Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Oliskohan tässä kuitenkin myös sellainen asia, että isossa peitteisessä metsässä elelee muutenkin sellaisia lajeja, jotka ovat vähän enemmän metsittyneitä, eli viihtyvät piilossa. Jotain perää asiassa toki ilman muuta on.
Joo, ei lisää byrokratiaa. Metsää on kuitenkin Suomessa niin paljon, että hädin tuskin metsänomistajat tuntevat omat metsänsä ja mahdollisesti osaavat päättää, mikä niille olisi hyväksi. Jos siinä sitten vielä joku virkamies kävisi metsiä läpi ja miettisi, voiko tähän myöntää aukkohakkuuluvan vai ei, niin hallintokoneiston resurssit eivät tule riittämään.
Jos jk-hakkuita haluttaisiin jollakin tavalla edistää sen hitaan yleistymisen lisäksi, joka nyt jo on käynnissä, pitäisi edelleen puuttua puumarkkinoiden kauppatapoihin. Aukon tekemisessä ja harvennushakkuussa työmäärä per kuutio on toki eri, mutta ero ei kuitenkaan ole niin suuri kuin mitä puun myyntihinnasta voisi päätellä.
Käytännössä siis teollisuus päättää mitä ostetaan, eikä niinkään niinpäin, että myyjä päättää mitä myy.
Jos saran leveys on reilu 100 metriä, niin mulla ei mielikuvitus oikein riitä siihen, että miten oman tien tekemisestä saa kannattavaa. Lähtökohtahan pitäisi kai olla se, että puun kasvu tien vaikutusalueella riittää maksamaan tien rakentamis- ja ylläpitokulut jollain aikavälillä. Omat sarat ovat siinä 300-350 m leveitä mihin olen nyt teettänyt teitä viime vuosina ja nekään eivät välttämättä koskaan maksa itseään takaisin. Jos tietä haluaa välttämättä tehdä, niin saran puoltaväliä pitemmälle ei ainakaan kannata tuollaisessa tapauksessa tehdä.
Ja se järmääminen siitä, onko rungossa vika, olisi helppo todistaa niillä motossa olevien kameroiden kuvilla tarvittaessa.
Minulle on erään puuyhtiön mies jopa oikein näyttänyt soittaneen tässä joku päivä. Onkohan niillä oikeasti pulaa puusta, vai onkohan sille tullut joku häiriö?
Se joka nyt höpisee päällekkäisistä läpimitoista, voisi nyt vähän avata tarkemmin, mitä sellaisilla päällekkäisillä läpimitoilla tarkoittaa, ellei halua jorista itsekseen ja näyttää pöhlömmältä kuin on.
Minä haluaisin nähdä kyseisen kirjeen. Tähän astihan politiikka on ollut, että uudistamisen yhteydessä hoidetaan vesitalous kuntoon metsänomistajan kustannuksella ja että kunnostusojitus ei ole tukikelpoinen niissä tilanteissa.
Kyllä sitä erikokoisuutta voi männikössäkin suosia taimikonhoidosta alkaen. Lehtipuusekoituskin saattaisi parantaa maata pitkällä aikavälillä.
Mitä niihin rämeisiin tulee, niin metsäkävelyhavaintojeni perusteella sammalpintainen rämemännikkö kestäisi uudistusvaiheessa vähän isomman ylispuumäärän kuin kuiva kangas. Varpuräme voi olla hankalampi.
Turvekerroksen paksuudesta riippuen ”täysihoito” uudistamisessa voi olla kallis tulevaan kasvupotentiaaliin nähden, toisaalta turvekerroksestahan häviää kiertoajan aikana kymmeniä senttejä ainakin ensimmäisellä ojituksen jälkeisessä sukupolvessa, ehkä pitempäänkin?
Yleensä metsäkoneyrittäjän on käytännön syistä kumarrettava aavistuksen enemmän tilaajan suuntaan, vaikka onkin sinänsä mielenkiintoinen keskustelu, kuka on varsinainen maksaja (emme nyt lähde tähän keskusteluun). Sitä en tiedä, tarvitseeko sen kumartamisen ylettyä tänne keskustelupalstalle asti.
Toistan itseäni, mutta olen tosiaan sitä mieltä, että jos jatkuvuuteen pyrkivässä tai kiertoaikaa pidentävässä kasvatuksessa aikoo tehdä tiliä, kannattaa taimikonhoidossa ja kaikissa alle 60-vuotiaaseen metsään tehtävissä harvennuksissa suosia erikokoisuutta ja sekametsäisyyttä.
Ostaja päättää mitä yrittää ostaa, mihin hintaan ja minkälaisesta leimikosta. Ostaja on ammattimainen toimija ja hänen palveluksessaan on useimmiten metsäalan koulutuksen saanut hankintaesimies, joka tekee liiketoiminnallisia valintoja siitä, mitä ostetaan, mistä ostetaan ja millaisin ehdoin ostetaan.
Minusta tuntuu, että joku alkaa puhua itsensä kanssa ristiin, kun ensin ei ostohetkellä voida tietää miten katkotaan, koska ei ole tilauksia, ja sitten vika on taas puun myyjän, joka on hoitanut metsäänsä huonosti.
Kerro nyt vielä seuraavaksi, että ajoissa tehty leimikon ennakkoraivaus vaikuttaa siihen, millaisilla mitoilla olevan tilauksen saha 1,5 vuotta myöhemmin saa.