Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Olen esimerkiksi pohtinut, että laittaisinko sileäksi kaikki turvemaan metsät kehitysluokista 2 ja 3 ja uudistaisin ne hieskoivulle luontaisesti. Näin esimerkkejä mainitakseni, kun kyse on korkoriskin lisäksi myös poliittisista riskeistä. Millaiset kohteet se Visakallo nyt on hakkauttanut tänä vuonna?
Maa-aineslupahommaa voisi oikeasti miettiä, tosin kohta varmaan alkaa tippumaan kaivinkoneyrityksiä nurin.
Monesti hiilihommissa kysymys on, että mennäänkö ikäänkuin todellisella vai virallisen laskentakaavan mukaisella totuudella.
Nyt sivistyksessäni on aukko, että miten se wetland ja peatland määritellään, kun tässä jonkin aikaa sittenhän oli kärhämää siitä, että paljonko Suomessa ylipäätään on turvepeltojen osuus pelloista, kun sitä ei kai tarkasti edes tiedetty, kun iso osa turpeesta oli lahonnut viljelyvuosikymmenten tai -satojen aikana tai ajettu toiseen päähän lohkoa.
EU-maailmassa voi hyvin olla, että pellolle tai metsälle kaukokartoitetaan jokin status (onko turvemaa tai ei) ja sillä mennään oli näkyvä todellisuus mikä tahansa.
Käytännössähän maalla oli ennen tapana, että turvetta nostettiin navettaan ja sitten se ajettiin sieltä kivennäismaalle. Sehän ninenomaan on prosessi, joka muuttaa turvemaata kivennäismaaksi.
Kurjen logiikkaa jatkojalostaen voisi laskea, että jos kaikki Suomen turve jaettaisiin tasan Suomen maapinta-alalle, mitä tulisi turvekerroksen paksuudeksi ?
Ja Kurjen esimerkissähän turvetta ei tarvitse edes piilottaa kokonaan, riittää vaan, että pintamaahan tulee kivennäismaata riittävä prosenttiosuus, että se muuttuu kivennäismaaksi.
Voihan sillä kiukaalla lämmittää muutakin taloa kuin sitä pientä hikikoppia, pitää vaan oven auki. Ja laittaa pellin kiinni.
Monimuotoisuudesta muuten sen verran, että niissä Annelin linkkaamissa Suoseuran aineistoissa puhuttiin negatiiviseen sävyyn ojitetuista suometsistä siksi, että niissä oli hehtaaria kohti merkittävästi vähemmän lahopuuta kuin kivennäismaalla. Syykin kerrottiin, mutta sellaisella tavalla, että siitä voi hyvin jäädä vähän outoon käsitykseen.
Suoremmin sanottuna kyse on siitä, että lahopuu on yleensä vanhaa, ja ojittamalla aikaan saadut suopuustot ovat nuoria, siitä, että iso osa soista ei kasva lyhytikäisiä, hyvin lahopuuta tuottavia lehtipuulajeja ihan biologisista syistä ja siitä, että suolla on ylipäätään puustoa per hehtaari vähemmän jolloin ei sitä lahopuutakaan sitten synny yhtä suuria määriä ?
Eli tehohoidettua metsää alaharvennettaessa harvennuksessa poistettavat puut ovat kartiokkaampia eli runkomuodoltaan ei-juoksevampia kuin mitä Laasasenahon malli olettaa, koska Laasasenahon mallin laskentaperusteena ovat harsinta-aikakauden harvempana kasvatetut tukkimetsät? Ymmärsinkö oikein?
Onko aegolius jo ostanut 200 ha taimikkovoittoisen metsäpalstan Pellosta?
Tilan myynti toisaalta realisoi verotusta, ja metsävähennyspohjaa on käytettävissä lähes rajattomasti.
Minäkin ajattelin ensin, että lannoitetut viimeiseksi. Sitten aloin laskea.
Jos 1)
päätehakkuuta lähenevän lannoitetun metsän puiden arvo on tällä hetkellä vaikka 10000 eur/ha ja
2)
sille summalle lähdetään laskemaan vaikka 3,5 prosentin negatiivista korkoa pankkilainan korkoa,
niin
3)
hukkainvestoinniksi menevä lannoituskulu 300-350 eur/ha alkaakin näyttää harmittomalta.
Luulen, Anneli, että turpeen hiilidioksidipäästöt eivät ole ikuisia turvekankaalla, mutta laskentamalli ei vain tunnista ilmiötä, eikä kukaan ole viitsinyt sitä malliin lähteä lisäämään, koska prosessi itsessään on hidas eikä tuloskaan aina miellytä.
Riippuu tietysti siitäkin, miten turvekangas määritellään, ts. miten paksuturpeinen se voi olla. Turpeen lahoaminenhan on vähän samaa kuin raudan ruostuminen eli jossain vaiheessa se niin sanoaksemme palaa puhki.
Muutenkin tämä turvemaiden hiilikeskustelu alkaa mennä erikoiseksi. Jos minulla olisi vierekkäin turvemaan pelto, keskeneräinen turpeennostoalue ja väärin tai huonosti ojitettu kitumaan suo, niin niistä kaksi saisi metsittää tuettuna taputusten kanssa ja yhteen ei saa koskea pitkällä tikullakaan, vaikka molemmissa on kyse vain turvekerroksesta pohjamaan päällä ja ne käyttäytyvät ojitettuina ihan samoin, eli turvetta hapettuu x yksikköä per vuosi.
Minulla on myös ymmärtämättä se, että mikä on se hiiliasioiden suhteen autuaaksi tekevä eloperäisen maa-aineskerroksen paksuus, kun sitä halutaan kivennäismaalle lisää, mutta samaan aikaan turvemaalla sen ohentaminen joko turvetta nostamalla tai turvetta lahottamalla on kiellettyä. Maatalouden puolella tuntuu, että hiilensidonta maahan (joka on siis sama kuin maan multavuuden lisääminen, eikö?) on asia, jossa ei olisi maksimia ollenkaan. Mutta päädymmekö siis laskentatekniikalla siihen, että koko Suomi kannattaisikin soistaa eloperäisen ja hapettoman maakerroksen maksimoimiseksi? Tehdäänkö VT8 itäpuolelle 500 km pitkä ja 100 m korkea valli ja laitetaan Satakunta ja Pohjanmaa soistumaan hiilensidonnan nimissä ja siirretään asukkaat Espoon Suurpellon kerrostaloslummeihin?
Annelin linkeissä oli myös kerrottu, että suon määrä oli vähentynyt 11->9 miljoonaan hehtaariin tässä vuosikymmenten aikana. Jos ainakin 30 cm kerros eloperäistä maalajia olisi ihan tavoiteltava asia (kuumana kesänä siitäkin toki tulee päästöjä koska vuosi- ja kausivaihtelut), niin voisin heittää hatusta, että ojittamalla ja lannoittamalla soiden määrä voisi vähentyä seuraavan 100 vuoden aikana vaikka 9->7 milj hehtaariin, jos niin halutaan, koska iso osa soista on kuitenkin jokseenkin ohutturpeisia.
Tästähän voisi vaikka aloittaa kansallisen projektin, jossa lopetetaan fossiilisten polttoaineiden tuonti Suomeen ja korvataan ne kaikki turpeella niin kauan, että kaikki suot on nostettu tyhjiksi (jäävä turvekerros max 30 cm tai vaikka enemmänkin), jonka jälkeen ne muuttuvat kivennäismaan metsäksi, eikä meillä enää ole sen jälkeen syntisiä turvemaita eikä ongelmaa missään. Käytännössä ohutturpeisista soista turpeen nosto ei kannata, jolloin ne pitäisi tyhjentää lahottamalla turvetta kasvualustana puille tai peltokasveille projektin laskennallisessa kestoajassa, joka lienee kymmeniä vuosia. (Näin ei toki voida toimia muista syistä, mutta antaa hyvän kuvan siitä, miten keinotekoista päästölaskennalla argumentoiminen ja päästöjen korvaantuminen joskus on.)
Puun hinnasta kommentti ja kaksi kysymystä:
Kommentti: pyysin tarjouksen reilun hehtaarin aukosta turvemaalla. Toinen tarjoaja tarjosi tukin hinnaksi 61,50, toinen 68,00. Kuiduissa ei merkittävää eroa eli siinä vähän alle 25 eur.
Kysymyksen taustoitus: Olen miettinyt tässä, että jos alkaisi vakavissaan siihen prosessiin, että ulkoistaisi poliittiset ja taloudelliset riskit Verohallinnolle. Tarkoittaa käytännössä sitä, että otan nyt noin 750000 euron arvoiset metsäni ja hakkaan niin kauan, että jäljellä olevat velat, 250000 eur, on maksettu. Nurin en ole menossa, mutta lähinnä meno alkaa päähine-peruna-ilokolo-ttaa.
Metsäni ovat pääsääntöisesti ihan hyvin hoidettuja, eli ylikypsää 04:sta ei ole. Tarjolla on siis kaikkia kehitysluokkia, joista ne 03-04 rajalla heiluvat on tyypillisesti kasvatuslannoitettu 2-5 vuotta sitten.
Kysymykset:
– mitä hakkaisitte ja millä perusteella: karua vai rehevää, suurta vai pientä, lannoitettua vai lannoittamatonta, koivua vai mäntyä jne?
– onko mitään käsitystä, millaisia hintoja keskenkasvuisten metsien päätehakkuista on maksettu, eli saako niistä samanlaisia tilastohintoja kuin muualtakin vai ei
Ja siis tiivistäen Annelin kertomuksesta (korjaa, jos ymmärsin väärin):
1) koska oli kuuma kesä, turve- ja multamaissa pohjaveden pinta laski, jonka seurauksena eloperäinen aines on lahonnut ja on syntynyt hiilidioksidipäästöä
-> kuumana kesänä päästöjä tulisi vaikka ei olisi ojitettukaan
2) Pohjoisen ja ojitettujen turvemaiden kasvu on hidastunut, koska 1950-1970-lukujen tehometsänhoidon hedelmät ovat alkaneet kypsyä.
-> koska 1980- ja 1990-luvuilla ojitukseen ei enää satsattu samalla intensiteetillä, samanlaisia ”suuria ikäluokkia” ei ole enää tulossa.
3) joissakin maakunnissa hakataan yli kestävän hakkuumäärän
-> … ja samaan aikaan joissakin maakunnissa on edelleen nollaraja, jonka takana puu ei kelpaa
4) viherhumppa ja korkeasuhdanne ovat yhdessä aikaansaaneet tilanteen, jossa metsänomistajat ovat tilanneet moton paikalle mieluusti
-> sitä saa mitä tilaa.
Jatkan puun hinta -ketjussa.