Ventojoki on tosiaan aika voimakkaasti muokattu, kun katsoo niitä vanhoja ilmakuvia. Sinänsä olisi tuonne nyt voinut jotain vesiensuojelurakenteita kaivella niin olisi ollut edes sen näköistä että olisi edes yritetty.

Laitoin lukijoiden kuviin näkyviin, mitä tapahtuu, kun ojitetulla vähäpuustoisella kitumaalla sarkaväli puolitetaan ja laitetaan siihen lannoite (apatiitti+kalisuola). Samalta kohteelta olen laittanut kesäkuvia joskus aiemmin, mutta nyt muutamia vuosia myöhemmin muutokset ovat vielä selvempiä. Kuvat ovat viime talvelta eli lunta on varmaan joku 60-70cm.

Ensi kesänä saamme sitten jossain vaiheessa kuvia yhdistelmästä avosuo+ojat+tuhka (+varhaisperkaus).

Jos jotain voi arvata, niin Matti on omistanut ennestään tilan 10-47 ja sitten hänen haltuunsa on myöhemmin päätynyt 10-65. Villi veikkaus voisi olla, että tilasta olisi myyty esimerkiksi turvetuotantoa varten alue Vapolle tms., joka olisi sitten ostettu takaisin kun sitä ei ole enää tarvittu. Idän suunnasta Ventosuolle tuleva pistotienpätkä tai kääntöpaikka on lievästi ottaen mielenkiintoinen ja siitä on hankala keksiä, miksi se on tehty. Toinen villi veikkaus on, että tilalla on tehty sukupolvenvaihdos ja nevat on jätetty vanhukselle ja on sovittu, että tämä laittaa alueet kasvukuntoon oman maineensa ja lompakkonsa uhalla ilman, että muut osat tilasta ”saastuvat” sertifikaattien ym näkökulmasta.

Ilmakuvien perusteella erityisesti tilan länsiosa on ohutturpeista, koska ojanpohjista nousseet kivet näkyvät kaivumaissa ilmakuvalla.

Ventosuon (tämän palstan) itäosan ensiojitukset näyttävät olevan 1950- ja 1960-luvun taitteen paikkeilta ja länsiosan ehkä 1980-luvulta. Paikkatietoikkunan historiallisten ilmakuvien perusteella ja käytännössä isot osat myös tilasta 10-47 ovat olleet puutonta avosuota ja kasvavat nyt hyvin metsää. Samoihin aikoihin myös Ventojoki on perattu suoraksi viivoittimen ja kaivinkoneen kanssa. Tarina ei kerro sitä, miksi osa avosuosta on aikoinaan jäänyt ojittamatta.

Varsinaista uudisojitusta näyttää nyt olevan noin 15 ha, vaihtelevasti kasvavan metsän kunnostusojitusta toiset 15 ha ja hakkuualan uudistamistöitä siinä ehkä 7 ha. Hakatuilla aukoilla on käytännössä ollut mahdollista rahoittaa uudistamistyöt, ojat ja ehkä tuhkatkin jos niitä tuonne laitetaan, ja ilman muuta tietysti kannattaa laittaa.

Kaipa se siitä kuivaa ja kasvaa metsää, kun viereisetkin alueet ovat sitä tehneet, mutta lähinnä minua epäilyttää, että onko käynyt niin, että ojat on kaivettu liian monessa paikassa lähes suoraan pohjaveden virtaussuunnan mukaan, jolloin kuivatusteho per ojametri on huonompi kuin vinoon kaivettaessa.

Odotan mielenkiinnolla, miten tässä käy. Itselläkin on yksi 25 hehtaarin avosuo, jonka voisi vaikka lohkoa omaksi tilakseen, ojittaa ja siirtää vaikkapa lapsen nimiin odottamaan kasvun ihmettä.

Junnikkala on tosiaan jännä firma. En ole vielä koskaan saanut yhteenkään kohteeseeni Pohjanmaalta niiltä järkevää tarjousta, hyvä jos edes vastausta siitä, että eivät tarjoa.

Näin ohimennen kysyttyä, onko tässä joku juttu, että pitää olla Päivämiehen kestotilaus voimassa, vai onko tässä yksinkertaisesti kyse siitä, että ovat vaan järjettömän kranttuja.

Sanokaahan, rakas parlamentti, paljonko pitäisi saada rahaa Pohjois-Karjalassa sijaitsevasta hyvästä 4 ha harvennuksesta, joka on 200 m metsäautotiestä? Tarjoustaso on tällä hetkellä 54-19,5-56-20,5-50-20, ja tuntuu hiukan halvahkolta.

En nyt ole törmännyt mihinkään relevanttiin viestiketjuun, mutta kysyn, että onko maailmanhistoriassa ollut vasenkätiselle suunniteltuja raivaussahoja, joissa siis tietysti terä pyörisi väärinpäin ja putki olisi eri puolella mahaa.

Olen varmaan jo profiloitunut niin, mutta lähtisin siitä, että ojituskelvottomia alueita ei ole. Teoriassa sopivalla kosteudenhallinnalla ja ravinnecocktaililla kaikki maa kasvaa puuta paitsi kallio, ja kallion päälle voi aina ajaa muualta maata. Eri asia sitten, kun mennään paikkoihin, joissa ilmasto ei puun kasvua salli.

Eri asia on myös se, että onko se taloudellisesti miten kannattavaa. Veli-Jussi on varsinaisessa asiassa täysin oikeassa, mutta on näin, että kaivinkonetyön hinta on pitkällä aikavälillä nousussa ja puun hinta laskussa. Tilanne jossain määrin oikenee, kun kaivinkoneet muuttuvat miehittämättömiksi ja ojitussuunnittelu tapahtuu tietokoneella laserkeilauksen ja kiinteistörajojen avulla automaattisesti ja näiden hinta saattaa laske, tai ainakin niin tulisi tapahtua. Toisaalta kiertotalouden kehittyminen vähentää neitseellisen materiaalin, esimerkiksi puun, tarvetta.

Turvemailla kyse on siis tavallaan alkutuotannon saattohoidosta, kun perkaukset jätetään tekemättä. Todetaan, että huonon tuoton saa ilmankin ojia. Se, halutaanko metsän kuutiokasvun heikkenevän, on sitten yhteiskuntapoliittinen kysymys.