Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Taikasana on laskeva rajahyöty. Investoida voi siis miten paljon vaan, mutta tuotto ei enää vastaavasti kasva.
Ensiharvennuksessa poistettavalla koivu- ja havukuidulla ei ole merkittävää hintaeroa, koska koivu kasvaa nuorena hiukan reippaammin. (Ja kyllä, latvavikoja jne., ei puhuta niistä.) Jos energiapuun ja kuitupuun hintakehitys etenee, myös luontaisesti syntyneen lepän ja haavan kasvattamisesta tulee kannattavaa suhteessa esimerkiksi istutettuun kuuseen. (Haapaa voi toki käyttää muutenkin, mutta ei mennä siihenkään.)
Ja kyllä, jos vaihtoehtona on ansiotulon 50-60 % veroprosentti lisätyölle, metsässä on ihan hyvä ahkeroida. Metsänomistajan oma työ on vähän niinkuin laittaisi Sipilää vakuutuskuoreen: työstä maksetaan vero pääomaverotulokannan mukaan ja vasta kun tuotot otetaan ulos joko hakkaamalla tai myymällä palsta.
<div class=”comment__text js-discussion-text”>
Aegolius maksoi siis mätästyksestä 360 eur ja 1800 taimesta 340 euroa, ja istutti itse, ja halpa oli. Ja ei sillä, oma työ on yksi parhaita keinoja nostaa metsänhoidon kannattavuutta, etenkin jos muuta vastaavalla tavalla verovapautta lähellä olevaa työtä ei ole.
Mitäpä aegolius sanoisi siihen, edellä kuvaamallani tavalla äestää, odottaa ja täydentää? Eli jos äestys maksaa 250 eur ja taimet 0,25 x 600 kpl eli 150 eur.
Mikä on 400 euron vs. 700 euron arvo 4% korkokannalla 70 vuoden kuluttua?
</div>
Hilpeä välikevennys: omistan metsätilan Vimpelin kunnan Sääksjärven kylässä. Olen nyt käyttänyt tunnin elämästäni Googlen kanssa selvittääkseni, minkä metsästysseuran alueelle kiinteistö kuuluu, koska, kuten aiemmin todettu, laissahan on käytännössä määritelty, että kaikki metsätilat ovat jonkun seuran näkymätöntä reviiriä ja että maanomistajan pitää itse irtisanoa vuokrasopimuksensa vieläpä irtisanomisajan kanssa. En saanut selville.
Voisin tietysti myös vuokrata maan irtolohkona viereiselle Vimpelin metsästysseuralle, jolla on sentään ollut varaa tehdä nettisivut ja töhertää kansalaisen karttapaikasta pöllityn kuvatiedoston päälle Paint-ohjelmalla viivat koko seuran alueesta. Sekin on tosin piilotettu nettisivulla otsikon ”rauhoitusalueet” alle.
Näitä voi verrata esimerkiksi Teerinevan-Paalijärven-Luoma-ahon metsästysseuran ja Möksyn metsästysseuran alueisiin, joilla ei ole ollut varaa kartantekoon vaan jotka tyytyvät luettelemaan rauhoitusalueita jopa ihmisten nimillä ja sellaisilla paikannimillä, joita kaikkia ei löydy maastokartalta. Hankala sanoa, onko ”sen-ja-sen-metsä-on-rauhoitusaluetta” tarkoitettu leimaamaan kyseinen henkilö vai onko ilmoitustapa pienyhteisössä lähinnä informatiivinen.
Heitänkin haasteen palstan riista-aktivisteille: kauanko teillä kestää Vimpelin Sääksjärvellä toimivan metsästysseuran ja sen yhteyshenkilöiden selvittäminen a) niillä välineillä, joita maallikolla on käytettävissä ja b) niillä välineillä, joita metsästäjällä on käytössään.
Aivan loistavaa keskustelua. Jatkakaa vaan.
Itse olen jo päättänyt siirtyä VT- ja ehkä MT-pohjillakin siihen, että äes käyköön ja sitten katsellaan 2-3 vuoden päästä, mitä on syntynyt, ja täydennetään tarvittaessa istuttamalla vähän kuusta ja/tai mäntyä. Ensimmäinen taimikonhoito reikäperkauksena ja ensiharvennus energiaksi.
Jos ennusteeni siitä, että puun tuottaminen on jatkossa erityisesti biomassan tuottamista eri tarkoituksiin (jalostukseen ja polttoon), niin voi olla, että lepän, haavan jne. kysyntä suhteellisesti ottaen lisääntyy.
No jos se oma pää on kunnossa, niin miksi tämä tien kunnostus sinua kiinnostaa noin ylipäätään? Millainen logiikka tässä on?
No jos tukia ei haeta tarpeeksi, niin ne lopetetaan, ja silloin menee työpaikat myös niiltä, joiden työ oli myöntää niitä tukia.
Terveyslannoituksista olen kyllä ottanut MK:n kanssa yhteen, niitä rahoja ainakin joku vahtii.
Mukava kuulla, että Suorittava on riehunut ison vehkeensä kanssa peräaukolla.
Mutta noin vakavasti: voikohan tollasen pikkukoneen hankkia jollain leasingsopimuksella? Silloin voisi harjoitella ikäänkuin turvallisesti.
Käsittääkseni normaalikaan metsäkoneurakointi ei kannata, tai siitä ainakin puhutaan. Jostain syystä niitä hommia kuitenkin jotkut edelleen tekevät.
Uudistamiskuluihin liittyen, niin onko mitään mielikuvaa tai kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, jos metsän hakkaa aukoksi ja a) ei tee yhtään mitään uudistamistoimia tai b) tekee pelkän maanmuokkauksen.
Tiedän, että yksi keskustelija kaivaa heti naftaliinista kertomuksen suojelualueeksi menneestä poimintahakkuukohteesta, jossa ei ole tapahtunut juuri mitään, mutta jos nyt olisi ollut vaikka 1-2 ha aukko.
Jos nimittäin metsänhoitotöiden hinnat nousevat suhteessa puun hintaan, niin tuollainenkin uudistamisketju kannattaa miettiä läpi.
Niin no jos markkinakorko on lähes negatiivinen, niin siinä tapauksessa kaikki investoinnit ovat kannattavia. Metsätalouden kannattavuuslaskelmissa on vain yleensä se virhe, että tulevaisuuden kulutason nousua ja hintatason laskua ei haluta nähdä.
Tavoitteena on eläminen pääomatuloilla, mutta niiden ei välttämättä ole tarkoitus kuitenkaan tulla kaikkien metsästä. Jokin maaginen voima vain kylläkin vetää ostamaan lisää metsää, ehkä kyseessä on hyvin konkreettinen ja sen takia viehättävä omaisuuslaji. Puut saisivat kyllä kasvaa nopeammin 😀
Pitkällä aikavälillä on tavoitteena ostaa jokin vähän isompi maapaikka ja rahoittaa sitä myymällä myyntikuntoon saatuja palstoja pois, mutta se nyt on pitkälti kiinni siitä, miten saa muuten tienattua ja mitä tarjonnassa sattuu olemaan. Viimeisimmän 1,5 v aikana olen tehnyt yhden tarjouksen (Savitaipaleen Hämäläisestä), joka ei johtanut tulokseen, mutta en ole mitenkään katkeroitunut markkinalle.
Pankkisuhteen lainalaisuuksien vuoksi minulla on myös tarkoitus myydä joku tila pois ensi vuonna. Kyse ei ole siitä, että rahat loppuvat, vaan matematiikasta. Pankkini laskee kohteiden vakuusarvoja ostohinnasta prosentteina alaspäin, ja jos puusto järeytyy, kehitysluokat muuttuvat harventamalla, tilaa lannoitetaan jne., niin nämä tietysti huomioidaan vasta jos teettää uuden arvion, ja sehän maksaa. Näin ollen jos ostaa 60000 euron tilan, sen vakuusarvo on 36000. Kun on saanut lainan maksettua parissa-kolmessa vuodessa puukaupalla ja normaalilla säästämisellä muista tuloista, niin voi myydä tilan vaikkapa 70000 eurolla, ja lopputuloksena on verojen jälkeen ihan oikeaa rahaa, jota voi käyttää omarahoitusosuutena seuraavan tilan ostossa.