Muistaakseni joskus kirjoittelin siitä, miten nykyään tavara on halpaa ja ihmistyö kallista, ja että suunta ei ole ihan hetkeen muuttumassa.

Nyt on sitten jännitettävä seuraavaksi, että miten tekoälyn kehittyminen muuttaa kakun jakoa ja miten metsurityölle ja muille ”konkreettisille töille” siinä käy. Jossain joku kirjoitti tänään siitä, miten nykyisten kieltä ja kuvaa tuottavien generaattoreitten kehittyminen alkaa syömään ensimmäisenä sellaisia ammatteja kuin graafinen suunnittelu, ohjelmointi, opetusala, näytteleminen ja paperihommat yksinkertaisemmasta päästä. Monet näistä ovat historiallisista syistä ihan kohtuullisesti palkattuja hommia. Ei monissakaan näistä tietysti ryhdytä heti massairtisanomisiin, mutta uusien ihmisten pääseminen näille aloille tietysti vaikeutuu, kun rutiinityöt automatisoidaan. Villi veikkaus on, että metsurit ovat jatkossa edelleen yhtä köyhiä, mutta samassa kuopassa on enemmänkin porukkaa.

Mulla on Alma Onali ollut ennestään jo mustalla listalla. En enää muista, että mistä asiasta, mutta luin jonkun oman osaamisen ydinaluetta koskevan artikkelin häneltä, josta totesin, että faktat eivät olleet kohdillaan, koska ne eivät olisi sopinut haluttuun agendaan. Toivottavasti tämä ei nyt sitten ollut maalittamista.

Opin nollarungon käsitteen siitä Lietzenin Tiinan artikkelista, jossa Tiina ennakkoraivasi kuusikkoa. Eli siis runko, josta yhtiön maksama tili menee kokonaan tai lähes kokonaan konefirmalle eikä maanomistajalle jää mitään. Tyypillisesti siis litrakooltaan pienimmät rungot, jotka voisi aika usein jättää kasvamaankin. Epäilen, että näissä hakkuissa homma on mennyt pieleen juuri sen takia, että niiden keräileminen nimenomaan tekee tiliä metsäkoneyrittäjälle, koska ne alentavat keskimääräistä litrakokoa, mikä taas nostaa koko keikasta maksettavaa korvausta.

Liian nopea muutos voi olla liian voimakas harvennus, mutta voisi tietysti ajatella, että ojittamalla tai lannoittamalla liikaa voisi saada jotain vastaavaa aikaiseksi. Metsässä kasvavat puut ovat sopeutuneet tiettyyn valon määrään ja kosteustilaan, ja muutokset niissä yleensä aina aluksi heikentävät kasvua, joskus jopa tappavat puut.

Alikasvos saa luontaisista syistä vähiten valoa, ja jos sen haluaa menestyvän, niin valaistusolosuhteiden muutos ei saa olla liian äkillinen, vaan sitä pitää blendata jotenkin. Hakkuun vuodenajalla voi olla merkitystä (voisi kuvitella, että elokuu olisi hyvä aika tehdä suurempia muutoksia). Kuusen alikasvos on yleensä paraskuntoista kasvaessaan metsässä, jossa on ylispuuna koivua ja mäntyä(kin) tai jossa on saatavissa vinosti tulevaa valoa esimerkiksi läheiseltä pellolta, aukolta tai tieltä, ja näin kestää voimakkaampia hakkuita kuin muutoin. Jos luontaista taimiainesta halutaan tukea, voi olla paikallaan sijoittaa säästöpuuryhmät päätehakkuukuvion lounaisosaan. Lisäksi kosteustilanteen muutos pitää ottaa etukäteen huomioon: koivikon hakkuun jälkeen alavalla paikalla voi olla liiankin kosteaa, joten voi olla tarpeen samalla kunnostaa ojitus tai kaivaa ajourien paikalle pari uutta.

Huomautan edelleen: lokakampanjan olisi voinut toteuttaa ennen vaaleja, ja sitä olisi voinut olla myös hallitusneuvottelujen aikana. Kuka siis hyötyy siitä, että maahan tehdään ensin vaivalla hallitusta ja hallitusneuvotteluja oikein pitkän kaavan mukaan, ja kun ne saadaan valmiiksi, aloitetaan kampittaminen? Mitä tässä oikeasti pyritään pelaamaan ja kuka pelaa?

Kirjoitukset ovat tosiaan olleet netissä koko ajan ja arvopohjasta on kiemurreltu jo aiemmin, joten mikään tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, korkeintaan se, että hallitusta alettiin nimenomaan hallitusohjelman julkaisun jälkeen kampittamaan suurella innolla, mikä viitannee siihen, että joitakuita ohjelma ei miellytä.

Olennainen kysymys on tosiaan, että mitä muita vaihtoehtoja on olemassa ja miltä osin järjestelystä on voitu etukäteen sopia.

On sinänsä harmi, että emme elä vanhan perustuslain aikaa. Nyt nimittäin näyttää siltä, että voisi olla aika sarjalle lyhytikäisiä hallituksia, joista jokainen vie läpi oman pikku uudistuksensa vuoden aikana – 4 vuotta on kamalan pitkä aika elää huonon hallituksen kanssa, joka istuu vallassa saamatta varsinaisesti mitään tehdyksi.