Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Voisiko joku minua sivistyneempi kertoa, onko hiilen sitomisessa maaperään olemassa joku tekninen maksimi? Olen seurannut keskustelua maatalouspuolen hiiliviljelijöistä ja metsästäkin, ja minua hämmentää se, että mahdollisuudet tunnutaan kuvittelevan rajattomiksi. Hiukan kärjistettynä voisin kysyä, voiko ylenmääräinen hiilensidonta pilata esimerkiksi maaperän kantavuuden tai tehdä maaperästä liiaksi kosteutta sitovan? Olisiko tähän jotain näkemyksiä?
Mielipidekirjoitus HS:ssä.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008214372.html
Kirjoittajan näkemys on, että MMM ottaa käyttöön valon ja pitää kynsin ja hampain kiinni pinta-alavaatimuksesta ja metsästysseurajärjestelmästä.
Luulen, että tuollaista hehtaarimäärää voidaan perustella kahdella tavalla:
– riistamafian halu pitää metsästys seurojen eikä yksityisten käsissä
– riistahallinnon halu saada lukumäärällisesti vähemmän lupahakemuksia pienemmältä määrältä tahoja (kevyempi käsitellä)
Molemmat ovat varmaankin totta.
—
En muista, oliko tämä eilinen juttu jossain jo.
Villi veikkaus on, että Pohjanmaa on täynnä peltoja, joissa on pinnassa turve, mutta joiden turvekerros on riittävän ohut, jotta pelto voidaan luokitella kivennäismaaksi.
Toinen vaihtoehto on, että analyysi- ja lannoitusoikeusjärjestelmässä on jotain sellaista mätää, joka aiheuttaa sen, että pelto kannattaa nimetä kivennäismaaksi oli se sitä tai ei, ja että sinne saa sitä kautta laittaa enemmän lannoitetta tai p:aa.
ja mitä tämä sanonta tarkoittaa?
Joo, uutinenhan oli otsikoitu niin, että huolimattomalla lukemisella tuli tunne, että 10 % metsistä hakataan Suomessa salaa. Oikeastihan metsälakirikkomuksia ja -rikoksia saadaan kiinni häviävän pieni määrä ja niistä vielä pienempi osuus johtaa mihinkään.
Odottelen jännityksellä, josko tänä talvena eräs puut ostanut yhtiö saisi metsälakikohteeni hakattua.
No, EU:han laajentaa toimintaansa perussopimuksista ja neljästä vapaudesta laajentavilla tulkinnoilla ala ja sektori kerrallaan. Mainitsin kerran luennolla opiskelijoille, että EU on kuin syöpä, ja että tarkoitan tällä mekanismia, miten EU-lainsäädäntö korvaa edeltään kansallista lainsäädäntöä eri aloilla, ja se on sitten jokaisen oma asia, pitääkö asiasta tai ei.
Hiilinielujen suhteen on aika todennäköistä asiaan perehtymättäkin, että kaikki asiat halutaan hoitaa prosenttilaskulla. Eli siis maa, jossa on 2 yksikköä metsää lisää sitä esimerkiksi 2,1 yksikköön ja maa jossa on 100 yksikköä lisää metsää 105 yksikköön, vaikka maassa ei olisi edes vapaata maata 5 yksikön verran jäljellä, eikä tietenkään kelpaa, että tämä 5 yksikköä hoidettaisiin vaikka siinä toisessa maassa niin, että siellä olisi jatkossa 7,1 yksikköä.
Ja tosiaan ehdotan edelleen ratkaisuksi sitä, että hirvieläinten metsästyskiintiö jaetaan jatkossa suoraan kiinteistökohtaisesti kiinteistönomistajille ilman hakemusmenettelyä eräänlaiselle ”tilille”. Metsästysvuokrasopimuksella metsänomistaja voi sitoutua siihen, että nämä ”yksiköt” luovutetaan a) vastikkeetta tai b) vastiketta vastaan metsästysseuralle, tai sitten hän voi kerryttää näitä yksiköitä esimerkiksi muutaman vuoden ajan, kunnes hänellä on kasassa esimerkiksi yksi peuranvasa tai kokonainen peura. Lisäksi pitäisi suunnitella säännöt, minkä alueen sisällä tai näitä ”yksiköitä” voisi luovuttaa. Voisi myös luoda helppokäyttöisen ”hirvi- ja peurapörssin” nettiin, jossa näitä yksiköitä voisi ostaa, myydä ja antaa ilmaiseksi.
Joo, minäkin luin aamulla Hesarin kirjoituksen ja hymyilin sille, että joku nosti esiin, että vhp on vieraslaji.
Luin myös Metsästäjä-lehden joku viikko sitten, ja aviisi kertoi hienosti, että metsästäjät tekevät tärkeää työtä hävittäen VIERASLAJI supikoiraa. Samassa lehdessä kerrottiin myös, miten valkohäntäpeura on menestystarina, että muflonia on istutettu menestyksekkäästi Inkooseen ja länsirannikolle ja että kantaa on verotettu vain vähän, ja että kuusipeurat ovat viihtyneet loistavasti Kytäjällä. Ihana villisikakin oli levittäytymässä Suomeen ja sen levittäytymisessä ei ollut mitään pahaa.
Jos supikoiraa voisi syödä tai sen nahkat olisivat edelleen yhtä hyvä bisnes kuin lajin tuontiajankohtana, siitäkin kirjoitettaisiin varmaan eri sävyyn. Ehkä punaisten takkien kanssa pönöttäminen on myös seksikkäämpää kuin luolien ja ladonalusten kaivelu.
Ainoa tapa, jolla ruokinta voisi vähentää kannan aiheuttamia vahinkoja, olisi se, että ruoka olisi myrkytettyä (tai sisältäisi e-pillereitä). Muuten ruokinta lisää peurojen mahdollisuutta säilyä hengissä ja tuottaa enemmän vasoja.
Uskoisin, että voidaan kuvitella lukematon määrä tapoja, joilla peurakanta on mahdollista ainakin lähes nollata. On sitten eri asia, halutaanko tämä ”elinvoimainen” peurakanta hävittää.
Sopiiko se arginiini männyllekin?