Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä siihen joku erityinen puu oli, josta se kansanperinteen mukaisesti piti tehdä. Veikkaisin sitä pihlajaa kanssa, se nyt kestää aika monenlaista.
Yläkuvassa on muutama neliö kalliota, mutta osa myös ihan kelvollista männyn kasvumaata.
Hyvät on 20 vuoden kasvut.
Niin siis lopputulos on se, että uudistuksen jälkeen on olemassa A-lisäosuuksia, B-lisäosuuksia, Metsä1-osuuksia ja Metsä2-osuuksia, joista kahteen ensimmäiseen ei voi enää laittaa lisää rahaa 1.1.2022 jälkeen.
Todennäköisesti A- ja B-lisäosuuksien suora lopettaminen olisi voinut olla jonkinlainen ongelma yhtiön ja osuudenomistajien välisessä suhteessa. Koska näin ei ole voitu tehdä, on luotu uusi osuussarja rinnalle uusin ehdoin. Aika näyttää, osuuko ennustukseni, mutta uskoisin, että seuraavaksi edetään niin, että A- ja B-lisäosuuksille maksettava korko leikataan asteittain olemattomiin ja Metsä1- ja Metsä2-osuuksille maksettavaa korkoa vastaavasti nostetaan, elleivät ihmiset muuten ymmärrä konvertoida osuuksiaan uudenmallisiksi. Uusi sääntö osuuslunastuksen tilapäisestä lykkäämisestä on todennäköisesti tehty sitä varten, etteivät A- ja B-osuuksien omistajat saa näissä tilanteessa rahojaan liian nopeasti pois.
Käytännössä tämä kai tarkoittaa sitä, että yhtiö ei enää tarvitse samassa määrin osuudenomistajiensa rahoja vaan että yhtiö saa markkinaehtoista lainaa nykykunnossaan jo merkittävästi halvemmalla pankista kuin osuudenomistajiltaan. Toisaalta taas vipuvaikutusta puukaupan puolella halutaan vahvistaa.
Toki, mutta mistä metsänomistaja tai Metsäkeskus sen saavat selville`?
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö sekapuustoa nimenomaan voinut kasvattaa aavistuksen tiheämpänä kuin yhden puulajin metsää?
No sanotaan nyt että tuolla tukieurojen määrällä saa suunnilleen ostettua hyvää kasvatusmetsää monesta paikasta Suomen puolenvälin yläpuolelta. Eli potentiaalinen ongelma on ennemminkin se, jos tukea ei jostain syystä saa sitä määrää, minkä kuvittelee saavansa.
Paikassa X on tällä hetkellä myynnissä entistä turvetuotantoaluetta noin 1000-1500 eur / ha. Olen miettinyt, pitäisikö ostaa. Tuki kuulostaa hyvin anteliaalta. Oletteko keksineet jotain potentiaalisia ongelmakohtia, joita sen saamiseen voisi liittyä?
Allekirjoittaneellakin on ”päällä” yksi leimikko, jossa käytiin Metsäkeskuksen ja ostomiehen kanssa rajaamassa kaivurilla oiotun puron vartta ja saatiin sovittua, että puronvartta voi poimintahakata. Ei siinä nimittäin hirveästi synny rehevään maastoon lehtipuuta, jos kuuset vaan kasvavat, kohde oli aika synkkä ja hakkuu tulee lähinnä parantamaan sen luontoarvoja. Nyt lähinnä odotellaan hakkuuta ja että puut ostanut yhtiö tosiasiallisesti toteuttaa hakkuun, ennen kun taas joku sertifikaatti kiristyy ja todetaankin, että ei näitä voidakaan hakata. Metsäkeskus hoiti osuutensa asiassa harvinaisen hyvin, mistä olen tyytyväinen.
Niin. Vähän niinkuin että kannattaako alkaa motokuskiksi, jos ennakkoraivattuja leimikoita ei ole tarpeeksi.
Joo, tämän panttausasian takia minulla on yleensä aina vanhemmat tilat pantattuna uudemman lainan vakuudeksi ja uusin on sitten vapaana kaikista rasituksina, kunnes taas seuraava ostettava tila alkaa purjehtia näköpiiriin. Kiinnityksen hakeminen MML:n nettipalvelussa on lähinnä ilmaista verrattuna pankin palvelumaksuun, ja hakeminen on erittäin yksinkertaista.
Joskus näkee sellaisia mhy:n tekemiä metsäarvioita, että tekisi mieli laittaa tarjouksen ehdoksi, että kuvio X hakataan myyjän lukuun mhy:n toimesta ja myyjä saa pitää kaikki siitä tulevat rahat, ja itse tarjoaisi vastaavasti vähemmän. Toki monet ovat ihan hyviäkin arvioita. Välillä haiskahtaa myös siltä, kun näitä tilojen myyjiä on tavannut, että mhy:n arvioissa otetaan huomioon myös se, minkä tyyppinen tilaaja on. Huonosti metsiään hoitavat omistajat sekä erilaiset kaukaiset perikunnat saavat yleensä enemmän alakanttisia arvioita kuin paikalliset ja aktiiviset metsänomistajat. Tämä on ehkä aika inhimillistä.