Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
No jos tukia ei haeta tarpeeksi, niin ne lopetetaan, ja silloin menee työpaikat myös niiltä, joiden työ oli myöntää niitä tukia.
Terveyslannoituksista olen kyllä ottanut MK:n kanssa yhteen, niitä rahoja ainakin joku vahtii.
Mukava kuulla, että Suorittava on riehunut ison vehkeensä kanssa peräaukolla.
Mutta noin vakavasti: voikohan tollasen pikkukoneen hankkia jollain leasingsopimuksella? Silloin voisi harjoitella ikäänkuin turvallisesti.
Käsittääkseni normaalikaan metsäkoneurakointi ei kannata, tai siitä ainakin puhutaan. Jostain syystä niitä hommia kuitenkin jotkut edelleen tekevät.
Uudistamiskuluihin liittyen, niin onko mitään mielikuvaa tai kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, jos metsän hakkaa aukoksi ja a) ei tee yhtään mitään uudistamistoimia tai b) tekee pelkän maanmuokkauksen.
Tiedän, että yksi keskustelija kaivaa heti naftaliinista kertomuksen suojelualueeksi menneestä poimintahakkuukohteesta, jossa ei ole tapahtunut juuri mitään, mutta jos nyt olisi ollut vaikka 1-2 ha aukko.
Jos nimittäin metsänhoitotöiden hinnat nousevat suhteessa puun hintaan, niin tuollainenkin uudistamisketju kannattaa miettiä läpi.
Niin no jos markkinakorko on lähes negatiivinen, niin siinä tapauksessa kaikki investoinnit ovat kannattavia. Metsätalouden kannattavuuslaskelmissa on vain yleensä se virhe, että tulevaisuuden kulutason nousua ja hintatason laskua ei haluta nähdä.
Tavoitteena on eläminen pääomatuloilla, mutta niiden ei välttämättä ole tarkoitus kuitenkaan tulla kaikkien metsästä. Jokin maaginen voima vain kylläkin vetää ostamaan lisää metsää, ehkä kyseessä on hyvin konkreettinen ja sen takia viehättävä omaisuuslaji. Puut saisivat kyllä kasvaa nopeammin 😀
Pitkällä aikavälillä on tavoitteena ostaa jokin vähän isompi maapaikka ja rahoittaa sitä myymällä myyntikuntoon saatuja palstoja pois, mutta se nyt on pitkälti kiinni siitä, miten saa muuten tienattua ja mitä tarjonnassa sattuu olemaan. Viimeisimmän 1,5 v aikana olen tehnyt yhden tarjouksen (Savitaipaleen Hämäläisestä), joka ei johtanut tulokseen, mutta en ole mitenkään katkeroitunut markkinalle.
Pankkisuhteen lainalaisuuksien vuoksi minulla on myös tarkoitus myydä joku tila pois ensi vuonna. Kyse ei ole siitä, että rahat loppuvat, vaan matematiikasta. Pankkini laskee kohteiden vakuusarvoja ostohinnasta prosentteina alaspäin, ja jos puusto järeytyy, kehitysluokat muuttuvat harventamalla, tilaa lannoitetaan jne., niin nämä tietysti huomioidaan vasta jos teettää uuden arvion, ja sehän maksaa. Näin ollen jos ostaa 60000 euron tilan, sen vakuusarvo on 36000. Kun on saanut lainan maksettua parissa-kolmessa vuodessa puukaupalla ja normaalilla säästämisellä muista tuloista, niin voi myydä tilan vaikkapa 70000 eurolla, ja lopputuloksena on verojen jälkeen ihan oikeaa rahaa, jota voi käyttää omarahoitusosuutena seuraavan tilan ostossa.
Turvemaalla ja jk:ssa ylipäätään kannattaa yrittää katsoa siemenpuiksi vähän edullisempia puuyksilöitä.
Puumarkkinat ovat ostopuolen oligopsonin hallitsemat, käytännössä kyse on siis siitä, että ostaja valitsee haluamansa kohteet ostettavaksi. Jos myyjä pitää vääränlaisesta hakkuusta tai myyjän omaisuus on vääränlaista, myyjä ei saa tarjousta. Nollarajan sijainti on sitten jossain, sekä maantieteellisesti että leimikon tyypin ja kertymän mukaan.
Tottakai kiinnostaa.
No, kohteen uudistuskulut ovat tähän mennessä siis yhteensä 2 laatikkoa taimia eli siinä 60 euroa. Tuulenkaatoja on nyt 1,5 vuodessa tullut 5 kappaletta, joista 3 kuusia ja kaksi koivuja, rinnankorkeusläpimitat 10-15 cm, eli arvo joitakin euroja.
Rakeet on karvan pienempiä kuin ”perinteiset ja tavalliset” apulantapallerot. Joku jolla on rakeita ja tönäri voisi mitata.
Ihan vastaava havainto kuin Puukillakin. Sirkkataimia oli jäljellä nimenomaan varjoisammissa kohdissa ja jotain viimevuotisiakin tuntuu kadonneen.
Sitä vastoin kuusen ”suojuspuuhakkuukohteella” ajourille viime keväänä istutetut 1-v männyntaimet voivat oikein mainiosti. Vaikuttaisi alustavasti, että sellaista toimintamallia voisi suositellakin. Kuvio (1,5 ha) hakattiin kevättalvella ja männyt istutettiin niihin ajouran kohtiin, joissa oli maata näkyvissä. Nyt laitoin tänä vuonna vielä laatikollisen kuusta ajourille niihin kohtiin, joista risut olivat 2 vuodessa mädänneet niin että putken sai maahan. Kuviolla on nyt varjostuksena sellainen harva laiha koivikko ja alla sekakokoista pikkukuusta, ja ajourat on nyt näillä istutuksilla paikattu. Tämänhetkinen arvioni on, että alueelle syntyy ihan sopiva sekametsä näillä eväillä, katsellaan sitten, milloin koivujen poistoaika on. Kun tällaisissa puoliluontaisissa uudistamisissa mäntyä ei meinaa saada tulemaan kovinkaan helposti vähänkään rehevämmille maille, niin tällä istuta-mäntyä-ajourille-menetelmällä voisi saada vähän monimuotoisuutta syntymään. Ja ei, en istuttanut sille ajouralle, joka johtaa kuviolta metsätielle, kiitos kysymästä.