpeelliseksi katsottavat ja vaadittavat selvitykset ja viranomainen sitten tutkii niitä. KHO taas katsoo maailmaa hallintojärjestelmän läpi ja tutkii sitä, onko hallintojärjestelmä varmasti toiminut oikein – sitä ei sinänsä kiinnosta se, miltä sen päätökset näyttävät yhteiskunnan, yrittäjän tai yksilön kannalta tai mitä seurauksia niillä on.
Sanoisin näin, että kysymys on erittäin kiinnostava. Tähän asti päätöksiä on tehty sellaisten lajien perusteella, joiden reviirit ovat pieniä (liito-orava, viitasammakko jne.). Kun alue, jota susi käyttää tai voi käyttää, on niin laaja, on asiallinen kysymys, milloin voidaan todeta, että hanke heikentää suden suotuisaa tasoa. Tuulivoimalathan eivät tutkimusten perusteella haittaa ihmisenkään elämää, joten miksi haittaavat sudenkaan. (Kirjoittaja ei usko, että tuulivoima on ihmiselle haitatonta, mutta tämähän se virallinen totuus on.) KHO:n päätös on jälleen kerran mielenkiintoinen esimerkki siitä, millaista valtaa KHO käyttää. KKO:n päätökset ovat usein paremmin perusteltuja.
Kermaa tai ei, mutta yleisesti ottaen ongelma on se, että kaikki ilmaston hyväksi tehtävät toimet maksavat aina jollekin jotain lyhyellä tähtäimellä. Kun oman palkan maksaa yliopisto tai tutkimuslaitos, ehdotettavat toimet eivät ole omasta pussista pois. Pitkällä tähtäimellä tietysti voi olla, että toimimatta jättäminen saattaa maksaa enemmän, mutta toisaalta voi käydä niinkin, että toimiminenkaan ei välttämättä pelasta kaikkea ja toisaalta voi aiheuttaa tuhoisia seurauksia vaikka yritykselle tai henkilökohtaiselle taloudelle.
Tässä päästöjen ja väestön suhteuttamisessa kannattaisi muistaa, että Euroopassa ja Afrikassa tyypillinen ikärakenne on vähän eri tyyppinen eli 10 alaikäistä lasta tuottaa todennäköisesti aika vähän päästöjä.
Olen edelleen sitä mieltä, että jos suomalaiset haluaisivat elää ilmastoystävällisesti, suomalaiset pitäisi pakkosiirtää Kosin saarelle rakennettavaan yhteen isoon kerrostaloon, jossa olisi keskuskeittiö. Jo pelkästään lämmitysenergian kulut ovat Suomen korkeudella niin merkittävät, että koko Suomi pitäisi kieltää.