Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Pystymme. Kutsukaamme kanssakeskustelijoitamme jatkossa vaikkapa bassibasuukeiksi, ektoplasmoiksi ja puhvelinihrassa käristetyiksi kermaleivoksiksi, kardemumman kanssa tai ilman.
Onko UPM siis jatkossa palstan keskusteluissa Kasper, StoraEnso Jesper ja MG Joonatan, jos niistä tulee tarvetta puhua pahaa?
Sinänsä metsänomistajien toiminnan ja metsäteollisuuden välinen suhde ja sen ohjailu on kiinnostava asia. Jos jk toimisi täydellisesti kuten mainoksissa, sehän käytännössä vähentäisi kuitupuun tuotantoa merkittävästi, jolla olisi varmasti vaikutuksia Kasperin, Jesperin ja Joonataninkin toimintaan. Annelille sen verran kommenttina, että jk ei kai estä tuhkalannoitusta, joten se osuus lisäkasvusta on saatavissa.
Joo, puut eivät yleensä tykkää uimisesta, joten kuivavara varmasti vaikuttaa juuriston muotoon.
Sitä en sitten tiedä, että miten sen levottoman tukin synty liittyy tuulen ja juuriston koon lisäksi myös
– maan routimiseen ja
– turvekerroksen lahoamisesta johtuvasta tiivistymiseen ja
– kuivatuksen aiheuttaman veden poistumisen vuoksi tapahtuvasta tiivistymiseen
– mahdollisten ravinnehäiriöiden vaikutukseen juuriston muotoon
ja miten suuressa määrin kyse olisi ensimmäisen, luontaisesti syntyneen puusukupolven ongelmista.
Onko jollain tästä kokemuksia/käsityksiä? Eli ovatko ojitetun suon toisen sukupolven puut parempia laadultaan ja miten olette ylipäätään saaneet uudistumisen onnistumaan.
Muuallakin kuin Finnpulp-asiassa on sitä, että sääntelyä kiristämällä sementoidaan olemassa olevat valta-asemat. Käytännössähän on monia teollisuuslaitoksia, valtateitä, rakennuksia jne., joita nykylainsäädännön aikana ei enää pystyttäisi tekemään.
Nämä pyrkimykset maankäytön sementoimiseen ovat ihan mielenkiintoisia, kun halutaan lukita pellon/metsän/rakennetun ympäristön jne. määrä johonkin tiettyyn pisteeseen.
Eikö yhtä loogisesti voitaisi ehdottaa, että esimerkiksi ranskalaisia ehm.. likvidoitaisiin siihen saakka, että ranskalaisia asuisi Ranskassa pinta-alaa kohden yhtä paljon, kuin Suomessa asuu suomalaisia?
Kysymys kuuluukin, että jos metsän tarpeiksi riittää 500 kuusentainta per ha jotenkuten tasaisesti jakautuneena, niin miten Timppa tai joku muu voisi hoitaa metsää toisin niin, että sinne saisi sen määrän syntymään edellisten sukupolvien kasvatuksen aikana.
Ja tulkitsin Annelin kysymysmerkin niin, että ”eikö se olekin selvää, etteivät päättäjämme suostu…”.
Minusta on selvää, että päättäjämme suostuvat mihin tahansa, ja se saattaa olla terveellistäkin. Olennaista kuitenkin – tuon muovipulloasiankin suhteen – on se, että EU:ta ei pidä ymmärtää poliittisesti neutraalina himmelinä, joka ajaa puolueettomasti erilaisia hyviä asioita ja rauhaa Euroopan alueella.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että EU:ssa ei ymmärretä Suomen erilaisuutta ja erityispiirteitä, ja tämä on varmasti jossain määrin totta ollutkin. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja nyt EU:ssa tehdään – ehkä eräänlaisen demokratian nimissä – myös aika rankkaa sisämarkkinapolitiikkaa. Se, että muovipulloihin tulee ne renkaat, suosii kauppapoliittisesti niiden maiden toimijoita, joilla renkaat jo ovat käytössä. Se, että maakaasu on puhdasta energiaa ja turve ei, suosii niiden maiden toimijoita, joilla maakaasu on käytössä. Rohkeasti voisi sanoa, että nämä eivät ole ympäristökysymyksiä vaan ympäristöasioita näennäisesti pelivälineenä käyttävää valtapolitiikkaa, jolla unionia yhtenäistetään enemmistön johdolla ja ennen kaikkea niiden ehdoilla. Valituksi ei useinkaan tule ympäristön kannalta paras käytäntö, vaan ratkaisu, joka syystä tai toisesta sopii keskeisille jäsenmaille ja tukee niiden teollisuutta. Yhtenäistämisestä (harmonisoinnista) syntyvät kustannukset maksatetaan sitten periferian valtioilla ja yrittäjillä, jotka joutuvat muuttamaan toimintamallejaan.
Joku totesi joskus jossain, että Saksa tekee EU:n kautta sen, mihin Hitler ei aikoinaan pystynyt. Ei nyt ehkä ihan niinkään, mutta toivoisin, että suomalaiset kykenisivät tarkkanäköisyyteen eivätkä vain hihkuisi onnesta, kun tukimiljoonia tulee sinne ja tänne ja matkustaminen on helppoa.
Voisin ounastella, että esimerkiksi Alankomaat on innoissaan ennallistamassa 30 % pinta-alastaan. Ilmeisesti siis mereksi.
Mihin Annelin väite siitä, että päättäjämme eivät suostu ennallistamisen laskentamalliin, perustuu?
On sinänsä täysin selvää, että Suomi on historiallisista syistä jälkeenjäänyt valtio, jossa kaikkea pellonraivauskelpoista maata ei ole vielä ehditty tehdä pelloksi eikä väestöä ole vielä pinta-alan mahdollistamaa 100 miljoona eikä näin ollen siihen liityvää infraakaan. Koska EU:lle on kuitenkin ominaista se, että asioista säädetään nimenomaan prosentilla jonain tiettynä vertailuvuonna olleeseen asiantilaan verrattuna, kysyisin nyt, miksi ihmeessä tämä vertailuvuosi olisi esimerkiksi 500 jKr eikä esimerkiksi 2010?
Niin. Matematiikkaa.
Eli siis maasta, jonka pinta-alasta on 2 % metsää, ennallistetaan näistä 30 % eli siis 0,66 % maan pinta-alasta. Maasta, jonka pinta-alasta 75 % on metsää, ennallistetaan 30 %, eli siis 22,5 %. Ennallistaminen ei ole taloudellisesti merkittävä kysymys ja se on helppo hyväksyä.
Oletetaan, että kosteikot/turvemaat tuottavat hiilipäästöjä x yksikköä per hehtaari, koska näin on maassa x. Tarkemman tutkimuksen mukaan maassa y turvemaat tuottavat paljon vähemmän hiilipäästöjä, koska ne ovat puolet vuodesta jäässä ja pari kuukautta lisäksi niin märkänä, että hajoamista ei tapahdu eikä päästöjä synny. Päätetään, että turvemaat tuottavat päästöjä x yksikköä per hehtaari ja että niitten käyttöä on näin ollen vähennettävä.
Tutkimusten mukaan unionissa kertakäyttöisten muovipullojen korkit ovat iso ongelma. Maassa x, joka on iso unionimaa, korkit on kytketty pulloon muovirenkaalla, joka menee pullon kaulan ympäri. Maassa y korkit eivät ole tosiasiallinen roskaantumisongelma vaan ne kiertävät pullojen mukana erittäin tehokkaassa panttijärjestelmässä. Määrätään pakollisella kertakäyttömuovituotedirektiivillä, että kaikissa kertakäyttömuovipulloissa korkkien on jatkossa oltava kytketty pulloon muovirenkaalla. Maan y pullonpalautusjärjestelmän mekanismit menevät uusiksi, koska muovirengas haittaa automaatin toimintaa.
Oletetaan, että kehitetään yhteiset, matemaattisesti todennettavat kriteerit sen arvioimiseen, milloin metsä on aarniometsä. Oletetaan, että puu kasvaa päätehakkuukokoon maassa x ajassa 40 vuotta. Oletetaan, että puu kasvaa päätehakkuukokoon maassa y ajassa 90 vuotta. Todetaan, että aarniometsiä ovat kaiki metsät, jotka ovat 50-vuotiaita tai sitä vanhempia.
Näistä esimerkeistä ainoastaan yksi on mielikuvitusta.
Supertaimet tuottavat heti, koska taimikon pituus on metsäarviossa arviointiperuste.
Toki jos kolmannes Suomen metsäpinta-alasta ”ennallistetaan”, niin uudistamiseen ei hirveästi kannata panostaa.
Jos taimilaatikon rahtaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, silloin kannattaa jättää kannokko sillensä, ja sieltä kasvaa sitten mitä kasvaa.
Ja mitä siemenpuihin tulee, niitten ei tarvitse välttämättä olla jumalaisen suuria, jumalaisen laadukkaita tai edes omia – naapurillakin on joskus ihan hyvää metsää siementämään.