Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Siis vihreäthän haluavat, että se puu jököttää pystyssä mahdollisimman pitkään, koska nehän eivät laske yhtään sitä, että mitä siitä puusta tehdään. Pääpointti on juuri se, että hiilivarannon pitää olla mahdollisimman suuri eli metsässä paikallaan oleva puumäärä pitäisi maksimoida, ja se on se ja sama onko se elävää vai kuollutta.
Hiilensidontakoneiston toimintanopeus tuntuu kiinnostavan lähinnä metsätieteilijöitä ja ehkä MMM:n väkeä, mutta YM:n päässä fokus on nimenomaan siinä metsän passivoinnissa hiilivarannoksi.
Itse tuohon käännöstehtävään en ota kantaa ja en ole oikein varma, mitä tässä tarkoitetaan sillä ”dead wood”illa. Oletan että näitten tavassa laskea hiiltä esimerkiksi sellainen 200-vuotias pystyyn kuollut männikkö, jonka seassa on vielä eläviä alikasvoskuusia, on hyvin arvokas hiilimetsä, joka on sitten varmaan ihan eri asia kuin vaikka Timpan käsitys, jossa arvokas hiilimetsä on 38-vuotias parhaassa kasvussa oleva kuusikko.
Itse olen vähän sillä linjoilla kuin tuolla edellä oli joku, ehkä Tolopainen, että merien kasvi- ja eläinplanktonilla on tosiasiassa huomattavasti isompi rooli hiilensidonnassa kuin metsillä. Lisäksi olen vähän sitäkin mieltä, että niin kauan kun Amazonit ja muut paikat palavat silloin tällöin, on melkein se ja sama, päätehakataanko meillä metsät 70- vai 85-vuotiaina.
Kävin täräyttämässä kommentin varpuspöllöuutisen perään.
Mitä olette mieltä…?
Heitän vielä lisää vettä myllyyn: myin 10000 euron leimikon, jossa päätehakkuuta ja harvennusta. Ostin viereisen tilan. Myin sieltä 15000 euron leimikon, jossa samoin päätehakkuuta ja harvennusta.
Sopimuksissa eri hinnat.
Mistä tiedän, kummalta tilalta saman tien varteen tulevat puut on hakattu? 😀
Sanoisin jonkinlaisella kokemuksella, että ah ja yh hintaero kakkosharvennuksessa on 2-3 euroa. Ja että yhdyn siihen näkemykseen, että yläharvennuksesta maksettava hinta ei vastaa korjuukustannuksien muutosta suhteessa päätehakkuuseen.
Sanoisin näin, että ylipäätään jk:ta harrastettaessa kannattaa myydä harvennuksia ensin yläharvennuksina ja viimeinen niistä suojuspuuhakkuun nimellä.
Ja tähän hakkaamiseen: epämääräisissä olosuhteissa on syytä välttää sitä, että yksittäisessä sijoituksessa on liikaa rahaa kiinni. Jos ei luota toimintaympäristöön, kannattaa riskien vähentämiseksi hakata se, missä on rahaa kiinni. Eniten rahaa on varastoitunut kalliiseen tukkipuustoon. Ounastelen, että lähivuosina tulemme näkemään esimerkiksi turvemaan 03-, 06- ja 04-kehitysluokkien metsien aikaistettuja päätehakkuita.
En ole Liljeroosin kanssa samaa mieltä.
Itsekin olen sijoittanut metsämaahan sillä ajatuksella, että orgaaninen kasvu ei voi kadota tai jos katoaa, siinä vaiheessa tapahtuu jotain sellaista, että tämän foorumin kirjoittajatkin katoavat. Metsälle voi kuitenkin käydä samoin kuin lääkerahastolle, eli se voi menettää arvonsa eri syistä. En nyt tarkoita mitään myrskyjä, jotka tuhoavat yksittäisiä metsiä, tai yksittäisiä suojelupäätöksiä, vaan koko metsäalan vähittäistä hiipumista.
Jos materiaalien kierrätys kehittyy, tarve uudelle rakennusmateriaalille vähenee. Ylipäätään taloja tehdään muistakin materiaalista. Jos väestönkasvu vähenee niissä maissa, joissa on totuttu asumiseen puisissa rakennuksissa, perinteet katoavat ja trendit muuttuvat. Jos puusta tulee pelkkää biomassaa, voidaan yhtä hyvin käyttää vaikkapa olkia, joita syntyy ruoantuotannon sivutuotteena. Esimerkkejä voi keksiä vaikka miten paljon.
Suurempi kysymys on yleismaailmallinen kehitys siihen suuntaan, että työ kallistuu ja materiaalit halpenevat. Metsän osalta tämä tarkoittaa sitä, että tuotto on saatava mahdollisimman vähällä työllä ja että erilaiset puunkorjuun nollarajat alkavat liikkua kohti etelää ja teitä, jos puun tarve vähenee ja korjuukustannukset nousevat. Tässä pitää ymmärtää se, että nollaraja voi siirtyä vaikka Suomenlahteen, jos puunkorjuu on merkittävästi halvempaa esimerkiksi Inkerinmaalla.
Oma kysymyksensä on sitten tuo edellä mainittu polittinen riski. ”Litseenin” Tiinan toisen viestiketjun kommenttiin liittyen näyttää olevan niin, että metsään pystyyn kuollut puu on arvokas hiilinielu, mutta seurakuntatalon seinässä kuolleena jököttävä ei sitä olisi. Elämme aika erikoisia aikoja, tuuli kääntynee parin vuoden kuluttua.
Ei välttämättä kivikauteen, vaan vielä vähän aikaisemmaksi.
Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen poistamiseksi olisi tietysti loogisin vaihtoehto, että poistetaan ihmiset.
Onneksi dinosaurustenkin aikaan ilmasto lämpeni ja kylmeni jännittävällä tavalla ihan ilman ihmistä.
Laitetaan sitten lakiin uusi velvoite: metsänomistajan naamakuva pitää laittaa metsätien varteen pystyyn sekä jokaiselle tontin kulmapyykille. Onko sitten hyvä 😀
Perinteenä pitkään on ollut, ettei hirviseuraan ole asiaa, jos ei ole maata ja manttaalia. Toisaalta valtion ja yhtiöitten maillakin metsästetään ilman maanomistusta, ja jollain paikkakunnilla ukkoutuviin ja kuihtuviin seuroihin alkaa kai jo pääsemään olemattomillakin maa-aloilla.
Näin tietyllä taustalla olisin sitä mieltä, että kun juridiikan mukaan metsästysoikeus on maanomistajalla ja hän vuokraa sitä edelleen (ellei sitä itse käytä), niin ongelman ratkaisun avaimet on löydyttävä niistä vuokrasopimuksista. Nehän tehdään yleensä Metsästäjäin keskusjärjestön lomakepohjaan, jota on hyvä lukea sillä tavalla kriittisesti, että siinä vuokralaiselle annetaan kovasti oikeuksia, mutta velvollisuuksia ei juurikaan ole. Koska metsästys on sinänsä metsätalouden kannalta kovasti tarpeellista, ratkaisu ei voi olla se, että jättää maansa vuokraamatta.
Vuokrasopimuksessa ei nähdäkseni voida myöskään sitovasti velvoittaa vuokralaista metsästämään tiettyä hirvimäärää tietyltä alueelta, koska metsästys on luvanvaraista eikä vuokralaisella ole lupakiintiöiden vuoksi mahdollisuutta tehokkaasti sitoutua tiettyihin määriin.
Sen sijaan ehdotan, että kaikki tämän palstan hirvistä aivan hirveästi pitämättömät henkilöt kirjaisivat metsästysvuokrasopimuksiin sentyyppisen ehdon, että sopimus on voimassa vain niin kauan, kun paikassa X määritelty tavoitteellinen hirvitiheys on enintään Y, tai että hehtaarivuokra on X, kun hirvitiheys on Y jne., jolla sitten tosiasiallisesti painostetaan metsästysjärjestöjä. Ideaa saa kehittää.
No, naapurilla oli 40 ha päätehakkuuikäistä metsää ja kun välit naapuriin alkoivat huonontua, niin jostain syystä ensimmäiset parin hehtaarin aukot syntyivät juuri meidän rajalle. Aukottamallahan voi oikeasti aiheuttaa naapurin metsälle pystyssäpysymisongelmia, jopa tahallisesti.
Se on sitten eri asia, että onko tämä normaalin omaisuudesta itsemääräämisoikeuden käyttämistä vai tahallista tai tuottamuksellista vahingon aiheuttamista, ja siitä voisi olla hyvä keskustella filosofisesti täälläkin joskus.
Mitä sitten tulee näihin naapurin metsiin kohdistettuihin vaatimuksiin tai toivomuksiin, niin jos tässä nyt joku haluaisi fiksu olla, niin ei muuta kun yhteydenotto MTK:n metsäedunvalvontaan ja keräämään esimerkkejä hyvistä diileistä mökkiläisen ja metsänomistajan välillä. Sitten niitten perusteella voidaan laatia jotkut mallisopimukset ja hyvät ohjeet, joiden mukaisesti metsänomistaja voi ”vuokrata” metsää tai maisemaa. Lisäksi pitäisi selventää, miten tällaisia maksuja kohdeltaisiin verotuksessa.