Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Ilman muuta Lepän ym. metsästysoikeudessa on kyse perinteisestä ”henkilökuntaedusta”. Varmaan jo Kekkosella oli sellainen, ja monilla häntä ennenkin. Onhan sitä virka-autojakin.
Sen verran olisin eri mieltä, että eiköhän metsästysharrastus ole tullut näiden henkilöiden elämään jo ennen nykyisiin tehtäviin siirtymistä ja että harrastus ja siihen liittyvät asenteet ja verkostot vaikuttavat niihin päätöksiin enemmän kuin oikeus metsästellä valtionmailla.
Ongelma on oikeastaan loppujen lopulta se, että metsämaa on liian halpaa ja puusta maksetaan liian huonosti.
Jos metsästykseen oikeuttavat maapalstat olisivat kalliimpia, metsästäjää alkaisi kiinnostaa metsästysmahdollisuuden lisäksi myös metsänhoito ja sen realiteetit. Jos sopivan, osin soisen, kallioisen tai taimikkoisen metsästysoikeuspalstan saa ostettua esimerkiksi 10000 eurolla, hirvituhot eivät kauheasti kiinnosta, kun niillä ei ole mitään taloudellista merkitystä.
Oli, mutta ei metsätilat.fi:ssä. Sinänsä haastava kohde, että kehitysluokat ovat lähinnä 04 ja T2. Nyt alkaa sitten sen miettiminen, miten monessa osassa päätehakkuita tekee, laittaako jotain suojeluun/ympäristötukikohteeksi ja onko jossain järkeviä kunnostusojituskohteita. Hakattavaa olisi ehkä 3000m3. Pitää katsella tarkemmin läpi kun lumet ovat sulaneet.
Ja no joo, taseen näkökulmasta ei toki ole köyhdytty.
Jännitystä elämään. Tänään hankittu 40 ha metsää ja 40 ha nevaa ja köyhdytty suunnilleen 150000.
Onko joku pohtinut sitä, että miten aikanaan todetaan, onko taimikko syntynyt turvemaalle a) kylvämällä, b) istuttamalla tai c) tuhkan avulla tai jopa d) tekemättä mitään?
Ihan vaan näin nimimerkillä kiero isäntä.
Kieltämättä tuo suoraviivainen puupellon teko kuulostaa hoitotoimien kannalta viisaalta. Jos puut olisivat riveissä jokseenkin tiheästi niin että hehtaarikohtainen runkoluku pysyisi järkevänä, rivien välit voisi vaikka ajella muutaman vuoden välein jollain vehkeellä sileäksi, eikä tarvitsisi raivaussahan kanssa leikkiä.
Minä olen ostanut Etelä-Karjalasta tilan, jolla oli Mhy:n laatimassa metsäarviossa 39-vuotiaaksi merkitty suurehko mäntyvaltainen VT-kuvio, jolla on tukkia 62m3 ja kuitua 90m3/ha, ja odotusarvokerroin 1,8. Kuvion laskennallinen hehtaarihinta oli hiukan yli 10000 eur/ha eli sama kuin osalla tilan päätehakkuumetsistä. Arvion oli laatinut muuan Mhy Mänty-Saimaan työntekijä.
Koska tukin arvo ei nouse, laskennallinen odotusarvo kohdistuu pelkästään kuituun. Tässä koko 90m3:n on järeydyttävä tukiksi, ennen kuin odotusarvo on realisoitunut (kun oletetaan, että kuitupuun muuttuessa tukiksi tapahtuu noin 45 euron arvonlisä/m3).
Tila oli myynnissä kiinteistönvälittäjällä ns. apteekin hinnalla, ja muutaman tunnin miettimisen jälkeen päätin ostaa sen, koska se sopi hyvin aiempaan maanomistukseen ja koska muut kuviot olivat ok. Apteekin hinta oli yläkanttinen mutta järkevä, ja apteekin hinnalla tai huutokaupalla ostaminen on minulle aina mieluisampaa kuin osallistuminen Mhy:n salakauppajärjestelmään.
Viittaako aegolius edellisessä viestissään siihen, että metsäarvioissa odotusarvokerroin on 02-kehitysluokan metsällä sama, riippumatta siitä, onko kohde jo ensiharvennettu vai ei? (Ja jos ei ole, silloin odotusarvolaskelmassa on ilmaa, kun runkoluvusta vain kolmanneksella tosiasiassa on jokin odotusarvo.)
Saarikoski on ollut aiemmin Innoforilla eli on tehnyt jk-hakkuita jo ainakin 10 vuotta. Toki sekin on vielä aika lyhyt aika.
Mulle tulee ylipäätään mieleen, että onko jossain maailmassa ylipäätään käyty joskus jotain sotaa niin, että siviileille ei tapahdu mitään pahaa ja kahden valtion tms joukot vain tappelevat jollakin asiaan varatulla kentällä paremmuudestaan ilman ryöstelyä, raiskaamista, epäjärjestystä, varastelua, mielivaltaa, sivuun meneviä pommeja ja itkeviä lapsia ja muuta yhtä hilpeää. Aiheesta käytävää keskustelua seuratessa tulee vaan jatkuvasti mieleen, että olenko maailman ainoa ihminen, joka ei ole naiivi.
Joku jk-metsä voisi tosiaan olla kiinnostava, voitaisiin myös tilata paikalle Arvometsän henkilö tai mennä johonkin heidän kohteeseensa. Saarikoskihan on kai tehnyt Pohjanmaalla paljonkin sen tyylin hakkuita, joten mikä tietysti estää niitäkään katsomasta, ellei halua lähteä Joensuun suunnalle.
Ja kyllä, myös kuuluisat haavikot olisivat mielenkiintoista nähtävää.
Anneli… minusta venäläisten maine ei ole mitenkään pilaantunut tuollaisilla teoilla. Voisi ennemminkin puhua maineen vahvistumisesta.