Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Säästetään aika paljonkin uudistamiskuluissa.
Pohjanmaa on täynnä samanlaisia reheviä kuvioita ojitetun suon ja kivennäismaan rajapinnassa tai soistuneilla kankailla. Kun näissä yleensä on valtapuuna mänty-koivusekoitus, alikasvoskuusentaimikko on ihan kehityskelpoista. Ensimmäisessä kohteessa taas oli kuusi-koivusekametsä, joka oli tuntemattomasta syystä – ehkä käyttö joskus hakamaana – ollut aikoinaan aika väljähkö ja jossa sen takia oli nimenomaan välipuita enemmän kuin yleensä.
Aluspuilla ja vähillä välipuilla halutaan aikaan varjostusvaikutus sekä olemassaolevien kuusentaimien että näitä isompien nollarunko-aluspuiden valoshokin estämiseksi ja niitä käytetään myöhemmin nostamassa ensiharvennuksen litrakokoa.
Laihat koivut ja muut lehtipuut ovat päätehakkuussakin aika vähäarvoisia, joten siinä syntyvä tappio ei ole merkityksellinen, ja puu varjostaa, vaikka se olisi vähän saanut kolhujakin päätehakkuussa.
Mänty kasvaa rehevässäkin maassa ihan hyvin ja lähtee ajouran keskellä riittävästi alkuun tuollaisissa oloissa.
Anneli (ja muutkin):
Jos katsomme kuvaa
ja käytämme sen terminologiaa,
haluamani hakkuun tavoitteena on siis, että poistetaan
– kaikki valtapuut ja lisävaltapuut
– lähes kaikki välipuut siten, että niistä voidaan jättää koivua ja mäntyä siemenpuiksi esimerkiksi 50 runkoa/ha
ja säästetään
– alikasvospuut
ja niiden lisäksi kaikki aluspuukuuset sekä aluspuukoivua ja muuta halpaa lehtipuuta niin, että haluttu varjostusvaikutus saavutetaan. Aluspuiden jäävä määrä voisi olla vaikkapa 100-300 runkoa/ha riippuen vähän, minkä verran sitä on tarjolla.
Jäljelle jäänyttä jätemetsässä olisi siis kaksi jaksoa, joita voitaisiin kutsua ”ylispuiksi” ja ”taimikoksi”. Taimikkoa voitaisiin täydentää istuttamalla ajourille mäntyä toisena kesänä hakkuun jälkeen, ja lisäksi oletetaan, että luontaista koivua ja kuusta syntyisi itsestään. Ensiharvennuksessa poistettaisiin heikkolaatuiset ylispuukoivut ja siistittäisiin kuusiryhmät. Sen jälkeen jatkettaisiin kasvatusta yhtenä jaksona.
Rane on aivan oikeassa. Olisi voinut muotoilla paremmin niin, ettei pääministeriä ole asetettu erityisasemaan lainsäädännössä huumausaineiden käytön suhteen. Ajattelisin, että esimerksi talousrikos olisi paljon merkittävämpi noin poliittisen toiminnan kannalta.
Siihen nähden, mitä kaikkea hyvää hallitusohjelmassa on, niin hallitus tutisee huolestuttavasti median edessä. On hyvä kysyä, onko kyse puuttuvasta rohkeudesta muuttaa maan asioita vai oliko ”sinimustan” hallituksen uhan ja blokkivaalien asetelmassa kyse jo kauan ennen vaaleja suunnitellusta kiepsahduksesta, jolla haluttiin keskittää porvarileirin äänet kokoomukselle ja vasemmiston SDP:lle. Koko hallituskriisi on kuitenkin sikäli teennäinen, että on kuitenkin varmasti ollut kaikille etukäteen selvää, että nationalistisen puolueen arvomaailma näyttää globalistin näkökulmasta epämiellyttävältä ja että sitä jotkut kutsuvat rasistiseksi.
Asiallinen kysymys onkin, että kuka hallituskriisistä hyötyy nyt, ja mitä siitä seuraa 1) hallituksen mahdollisesti kaaduttua tai 2) seuraavissa vaaleissa. Epäilen, että seuraukset tulevat olemaan joka tapauksessa karummat kuin niissä vaihtoehdoissa, joissa hallitus pysyy pystyssä.
vaikka kuutiot tippuisivat hakkuussa 200m3/ha -> 20m3/ha?
Kysyn edelleen: jos haluatte, että sekalaatuiseen sekametsään jää jäljelle hakkuun jälkeen alikasvos vaikka rklm 12 cm saakka, niin millä nimikkeellä tällaisen hakkuun onnistuu menestyksellisesti tilaamaan?
Olennaista tässä on se, että kaikki nämä väitetyt (ajatus)rikokset ovat olleet koko ajan tietoverkossa julkisesti nähtävillä, ja että nämä henkilöt ovat tulleet äänestetyksi eduskuntaan näkökulmasta riippuen joko näkemyksistään huolimatta tai niiden vuoksi. Äänestäjän oikeusturva ei siis vaadi asioiden julkista käsittelyä. Joku hienosti rinnastikin menon 1970-lukuun, jolloin oli tyypillistä, että tehtiin sisäpolitiikkaa ulkopolitiikan kautta, eli vuodettiin ihmisten puheita ja kirjoituksia ulkomaille, joissa niistä sovitusti tai odotetusti pöyristyttiin ja sitten tätä pöyristymistä käytettiin aseena ja määriteltiin erinäisiä ihmisiä huonoiksi ihmisiksi, avainsana taisi olla tuolloin ”neuvostovastainen”. Minusta muutavat merkittävät henkilöt ovat kiinnittäneet ihan asiallisesti huomiota siihen, että pöyristyjät ja pöyristyttäjät toimivat tosiasiallisesti maan etua vastaan luodessaan kohua asioista, jotka ovat tosiasiassa varsin joutavia.
Laki ei sinänsä kiellä pääministerin huumeidenkäyttöä, ja kiinni olevat puhelimet, firman laskuun syödyt aamupalat, avoimet suhteet ja kavereille juotetut viinat on selitelty mahdollisesti Tekirin antamin ohjein, eikä virka päättynyt, koska edellisen hallituksen puolueilla oli yhteinen tavoite. Voimme myös puolustella, että kyllähän Sanna voi hoitaa maan asioita huumeissa, kun Urho ja Ahti hoitivat niitä kännissä.
Olennaista kuitenkin on, että nyt puhutaan asioista, jotka ovat tapahtuneet ennen kuin henkilöistä tuli ministereitä. Hallitusohjelmassa ei käsittääkseni esitetä joukkotuhontaa eikä kiihoteta kansanryhmiä vastaan.
Kuulehan tsäbädäbädäm-multi-Reva-jäbä-täti-muunsukupuolinen, ystäväsi Virtsis von Visvis kertoi pyytäneensä tarjouksen samalle kohteelle 10 vuoden välein. Tarina ei kerro, myytiinkö puita koskaan – nehän saattavat olla vaikka vieläkin pystyssä. Kannattaa lukea tarkemmin ennen kuin aloittaa valittamisen, ja ehkä nimittelemisenkin voisi jättää vähemmälle.
Mutta vakavasti itse asiaan. Riippuu tietysti vähän puun kartiokkuudestakin, mutta metsänhoidon suositusten näkökulmasta 26-senttinen runko on jo päätehakkuukypsää. Jos todella on näin, että puuston keskijäreyden kasvu näkyy hinnoittelutekijöissä, niin silloin jatkokasvatuksessakin voisi periaatteessa olla jotain järkeä.
Jos nyt kuvitellaan, että 200m3 puusto kasvaa 10m3/vuosi, ja siitä kuolee vuosittain 8-10 runkoa, niin silloinhan puuston kuutiokasvu on nolla, mutta arvokasvua olisi vielä hinnannousun kautta. Jotain kirjanpainajan pyydystyskonstiakin voisi kokeilla, jos intoa ja omatoimisuutta riittää. Toisaalta Uudellamaalla on muitakin riskejä, kuten kaavoitus ja Viron suunnalta tulevat keskikesän rajuilmat, joten jos metsä olisi minun, en sitä pystyssä pitäisi tuon isommaksi muutenkaan.
Turvepellot handlataan kyllä hiilipäästöt/lulucf-puolelta, joten se ongelma ei varsinaisesti poistunut.
EU-säännöksille on nykyään aika tyypillistä, että lainsäädäntökoneistosta ulos tuleviin säännöksiin jää komissiolle aika laajat tarkentamismahdollisuudet. Tällä on sitten etunsa ja haittansa.
Olisiko jollakulla kokemusta talousmetsätalouden harjoittamisesta jossakin EU:n ulkopuolisessa maassa?
Ja edelleen asiallinen kysymys, Anni Sinnemäkeä siteeraten:
”Jossain kaupungissa on maailma näytteillä – – – eikä vieläkään tuulivoimaa.”
Eikö sitä päästötöntä ja oravia räjäyttelemätöntä voimaa, jolla ei ole terveysvaikutuksia, voisi tuottaa esimerkiksi Tattarisuolla ja Jätkäsaaressa? Ei pitkiä siirtolinjoja eikä rikkinäisiä maisemia.
Ajattelisin, että nämä universalismin ja nationalismin kysymykset näkyvät sitten hienosti esimerkiksi sellaisissa kysymyksissä kuin että onko Suomella erityistehtävä suden suojelussa tai miten Suomen teollisuutta, turvetuotantoa tai maankäyttöä pitäisi ohjata hiilipäästönäkökulmasta.
Annelin esittämistä maista Kanada ja Ruotsi ovat bruttokansantuotteeltaan ”parempia” kuin Suomi, Uusi-Seelanti on pari sijaa jäljessä maailman maitten listalla, mutta toisaalta vuoden 2020 sen GNI on kehittynyt reilusti nopeammin kuin Suomen. Sitä on aina välillä hyvä miettiä, miksi jotkut kumppanit tuntuvat miellyttävämmiltä kuin toiset.
Ajatusleikkinä voisi miettiä, mitä tapahtuisi, jos Suomi liittyisi Sambiaan. Enkä puhu vain rahasta.
