Sanoisin, että meillä on ehkä jotain 15-20 metristä raitaa sekapuuna kuusikossa maalajilla joka on jotain väliltä hiesu-hiekkamoreeni. Kuusi siis olisi ehkä raidalle hyvä kirittäjä (ettei tule niin monirunkoisuutta). Voisi myös arvella, että raitaa voisi ehkä aika helpolla lisätä juurrutushormonin kanssa pistokkaista, mutta kokemusta ei kyllä ole.

Sekä raidan että pihlajan osalta tulee mieleen, että mitenkähän nämä mahtaisivat onnistua vuororivein kuusen kanssa istutettuna sillä ajatuksella, että nämä raidat ja/tai pihlajat sitten poistettaisiin esimerkiksi kakkosharvennuksessa.

Voisi tietysti kysyä, että olisivatko raakut pelastuneet, jos raakkututkija olisi uhrannut rintansa asian puolesta. Hänhän olisi voinut tehdä asiasta kiireisen ilmoituksen jonnekin ja sen jälkeen pitää 2-3 tunnin hitaasti viettelevän tanssiesityksen, jonka aikana puiden ajaminen olisi keskeytynyt. Sinänsä muuten tosi jännä, että sattuikin olemaan paikalla.

Itse tekoa sen enempää puolustelematta, niin luulen, että tässä on vähän samasta tilanteesta osittain kyse, kuin siinä sadussa, jossa huudetaan, että apua, susi tulee, ja lopulta kukaan ei tule auttamaan.

Meillä on hieno järjestelmä, jossa tulee täysin mekaanisia ilmoituksia, jos metsänkäyttöilmoituskohteen lähistölläkään on jotain kiinnostavaa – ja useimmat näistä eivät vaikuta suunniteltuun hakkuuseen yhtään mitään. Samoin meillä on hienoja sertifikaatteja ja lakeja, joita noudatetaan liiankin tunnollisesti (viittaan näillä omiin kokemuksiini siitä, että UPM:lle työskentelevä motokuski jättää hakkaamatta metsälakikohteen, josta on erikseen sovittu yhtiön ja elyn kanssa, että sitä käsitellään). Nyt tilanne on sitten ollut se, että metsässä työskennellyt henkilö ei ole enää ymmärtänyt, että kyseessä on vesiuoma, jossa on joitakin aivan erityisiä arvoja, kun kaikki vesiuomat on opetettu käsittelemään samalla tavalla (suojavyöhykkeet, hallittu yliajo jne.).

Veikkaisin, että jos silta kestää armeijan ajoneuvot, niin kaipa niistä metsäkonekin menee.

Ja tietysti sellainen asiallinen kehityskohde tietysti voisi olla, että metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä esitettäisiin myös, mistä puut on suunniteltu ajettavaksi pois. Ongelmana sitten on, että kun leimikkosuunnittelu on yleensä kai nykyään huonoa, niin nämä suunnitelmat eivät toteudu käytännössä.

Peruslähtökohta taitaa valitettavasti olla se, että yhteiskunnan himo säännellä asioita vain kasvaa kasvamistaan, ja kiinteistönomistajan vapaus tehdä maallaan mitä haluaa luultavasti vähenee vähenemistään.

Toisin sanoen:

– mökkitontit myyntiin kun joku vielä ostaa

– sorat ja kalliot samoin

– metsät sileäksi, erityisesti turvemaametsät. Ei kannata uudistaa, koska tällä sääntelyn kiristämisnopeudella seuraavasta sukupolvesta ei saa muuta kuin poimintahakata vähän jotain joskus. Samoin kannattaa hankkiutua eroon Visakallon järeistä tai runsaspuustoisista kuusikoista, kallionlaidoista, suojelualueiden laidoista ym. Ylispuistakin kannattaa hankkiutua eroon taimikoista, koska jossain vaiheessa niitäkin aletaan suojelemaan määrällisesti enemmän. Nyt aletaan olla jo sillä tasolla, että sertifikaatin vaatimat säästöpuut riittävät monilla kohteilla siemenpuiksi, jolloin niiden rahallinen arvo on tavallaan nolla.

– taimikonhoidoissa kannattaa jättää tekemättä vähänkin suttuiset ja työläät alueet, jotta on mitä osoittaa kiintiösuojeluun

– ryöstöhakkuiden jälkeen tiet kannattaa jättää hoitamatta ja jättää umpeutumaan, koska niiden ylläpidon kannattavuus on pohjautunut metsätalouteen

Epämääräisenä kohtana tässä listassa on lannoituspuoli. Kasvatuslannoituksella voinee nopeuttaa saattohoitoa jollain kohteilla, ja se saattaa antaa paremman tuoton kuin uudistamiskustannuksiin panostaminen. Toinen mysteeri on tuhkalannoitus: mitäs lautakunta, ml. erityisesti Anneli, Pete ja viranomaisreservi-indeksaattorit ovat siitä, että jos turvemaan metsä on tuhkalannoitettu, onko tämä este sen ennallistamiselle? En usko, että tuhkaa on ainakaan kovin helppo jälkikäteen enää poistaa. Joillain kohteilla arvelisin, että tuhkalannoitus voisi sen vuoksi olla kannattava investointi.

Paljonkohan metsänkasvatus kuluttaa vettä Suomen sadannasta?

Suosittelen, että unohdat ajatuksen ruiskuttamisesta ja ostat rakeista booria, jota heittelet 10 litran muoviämpärillisen per hehtaari. Ei tarvitse sitten pestä sitä ruiskua eikä muutenkaan läträtä veden kanssa.