Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Joo, uutinenhan oli otsikoitu niin, että huolimattomalla lukemisella tuli tunne, että 10 % metsistä hakataan Suomessa salaa. Oikeastihan metsälakirikkomuksia ja -rikoksia saadaan kiinni häviävän pieni määrä ja niistä vielä pienempi osuus johtaa mihinkään.
Odottelen jännityksellä, josko tänä talvena eräs puut ostanut yhtiö saisi metsälakikohteeni hakattua.
No, EU:han laajentaa toimintaansa perussopimuksista ja neljästä vapaudesta laajentavilla tulkinnoilla ala ja sektori kerrallaan. Mainitsin kerran luennolla opiskelijoille, että EU on kuin syöpä, ja että tarkoitan tällä mekanismia, miten EU-lainsäädäntö korvaa edeltään kansallista lainsäädäntöä eri aloilla, ja se on sitten jokaisen oma asia, pitääkö asiasta tai ei.
Hiilinielujen suhteen on aika todennäköistä asiaan perehtymättäkin, että kaikki asiat halutaan hoitaa prosenttilaskulla. Eli siis maa, jossa on 2 yksikköä metsää lisää sitä esimerkiksi 2,1 yksikköön ja maa jossa on 100 yksikköä lisää metsää 105 yksikköön, vaikka maassa ei olisi edes vapaata maata 5 yksikön verran jäljellä, eikä tietenkään kelpaa, että tämä 5 yksikköä hoidettaisiin vaikka siinä toisessa maassa niin, että siellä olisi jatkossa 7,1 yksikköä.
Ja tosiaan ehdotan edelleen ratkaisuksi sitä, että hirvieläinten metsästyskiintiö jaetaan jatkossa suoraan kiinteistökohtaisesti kiinteistönomistajille ilman hakemusmenettelyä eräänlaiselle ”tilille”. Metsästysvuokrasopimuksella metsänomistaja voi sitoutua siihen, että nämä ”yksiköt” luovutetaan a) vastikkeetta tai b) vastiketta vastaan metsästysseuralle, tai sitten hän voi kerryttää näitä yksiköitä esimerkiksi muutaman vuoden ajan, kunnes hänellä on kasassa esimerkiksi yksi peuranvasa tai kokonainen peura. Lisäksi pitäisi suunnitella säännöt, minkä alueen sisällä tai näitä ”yksiköitä” voisi luovuttaa. Voisi myös luoda helppokäyttöisen ”hirvi- ja peurapörssin” nettiin, jossa näitä yksiköitä voisi ostaa, myydä ja antaa ilmaiseksi.
Joo, minäkin luin aamulla Hesarin kirjoituksen ja hymyilin sille, että joku nosti esiin, että vhp on vieraslaji.
Luin myös Metsästäjä-lehden joku viikko sitten, ja aviisi kertoi hienosti, että metsästäjät tekevät tärkeää työtä hävittäen VIERASLAJI supikoiraa. Samassa lehdessä kerrottiin myös, miten valkohäntäpeura on menestystarina, että muflonia on istutettu menestyksekkäästi Inkooseen ja länsirannikolle ja että kantaa on verotettu vain vähän, ja että kuusipeurat ovat viihtyneet loistavasti Kytäjällä. Ihana villisikakin oli levittäytymässä Suomeen ja sen levittäytymisessä ei ollut mitään pahaa.
Jos supikoiraa voisi syödä tai sen nahkat olisivat edelleen yhtä hyvä bisnes kuin lajin tuontiajankohtana, siitäkin kirjoitettaisiin varmaan eri sävyyn. Ehkä punaisten takkien kanssa pönöttäminen on myös seksikkäämpää kuin luolien ja ladonalusten kaivelu.
Ainoa tapa, jolla ruokinta voisi vähentää kannan aiheuttamia vahinkoja, olisi se, että ruoka olisi myrkytettyä (tai sisältäisi e-pillereitä). Muuten ruokinta lisää peurojen mahdollisuutta säilyä hengissä ja tuottaa enemmän vasoja.
Uskoisin, että voidaan kuvitella lukematon määrä tapoja, joilla peurakanta on mahdollista ainakin lähes nollata. On sitten eri asia, halutaanko tämä ”elinvoimainen” peurakanta hävittää.
Sopiiko se arginiini männyllekin?
Tuota Tolopainen, haapamotin hinta päätehakkuussa on kyllä jotain muuta kuin 5 euroa. Harvennuksessa voi ollakin siihen suuntaan, jos on pieniläpimittainen kohde.
Aukkoasia on aika hankala, jos aukko matkii metsäpaloaluetta, niin nehän ovat olleet menneinä aikoina aika suuriakin.
Niin no ehkä tosiaan olisi halvempaa, jos olisi yksi rauduskoivu jonka saisi jätettyä siemenpuuksi. Mutta 1000 kuusta/ha riittää ihan hyvin, jos sekametsää tavoittelee.
Hyödyt otetaan itselle ja haitat maksatetaan yhteisestä pussista, on yleinen toimintamalli monilla muillakin aloilla. Sinänsä ihan hyvä tämä Annelin analyysi.
Se, että eri toimijoilla on erilaiset intressit, on sinänsä ihan normaalia kauraa (eli siis että joku haluaa sorkkaeläimiä eri syistä paljon tai vähän), mutta kiinnostavaa asiassa tosiaan on se, että metsästyslailla on luotu eräänlainen sorkkaeläinmonopoli, jolla metsästyksestä päättäminen on siirretty maanomistajilta seuroille. Tämä siirtäminen koostuu käytännössä metsästysalueiden minimikokojen määrittämisestä ja vuokrasopimuksen katkeamattomuudesta, lisäksi sen päälle on tietysti tämä mankeli jossa sorkkaeläinmäärät leikisti mitataan ja päätetään montako lupaa halutaan myöntää tai hakea.
Pohjois-Pohjanmaa, mäntykangas, 65/30/21 tarjottu, 400m3.
Niin. Ongelmahan on siis oikeastaan se, että työnantaja ei itse ymmärrä, mitä eroa on työnantajan lyhytnäköisellä edulla ja työnantajan pitkäaikaisella edulla.