Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Vaposta on parikin hyvää kokemusta, Biowattia ei ole tullut kokeiltua. Saa nähdä miten fuusio käytännössä onnistuu.
Asiallinen kysymys on myös se, onko meillä 120 vuoden päästä ylipäätään olemassa Euroopan Unionia ja sen ympäristövaatimuksia. Nyt 5-vuotiasta metsäähän voi hoitaa jatkuvan kasvatuksen periaattein ainakin 100 vuotta, pitempäänkin, jos kyse ei ole kuuselle uudistetusta kohteesta.
Olen lähinnä huolissani siitä, mitä MTK:lle tapahtuu, kun Nerg valittiin sinne.
Aivan varmasti voi luisua. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Enemmistö, joka ei varsinaisesti ymmärrä asiasta mitään, päättää asioista vähemmistön vahingoksi.
Käsittääkseni jk-hakkuiden poistuman litrakoko on yleensä suurempi kuin normaalissa alaharvennuksena tehtävässä kakkosharvennuksena, mutta poistettavat puut ovat tietysti kauempana toisistaan, jolloin siirtymiä tulee enemmän. Joku viisaampi voi sitten kertoa, miten eri työvaiheet kuluttavat nykykoneissa energiaa.
Investoiminen metsän uudistamiseen on aika hankala kysymys. Olen jo aiemmin yrittänyt tuoda esiin sitä, että metsänhoitokustannukset ovat nousseet pitkällä aikavälillä enemmän kuin puun hinta, enkä toistaiseksi ole keksinyt syytä, joka tämän kehityksen voisi katkaista.
Alan ehkä kuulostaa nihilismissäni Reima Rannalta, mutta jos teollisuus haluaa ostaa puuta, jonka kasvatukseen on nähty jonkintyyppistä erityistä vaivaa, se voi halutessaan tehdä kanssani metsänhoitosopimuksen tämän tuotteen kasvatusajaksi, siis ennakkotilata tuotteen, joka valmistuu sovitun ajan kuluttua. Lisäksi sopimukseen kuuluu, että tilaaja vastaa valtion ja ympäristöjärjestöjen aiheuttamista tuotantohäiriöistä ja lisäkustannuksista, mm. metsämaan kiinteistöverosta, suojeluvelvoitteista jne.
Kun katsotaan tulevaan, nään lähinnä kaksi vaihtoehtoa:
a) metsätaloudesta tulee keräilytaloutta, jossa luonto kasvattaa sen minkä kasvattaa ja siitä keräillään mitä halutaan niillä alueilla, joilla keruukustannukset ovat pienemmät kuin tavarasta saatu tuotto (nollaraja säätyy sitten miten säätyy) tai
b) metsätalous nykymuotoisena päättyy, kun metsätaloudesta tulee kokonaan kannattamatonta lisääntyneiden kustannuspaineiden ja hallinnollisten velvollisuuksien myötä ja metsistä hankkiudutaan eroon myymällä ne alkoholisteille ja narkomaaneille kuten takavuosina golfosakkeet.
Jori C Ehrnroothista oli muuten hieno dokumentti taannoin. (https://areena.yle.fi/1-50459372) Jos ei ole tullut katsottua, on tunti aikaa ja on alle 50-vuotias (eli liian nuori muistaakseen noista ajoista mitään, kuten minä), kannattaa katsoa. Tai jos muuten haluaa muistella menneitä. Toinen henkilö, joka dokumenttissa on kiinnostava, on siihen haastateltu Jutta Zilliacus.
Ukrainan tilanteesta ole jo sanonut sanottavani asiallisesti ja se eräänä yönä katosi, joten en ehkä sano enää mitään.
Mielenkiintoinen eepos sinänsä Verkasalolla ym., kirjoittajat tuovat lisäksi esiin, että pikkutukilla on keskeinen rooli suometsätalouden kannattavuudessa, kun puut jäävät pieniksi mutta hyvälaatuisiksi ja että viat ovat pääasiassa tyvilenkoutta. Kirjoittajat arvioivat ilman tutkimustietoa, että myöhemmät puusukupolvet olisivat parempilaatuisia kuin luontaisesti syntyneet, aluksi hidaskasvuiset männyt. Lisäksi kirjoittajat tuovat esiin erilaisia aiempia tutkimustuloksia siitä, ovatko puut heikkolaatuisempia ojan varressa vai keskisaralla päätymättä oikein mihinkään ihmeelliseen näkemykseen.
Kysymys onkin sitten, että mitä tästä pitäisi seurata suometsien hoidon näkökulmasta.
Jos ajatellaan kunnostusojitusta ja lannoitusta, niin kemera-tukia ei voi saada päätehakkuumetsään/aukkoon. Toisaalta taas heikkolaatuisen suometsän kasvattaminen kovin järeäksi ei välttämättä ole kannattavaa. Terveyslannoituksen vaikutusaika lienee kohteesta riippuen siellä 15-30 vuoden välillä.
Päädymmekö siis tästä siihen, että luontaisesti syntynyt suometsä kannattaisi siis useimmiten kunnostusojittaa ja lannoittaa yhteiskunnan tuella jo jossain 13 cm rinnankorkeusläpimitan paikkeilla – ehkä jopa ensiharventamattomana, jos runkoluku ei ole kovin suuri – ja tämän jälkeen odottaa 15 vuotta, jonka jälkeen metsikkö päätehakataan yhden tukin puina ja kuituna ja jäädään odottamaan parempilaatuista toista puusukupolvea, joka saa nauttia taimikkovaiheessa tasapainoisista ravinneolosuhteista?
Ensimmäinen painuminenhan tapahtuu jo silloin, kun vesi poistuu turpeesta, koska turpeestahan on vettä aika iso prosentti.
Puukilla onkin syvempiä soita. Minulla on lähinnä metrin molemmin puolin.
Jos savimailla syntyy tiivis ja kantava kuivakuori, jonka päälle voi rakentaa vaikka omakotitalon kellumaan, niin tapahtuisiko turvemaan tiivistyessä jotain vastaavaa?
Fortuna: miten kuiva 4 ha kuusikkosi on, millaisella maaperällä ja mihin ilmansuuntaan kallellaan?
Tätähän voisi periaatteessa tutkiakin etsimällä enemmän ja vähemmän tuulenarkoja suopuustoja samalta suotyypiltä ja vertailemalla sitten puiden suoruutta eri kohteilla. Jos näissä ei ole merkittäviä eroja, syylliseksi jää sitten korkea pohjavesi/routa.
Ja joo, Suomessa on aika paljon suhteellisen ohutturpeisia soita, jotka 0-2 puusukupolven aikana painuvat niin, että puun juuret ylettyvät kivennäismaahan.
Samoin voisi tutkia tulevaisuudessa, ovatko vanhoille turvetuotantoalueille perustetut metsät laadultaan parempia kuin ns. normaalit suometsät. Näillähän vesitalous on ollut alusta alkaen yleensä paremmin hallinnassa turvetuotannon jäljiltä.
Kysymyksellä on sikäli laajempaa merkitystä, että periaatteessahan turvemaalla pitäisi tehdä aina ennen ojitusta voimakas yläharvennus/määrämittaharsintahakkuu, niin kauan kun kuivatusolosuhteiden muuttuminen vaikuttaa lenkoutumiseen merkittävästi.