Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Viittaako aegolius edellisessä viestissään siihen, että metsäarvioissa odotusarvokerroin on 02-kehitysluokan metsällä sama, riippumatta siitä, onko kohde jo ensiharvennettu vai ei? (Ja jos ei ole, silloin odotusarvolaskelmassa on ilmaa, kun runkoluvusta vain kolmanneksella tosiasiassa on jokin odotusarvo.)
Saarikoski on ollut aiemmin Innoforilla eli on tehnyt jk-hakkuita jo ainakin 10 vuotta. Toki sekin on vielä aika lyhyt aika.
Mulle tulee ylipäätään mieleen, että onko jossain maailmassa ylipäätään käyty joskus jotain sotaa niin, että siviileille ei tapahdu mitään pahaa ja kahden valtion tms joukot vain tappelevat jollakin asiaan varatulla kentällä paremmuudestaan ilman ryöstelyä, raiskaamista, epäjärjestystä, varastelua, mielivaltaa, sivuun meneviä pommeja ja itkeviä lapsia ja muuta yhtä hilpeää. Aiheesta käytävää keskustelua seuratessa tulee vaan jatkuvasti mieleen, että olenko maailman ainoa ihminen, joka ei ole naiivi.
Joku jk-metsä voisi tosiaan olla kiinnostava, voitaisiin myös tilata paikalle Arvometsän henkilö tai mennä johonkin heidän kohteeseensa. Saarikoskihan on kai tehnyt Pohjanmaalla paljonkin sen tyylin hakkuita, joten mikä tietysti estää niitäkään katsomasta, ellei halua lähteä Joensuun suunnalle.
Ja kyllä, myös kuuluisat haavikot olisivat mielenkiintoista nähtävää.
Anneli… minusta venäläisten maine ei ole mitenkään pilaantunut tuollaisilla teoilla. Voisi ennemminkin puhua maineen vahvistumisesta.
Minä taas lähden tarpeen tullen hyvin, hyvin kauas.
Siitä maasta, jota olen joskus pitänyt puolustamisen arvoisena, on jäljellä enää muutamia hienoja luontokohteita, paljon velkaa ja mädäntynyt poliittis-hallinnollis-sosiaalinen järjestelmä.
Puuki: Kuvissa viimeksi ollut turvemaaharveikko ei ole myynnissä vielä 5-10 vuoteen ja se on käsittääkseni hiukan etelämpänä Pohjanmaalla kuin sinun reviirisi. Se on osa 55 ha monimuotoista tilakokonaisuutta, joka on ostettu parilta perikunnalta ja jossa ei ollut tehty viimeiseen 15 vuoteen mitään ja sitä ennenkin oli lähinnä viety puut pois, osaa päätehakkuista ei ollut edes äestetty. Nyt siellä on tehty parikymmentä hehtaaria taimikonhoitoja, uusi metsäautotie, levitetty 10 ha tuhkaa, päätehakattu muutamia heikkolaatuisia kuvioita ja kaivettu erinäisiä ojia pääasiassa entisten väleihin. Ulosmyynnin aika on vasta, kun tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset alkavat näkyä.
Sinulle olen sen sijaan myymässä sitä palstaa, jolla kehumani energiapuuhakkuu tehtiin ns. viidakkoon ja viimeinen osa sen kohteen kunnostusprosessia tuli näin ollen valmiiksi. Kyseessä on 50 ha pala erittäin kaunista ja hyvinhoidettua mäntykangasta ns. Oulun eteläisessä, jossa turvemaata on vain muutamia hehtaareja. Myyntiajatusten taustalla on – jos ymmärrätte – se, että kohde on tavallaan tullut valmiiksi.
Metsätuhoriskin osalta jk:n paremmuus perustuu käsittääkseni siihen, että puustopääoma pidetään pienempänä ja halvempana. Jos Anneli on lukenut koko kirjoituksen, voi korjata.
Olen tähän mennessä ostanut 14 metsätilaa ja myynyt yhden. Yksi pikkupala on tällä hetkellä myynnissä ja yhdestä isommasta tilasta hankkiudun luultavasti eroon kesän mittaan jos sopiva ostaja löytyy. Jos ei löydy, niin pitänee myydä Puukille.
Metsätilan myyminen pois on hyvä tapa ulosmitata omistusaikana syntynyt arvonnousu, oikeastaan turvallisempi kuin puukauppa, koska katkonnoista ja lahoista ei tarvitse välittää.
Niin no nyt tietysti olisi hyvä hetki avata Sinebrychoffin taidemuseossa venäläisen taiteen näyttely.