Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Ja 30 vuotta sitten tehtiin nimenomaan männiköitten ensiharvennuksia, yleensä aika pieninäkin nykymittapuun mukaan. Siihen en sitten ota kantaa että mitä senaikaiset aukot olivat puun määrän ja laadun suhteen, varmaan aika vaihtelevaa tavaraa.
Se on reservivaari-indeksi. Siksi siis kyse vanhoistapojista.
Suorittava: Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana onnistunut teettämään muutamia energiapuuhakkuita ja olen niiden suhteen ollut erittäin tyytyväinen jäävään puumäärään ja työjälkeen. Olen 350 hehtaaria eri omistajilta, usein kuolinpesiltä, ostaneena ostotilallisena kyllästynyt kuuntelemaan moralisointiasi taimikonhoidosta ja näkemykseni mukaan on myös olemassa sellaisia kohteita, joissa on järkevää myöntää, että taimikonhoitoa ei enää kannata tehdä vaan kannattaa odottaa koneellista energiapuuhakkuuta. Jos haluat jollain tavalla edistää metsänhoidon kehittymistä, niin tee mahdollisten kavereittesi kanssa kansalaisaloite siitä, ettei kuolinpesää saa pitää jakamattomana kuin 5 vuotta.
Ja sitten muut: kauppakirjan ehdoissa tosiaan kummittelevat säännöllisesti hyvät metsänhoidon suositukset ja lakiakin tietysti pitäisi noudattaa. Lain noudattamisesta vastaa käsittääkseni maanomistaja. Kysyisin kuitenkin, että onko joku onnistunut saamaan korvauksia liian harvaksi hakatusta metsästä ja jos, niin miten ja minkä verran. Itselläni ei juuri nyt tällaista ongelmaa ole, mutta joskus voi tietysti tulla.
Tervalepän 2-vuotiaita metsätaimia myy ainakin Metsätoimisto Tuomiaho.
Pakkauskoko 40 kpl ja hinta 0,60 eur/kpl.
Ja ei kun sinko olalle ja metsittämään peltoa, tai mitä niillä sitten ikinä haluaakaan tehdä.
Eli pääsemmekö tästä laskelmasta siihen, että metsätaloudessa olennaista ovat menot, ja että tasaikäisen metsätalouden ensimmäiset 15-20 vuotta ovat hyvin kalliita investointeja, joista iso osa jää tuottamattomiksi (esimerkiksi ne kuusentaimet, joista ei kasva tukkipuita koskaan)?
Kauppakirjaan voi tietysti vaatia kaikenlaisia metsänhoidon suosituksia, mutta olisikohan MTK:n ajatus ollut, että voisi määritellä runkolukuja ja/tai pohjapinta-aloja. Se, että suostuuko yhtiö sopimaan siitä, mitä tulee sakoksi, jos ehtoa ei noudata, on sitten eri asia.
Metsäpuolella on käytetty ihan kai samaa CAN27:aa ja kalisuolaa kuin pellollakin, järjestelyn toimivuuteen en ota kantaa.
Mulla on kyllä Keski-Pohjanmaallakin metsää, mutta en ole varma, onko mulla juuri nyt hyviä kohteita tai että saako kuljetuksen järjestymään järkevästi.
Bioperäisen hiilidioksidin päästömaksu. Hmm. Tämähän toimisi myös turvepeltoihin ja luonnonsuojeluun ja korvaisi kauan havitellun metsämaan kiinteistöveron. Maksua voisi pienentää pitämällä metsänsä puhtaana lahopuusta ja turpeesta.
Jallukola: Kehitysluokkajakauman voi korjata myös ostamalla lisää hehtaareita 😛
Ei minua välttämättä ärsytä.
Unohdetaan aluksi ne hiilitullit ja materiaalien ja polttoaineiden korvautuminen toisilla normaalissa liike-elämässä, koska ne sotkevat asian selittämistä liikaa. Samoin se, mitä olisi järkevää tehdä. Minulla on omat näkemykseni siltäkin puolelta, mutta unohdetaan ne nyt tästä.
Jos tavoite on se, että halutaan poistaa hiilidioksidia ilmasta, se tapahtuu käytännössä yleensä muuttamalla sitä biomassaksi ja sitten passivoimalla tämä biomassa jotenkin niin ettei se lahoa eikä mätäne.
Tämä passivoiminen voi olla sitä, että käytetään hirttä seinärakenteena, ja sen meistä keskustelijoista varmaan kaikki tunnistavatkin. Voidaan toki myös tehdä taloja olkipaaleista.
Lisäksi meillä vaikutetaan rakastavan puolipassivointia, eli halutaan puiden kasvavan ikuisesti ja pystyyn kuolleetkin puut ovat tärkeitä hiilivarastoja.
Samasta biomassan passivoimisesta on kuitenkin kyse myös silloin, kun halutaan vesittää soita, koska opin mukaan veden alla oleva biomassa ei tuota päästöjä. En ota kantaa, onko oikeasti näin.
Jos nyt sitten tämä oppi halutaan viedä äärimmilleen, niin meidän kannattaisi oikeasti hakata ne Päijänteen rantametsät ympäristötekona ja vierittää ne puut sinne järven pohjaan. Tällöin rantametsät taas 10 vuoden kuluttua sitovat hiiltä ja järven syvänteessä olevat puut möllöttävät siellä onnellisina hiilivarastoina. Sama tietysti merenrantojen suhteen.
Jos siis sahatavaraksi menevästä puusta vain 50 % varastoituu pitkäaikaisesti rakennuksiin, kun loppu poltetaan tai menee vessapaperiksi, niin tällä menetelmällä samasta puusta saataisiin 100 % ilmastohyöty!