Villinä veikkauksena voisin heittää, että kuivana kesällä mänty kasvaa suhteellisesti huonommin kallioperäisillä mailla ja normaalia paremmin turvemailla. Mitä tietysti ei saa sanoa, koska turvemaillahan tulisi kasvattaa vain rahkasammalta ja varpuja.

Kurkihan varmaan muistaa, että toisin kuin kuusella, niin männyllähän neulasten lukumäärä tulee edeltävän kesän mukaan ja neulasten pituus kuluvan kesän mukaan. Kylmän tai muuten huonon kesän jälkeen männyn pituuskasvu on siis väistämättä heikompi, ja vastaavasti pari peräkkäistä hyvää vuotta taas tuottaa hyvää kasvua vähän niinkuin korkoa korolle.

Ja kyllä, olisi hauskaa tosiaan tietää, vaikuttaako metsien kuusettuminen tähän männyn kasvun heikkenemiseen vai ei.

Jos puiden alaoksat ovat kuolleet 4 m korkeuteen asti ja puusto pitää harventaa silloin, kun elävää latvusta on 40, 50, tai 60 %,

tästä päästään matematiikalla siihen, että

männikkö pitäisi harventaa valtapituudessa 6,7 m,

koivikko valtapituudessa 8 m ja

kuusikko valtapituudessa 10 m.

Käytännössä alle kymmenmetristä puustoa harva suostuu edes ensiharventamaan.

Menee aiheen ohi, mutta tietääkö joku, mikä on metsä-äkeen hyötyleveys, eli saisiko menemään jotenkin tasan tulevaisuuden ajourien kanssa? Mietin vaan, jos jättäisi ajourat möyrimättä ja uudistamatta, kun pitäisi sellainen 10 ha aukko uudistaa ensi kesänä. Helpottaisi sitten muita hommia myöhemmin.

Monesti hiilihommissa kysymys on, että mennäänkö ikäänkuin todellisella vai virallisen laskentakaavan mukaisella totuudella.

Nyt sivistyksessäni on aukko, että miten se wetland ja peatland määritellään, kun tässä jonkin aikaa sittenhän oli kärhämää siitä, että paljonko Suomessa ylipäätään on turvepeltojen osuus pelloista, kun sitä ei kai tarkasti edes tiedetty, kun iso osa turpeesta oli lahonnut viljelyvuosikymmenten tai -satojen aikana tai ajettu toiseen päähän lohkoa.

EU-maailmassa voi hyvin olla, että pellolle tai metsälle kaukokartoitetaan jokin status (onko turvemaa tai ei) ja sillä mennään oli näkyvä todellisuus mikä tahansa.

Käytännössähän maalla oli ennen tapana, että turvetta nostettiin navettaan ja sitten se ajettiin sieltä kivennäismaalle. Sehän ninenomaan on prosessi, joka muuttaa turvemaata kivennäismaaksi.

Kurjen logiikkaa jatkojalostaen voisi laskea, että jos kaikki Suomen turve jaettaisiin tasan Suomen maapinta-alalle, mitä tulisi turvekerroksen paksuudeksi ?

Ja Kurjen esimerkissähän turvetta ei tarvitse edes piilottaa kokonaan, riittää vaan, että pintamaahan tulee kivennäismaata riittävä prosenttiosuus, että se muuttuu kivennäismaaksi.

Monimuotoisuudesta muuten sen verran, että niissä Annelin linkkaamissa Suoseuran aineistoissa puhuttiin negatiiviseen sävyyn ojitetuista suometsistä siksi, että niissä oli hehtaaria kohti merkittävästi vähemmän lahopuuta kuin kivennäismaalla. Syykin kerrottiin, mutta sellaisella tavalla, että siitä voi hyvin jäädä vähän outoon käsitykseen.

Suoremmin sanottuna kyse on siitä, että lahopuu on yleensä vanhaa, ja ojittamalla aikaan saadut suopuustot ovat nuoria, siitä, että iso osa soista ei kasva lyhytikäisiä, hyvin lahopuuta tuottavia lehtipuulajeja ihan biologisista syistä ja siitä, että suolla on ylipäätään puustoa per hehtaari vähemmän jolloin ei sitä lahopuutakaan sitten synny yhtä suuria määriä ?