Niin, rahastot ovat yhdestä nurkasta verohuojennusten piirissä, koska rahastot ovat perinteisesti olleet osakerahastoja ja tällä on vältelty kaksinkertaista verotusta. Vero siis maksetaan, kun rahastosta otetaan tuottoa ulos. Yhteismetsät taas ovat toisesta nurkasta verohuojennusten piirissä, ja vähän samasta syystä. Ongelma on vaan ollut, että kumpaakaan järjestelmää luotaessa ei luultavasti olla ymmärretty, että rahasto voi ostaa tiloja, joihin sisältyy yhteismetsäosuuksia. Metsärahastot ovat muutenkin aika tuore ilmiö rahastokentällä.

Hankala sanoa, mihin suuntaan tilannetta pitäisi lähteä korjaamaan. Rahastoa ei voi tehdä verovelvolliseksi metsäpuolen tuloista, koska se rikkoisi sijoitusrahastoja koskevien verolakien logiikan. Rahastojahan pidetään positiivisena asiana, koska ne kokoavat pienistä puroista suuria rahavirtoja käytettäviksi erilaisiin tarkoituksiin.

En nyt itsekään ole varma tästä asiasta, mutta kuvittelisin, että hallintaoikeuden haltijan omistajalle antama lahja ei vapauttaisi tilitysvelvollisuudesta hallintaoikeuden päättyessä. Tulee mieleen, että olisi turvallisempaa kaataa rahaa metsään vaikka apulannan muodossa, ellei toinen ole rahanpuutteessa. Sitä voi sitten tietysti miettiä, että miksi tällaiseen järjestelyyn on alun alkaen päädytty, kun minusta eriytetty hallinta ja omistus eivät nyt oikein ole kovin käytännöllinen ratkaisu.

Juuri näin on. Rahalle pitäisi saada tuottoa jostain, ja kun korkoakaan ei saa enää oikeastaan mistään, raha kanavoituu turvallisena pidettyihin kiinteistösijoituksiin ja ns. arvo-osakkeisiin. Molempien hinnat ovat pilvissä. Jos lainaraha olisi kalliimpaa (terveen hintaista), hinnat todennäköisesti laskisivat.

Oli muuten kiinnostava uutinen jossain, että Helsingissä on myynnissä enemmän vanhoja yksiöitä kuin aiemmin. Uutisen mukaan kyse olisi siitä, että kiinteistösijoittajat kotiuttaisivat voittoja, mutta tosiasiassa on varmaankin kyse siitä, että tavara ei mene enää kaupaksi aivan entistä salamavauhtia. Kiinteistösijoittajathan ovat keskittyneet veroetujen takia uudiskohteisiin. Liekö siis lama kolkuttelemassa ovelle?

Puuki on sitä mieltä, että jatkuvassa kasvatuksessa metsät kuusettuvat. Ajatus on tavallaan oikea, koska kuusta kohti suomalainen metsä kuivimpia kankaita ja soita lukuun ottamatta tietysti menee. Mikä kliimaksivaihe se nyt sitten olikaan nimeltään.

Toisaalta jos tehdään Timppa ja Visa, eli istutetaan vajaa parituhatta tainta hehtaarille ja hoidetaan hyvin, kuusikkoinen kliimaksi tulee viimeistään jo 65 vuoden kuluttua. Herra Planter on tuonut varsin kattavasti esiin, että muu ei monilla alueilla ole mahdollistakaan.

Minusta kiinnostavin kysymys on se, voidaanko tätä aukon ja kliimaksivaiheen väliä pidentää esimerkiksi 150 vuoteen niin, että se on taloudellisesti kannattavaa, ja jos, niin miten metsänomistajan silloin kannattaisi toimia. Järki ainakin sanoisi, että tällaista pitkitettyä nautintoa hakevan ei pitäisi ainakaan kuusta istuttaa heti 150 vuoden kierron alkuun. Tällaisen 150 vuoden kierron ensimmäisen 80 vuoden aikana kuusen osuus voisikin olla jopa nykyistä alempi.

Kartano voi siinä tapauksessa olla ihan hyvä, koska yksityisiltä ei välttämättä tule koivua riittävän isoja määriä, Somerniemellä on suuria alueita mäntyvaltaista metsää.

Kokeilunarvoinen ja erittäin jämpti isäntä voi löytyä myös ajamalla noin kilometrin verran lentokentän suuntaan, suvulla on paljon rehevien maiden metsiä ja myös nuoria metsiä, joista sinulle sopivaa puuta voisi irrota, olettaen, että haluat maksaa ihan asiallisen hinnan.

Viuvalassa on sitten tietysti ihan ammattimaista klapiyrittäjyyttä, mutta sitä nyt et ole voinut ohittaa näkemättä, ja ne ovat tietysti valmiita puita.

Kesätorin avautuessa sieltä löytyy tietotoimistoja joka lähtöön.