Onko aegolius jo ostanut 200 ha taimikkovoittoisen metsäpalstan Pellosta?

Luulen, Anneli, että turpeen hiilidioksidipäästöt eivät ole ikuisia turvekankaalla, mutta laskentamalli ei vain  tunnista ilmiötä, eikä kukaan ole viitsinyt sitä malliin lähteä lisäämään, koska prosessi itsessään on hidas eikä tuloskaan aina miellytä.

Riippuu tietysti siitäkin, miten turvekangas määritellään, ts. miten paksuturpeinen se voi olla. Turpeen lahoaminenhan on vähän samaa kuin raudan ruostuminen eli jossain vaiheessa se niin sanoaksemme palaa puhki.

Muutenkin tämä turvemaiden hiilikeskustelu alkaa mennä erikoiseksi. Jos minulla olisi vierekkäin turvemaan pelto, keskeneräinen turpeennostoalue ja väärin tai huonosti ojitettu kitumaan suo, niin niistä kaksi saisi metsittää tuettuna taputusten kanssa ja yhteen ei saa koskea pitkällä tikullakaan, vaikka molemmissa on kyse vain turvekerroksesta pohjamaan päällä ja ne käyttäytyvät ojitettuina ihan samoin, eli turvetta hapettuu x yksikköä per vuosi.

Minulla on myös ymmärtämättä se, että mikä on se hiiliasioiden suhteen autuaaksi tekevä eloperäisen maa-aineskerroksen paksuus, kun sitä halutaan kivennäismaalle lisää, mutta samaan aikaan turvemaalla sen ohentaminen joko turvetta nostamalla tai turvetta lahottamalla on kiellettyä. Maatalouden puolella tuntuu, että hiilensidonta maahan (joka on siis sama kuin maan multavuuden lisääminen, eikö?) on asia, jossa ei olisi maksimia ollenkaan. Mutta päädymmekö siis laskentatekniikalla siihen, että koko Suomi kannattaisikin soistaa eloperäisen ja hapettoman maakerroksen maksimoimiseksi? Tehdäänkö VT8 itäpuolelle 500 km pitkä ja 100 m korkea valli ja laitetaan Satakunta ja Pohjanmaa soistumaan hiilensidonnan nimissä  ja siirretään asukkaat Espoon Suurpellon kerrostaloslummeihin?

Annelin linkeissä oli myös kerrottu, että suon määrä oli vähentynyt 11->9 miljoonaan hehtaariin tässä vuosikymmenten aikana. Jos ainakin 30 cm kerros eloperäistä maalajia olisi ihan tavoiteltava asia (kuumana kesänä siitäkin toki tulee päästöjä koska vuosi- ja kausivaihtelut), niin voisin heittää hatusta, että ojittamalla ja lannoittamalla soiden määrä voisi vähentyä seuraavan 100 vuoden aikana vaikka 9->7 milj hehtaariin, jos niin halutaan, koska iso osa soista on kuitenkin jokseenkin ohutturpeisia.

Tästähän voisi vaikka aloittaa kansallisen projektin, jossa lopetetaan fossiilisten polttoaineiden tuonti Suomeen ja korvataan ne kaikki turpeella niin kauan, että kaikki suot on nostettu tyhjiksi (jäävä turvekerros max 30 cm tai vaikka enemmänkin), jonka jälkeen ne muuttuvat kivennäismaan metsäksi, eikä meillä enää ole sen jälkeen syntisiä turvemaita eikä ongelmaa missään. Käytännössä ohutturpeisista soista turpeen nosto ei kannata, jolloin ne pitäisi tyhjentää lahottamalla turvetta kasvualustana puille tai peltokasveille projektin laskennallisessa kestoajassa, joka lienee kymmeniä vuosia. (Näin ei toki voida toimia muista syistä, mutta antaa hyvän kuvan siitä, miten keinotekoista päästölaskennalla argumentoiminen ja päästöjen korvaantuminen joskus on.)

Ja siis tiivistäen Annelin kertomuksesta (korjaa, jos ymmärsin väärin):

1) koska oli kuuma kesä, turve- ja multamaissa pohjaveden pinta laski, jonka seurauksena eloperäinen aines on lahonnut ja on syntynyt hiilidioksidipäästöä

-> kuumana kesänä päästöjä tulisi vaikka ei olisi ojitettukaan

2) Pohjoisen ja ojitettujen turvemaiden kasvu on hidastunut, koska 1950-1970-lukujen tehometsänhoidon hedelmät ovat alkaneet kypsyä.

-> koska 1980- ja 1990-luvuilla ojitukseen ei enää satsattu samalla intensiteetillä, samanlaisia ”suuria ikäluokkia” ei ole enää tulossa.

3) joissakin maakunnissa hakataan yli kestävän hakkuumäärän

-> … ja samaan aikaan joissakin maakunnissa on edelleen nollaraja, jonka takana puu ei kelpaa

4) viherhumppa ja korkeasuhdanne ovat yhdessä aikaansaaneet tilanteen, jossa metsänomistajat ovat tilanneet moton paikalle mieluusti

-> sitä saa mitä tilaa.

Jatkan puun hinta -ketjussa.

Scientistin kanssa samaa mieltä. Myös valmisteilla olevassa EU-sääntelyssä on sama homma, eli komissiolle on eräissä kohdin varattu mahdollisuus antaa täydentävää sääntelyä, tosiasiassa siis laajentavaa.

Vastaan Reiman puolesta. Ilmastopiiperrys vähentää saatavilla olevia resursseja, jolloin jäljellä olevien resurssien hinta nousee. Riskinä on, että vähenevistä resursseista ja nousseista hinnoista seuraa toiminnan sopeuttaminen eli supistuminen jossain. Eniten piipertäneelle käy todennäköisesti kutakuinkin samoin kuin kirjallisuusväen kavioeläimelle.