Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
No tässä on tietysti yksilöllisiä eroja, mutta kun allekirjoittanut on hiljattain täyttänyt 35 vuotta ja oma oletettu eläkeikä on poliittisin päätöksin siirtynyt jo 7 vuotta eteenpäin omana elinaikana (n. 63->70), niin todennäköisyys siihen, että MYEL-rahastoihin maksetuista maksuista ELINAIKANAAN saisi jotain eläkettä on…
Metsävähennyksen suhteen on tosiaan juuri noin, että sen käyttö ikään kuin mahdollistaa toiminnan turvottamisen myös tilapäisenä. Itse en ymmärrettävistä syistä pysty ajattelemaan sukupolvenvaihdoksia ym millään tavalla. Oma sijoitusstrategia on se, että nyt kasvatellaan mahdollisimman tehokkaasti eri-ikäisiä kasvatusmetsiä (pääasiallinen hoitoväline on puhelin) ja vähitellen puustopääomaa lähinnä yläharventamalla poistamalla otetaan rahaa irti erilaisiin nuorenparin/lapsiperheen tarpeisiin hehtaarimäärää kasvattamatta. Jos alkaa näyttää siltä, että metsämaan hintakupla kehittyy entisestään, ostettuja tiloja voi myös myydä voitollisesti ja pitää rahat. Sen verran pitää kuitenkin pitää metsää käsissä, että voi tarvittaessa höyläyttää sellaiset talohirret, joita ei ole varmasti käsitelty millään ei-toivotulla aineella eikä leikattu ja liimattu.
Katsoin tuota Jalkasen linkkiä ja yritin miettiä, miten metsävähennyksestä voisi oikeasti hyötyä muutakin kun sen inflaatiohyödyn, ellei näitä sukupolvenvaihdoshommia lasketa. Muutenhan se on vähän sellaista housuun pissaamista talvella, eli ensin lämmittää mutta kylmä tulee kun tilan myymisen aika koittaa. Lähinnä mietin näitä kohteita hyötymisen kannalta:
- Metsätila myydään luonnonsuojelualueeksi ELY-keskukselle
- Metsätila liitetään yhteismetsään osuuksia vastaan
Näistä ylempi ei käytännössä tule kysymykseen, koska yleensä sellaista metsää, josta on hakattu jotain, ei yleensä myydä luonnonsuojelualueeksi. Poikkeuksia toki on.
Olisiko tähän yhteismetsäkuvioon jotain ideoita? Eli siis ostetaan 100000 euron metsä, vähennyspohjaa 60000, hakataan 60000 eurolla metsää sileäksi verovapaasti, muunnetaan kohde yhteismetsän osuuksiksi toimitusinsinöörin arvioimalla summalla 50000 ja myydään yhteismetsän osuudet 50000 eurolla, jolloin voitoksi jäi 10000 euroa? Mikä katsotaan yhteismetsäosuuksien hankintamenoksi luovutusvoittoa verotettaessa?
Itse taas olen välttänyt metsävähennyksen käyttöä, koska ns. luonnollisiakin vähennyksiä on ollut aika reilusti (ojitus, lannoitus jne.) ja alijäämähyvitykselläkin on tietysti maksimimääränsä.
Taustalla on myös ollut se, että en ole varma siitä, miten kauan haluan metsiäni pitää.
Ja kyllä, tiedän, että tämä ei ole taloudellisesti järkevää. Toisaalta olen onnistunut pysymään vielä noin 100 hehtaarin metsämaan pinta-alalla vielä MYEL-velvollisuuden alapuolella, ja näin ollen lisämaan osto niillä metsäverotuksessa säästyneillä rahoilla ei ole myöskään järkevä vaihtoehto.
Älkää kertoko minulle, että MYEL on vähennyskelpoinen ja niin ja niin hyvä jne. Joka tapauksessa se on maksu, mistä tämän ikäinen metsänomistaja ei luultavasti tule koskaan saamaan omiaan pois.
Glyfosaatilla läträäminen on sikäli turhaa, että jättipalsami on yksivuotinen rikkaruoho (kuten esimerkiksi vesiheinä), joten nyt kasvussa olevat yksilöt kuolevat talveksi kuitenkin. Ongelma on lähinnä kukinta ja sitä kautta maahan kertyvä siemenpankki, jota on kertynyt jo ihan iloisesti siihen mennessä kun torjunta huomataan. Yleensä kasvustossa on aina vähän eri aikaan kukkivia kasveja ja välillä 15 cm korkeatkin yksilöt onnistuvat vääntämään muutaman siemenen.
Omakotitonteilla suosittelisin huolellista pintamaan vaihtoa, mutta metsässä se ei taida tulla kysymykseen. En ole kokeillut, miten syvältä siemenet lähtevät kasvuun, auttaako hautaaminen jonkun kankaan ja uuden maakerroksen alle?
Oliskohan jonkinlainen ratkaisu puukauppojen julkisuuden suhteen se, että metsänomistajat itse vapaaehtoisesti alkaisivat kertoa jollain foorumilla, millaisia hintoja ovat saaneet millaisilta leimikoilta, millaisilta ostajilta ja millaisilta puumääriltä. Nythän noi maakuntakohtaiset tilastoinnit ei sinänsä kerro luotettavasti paljon mitään. Vaatisi tietysti aika paljon ajattelutavan muutosta, mutta toisaalta suhtaudun tähän metsätiedon julkisuuteen muutenkin vähän ehkä toisella lailla kuin monet. Kuka tahansa vähänkin osaava voi käydä mittailemassa relaskoopin kanssa kenen tahansa metsät ja kertoa ne vallitsevilla hinnoilla.
Tämä ajatus lähti vaan pörssiosakekaupasta ja siitä, miksi se toimii ja on sujuvaa, ja yksi osa sitä on juuri se, että kuka tahansa tietää koska tahansa, mitä jostain ollaan valmiita juuri sillä hetkellä maksamaan, ja voi myydä tai ostaa sen mukaisesti. Luulisin, että metsävaratiedon kehittyessä voitaisiin pyrkiä tähän suuntaan. Yhtä leimikkoa voisi kilpailuttaa vähän samaan tapaan kuin Keski-Pohjanmaan eräs metsätilavälittäjä metsätiloja, eli tarjouksia voi tehdä palstoittain tai koko tilasta, eli toisin sanoen puuta ostava taho voisi tarjota vaikka vain tietystä puutavaralajista, jos sitä sattuu irtoamaan.
Kysymys on erittäin mielenkiintoinen. Toisaalta tällainen nykyinen järjestelmä suosii sellaista, joka on elänyt elämänsä iloisesti pörräten siellä sun täällä eikä säästöön ole jäänyt mitään. Hän saa saman hoidon tason, mutta käytännössä täysin jonkun muun piikkiin.
Jos ”lahjoittaminen” tarkoittaa Karjala-asioita, niin se on sitten oma juttunsa. En kuulu kyseiseen vähemmistöön, mutta kysymys on kaikenkaikkiaan eettisesti vähän hankala. Eli vähän siltä pohjalta, että mokattiinko me, kun niiltä meni se, mikä niillä oli.
Ok.
Hmm. Olisiko jotain vinkkiä, mistä kannattaisi lukea näitten teknisten vimstaakkelien kehityksestä?
Jotenkin tosiaan voisi kuvitella, että suurimmat ongelmat olisivat maaston kuljettavuus vs robotin ketteryys ja vakaus ja toisaalta energiantuotto tai sen saatavuus maastossa.
Tietysti onhan meillä häkäpönttöihin erikoistunut pääministeri. Eiköhän tehdä niin, että aletaan virittelemään sellaista metsäkonetta harvennushakkuita varten, joka tunnistaa kaadettavat puut automatiikalla, kaataa ne ja karsimisen yhteydessä syö oksat ja latvat ja käyttää ne energianlähteenään.
En nyt viitsinyt aiemmin kommentoida asiasta kun se ei ollut tämän ketjun pääasia, mutta jotenkin olisin sitä mieltä, että nimenomaan metsän myyminen ilman välittäjää olisi turvallisempaa kuin esimerkiksi omakotitalon kauppa. Kiinteistön kaupassahan myyjän päävelvollisuus on toimittaa kaikki tieto myytävästä kiinteistöstä mitä hänellä on (mukaan lukien esim. tiedot kaavoitustilanteesta) ja metsä ei ole tässä mielessä kovin monimutkainen myytävä kohde. Kuntotarkastuksia ei paljon tarvita, kun kohde on avoinna joka päivä ja ostaja saa käydä tutkimassa sitä vapaasti.
Ainoa etu välittäjästä on se, että kohteen saa ”listoille” näkyviin, ja esim. Etuoveen voi ostaa aika halvalla ilmoituksen itsekin (luokkaa 150 euroa). Suoramyynnin edut korostuvat sellaisilla palstoilla, jotka ovat halpoja, toisin sanoen sellaisia, joissa välityspalkkion osuus on suurin. Taksathan ovat kuitenkin yleensä luokkaa 3-4 % tai minimissään muutama tonni.
Mitä Mhy:n toimintatapaan tulee, niin oletteko huomanneet sellaista hauskaa ilmiötä, että sekä Pohjanmaalla että Savossa tehdään kyllä saman ”mankelin” kautta (mikä lie Excel mahtaa olla…) summa-arviolaskelma. Pohjanmaan palstoissa se laitetaan näkyviin sellaisenaan, mutta Savon puolella jätetään näkyviin vain kuutiot ja hinnasto usein peitetään skannattaessa. Jää siis ostajan vastuulle, paljonko metsän arvoksi kuvittelee (ostajan vastuullahan se toki muutenkin on, mutta en voi välttää ajatusta siitä, että näin toimimalla isot hintapyynnit eivät näytä niin pahalta).
Omaisuushan kannattaa ennen hoitokotivaihetta siirtää vakuutuskuoren sisään, käsittääkseni. Metsä taitaa mahtua sinne hiukan huonommin kuin muut sijoitustuotteet. Metsärahastoa voi tietysti ostaa.
Jos puhutaan omatoimisesta metsänhoidosta tai siitä, että ajetaan maataloustraktorilla puuta pientä korvausta vastaan, yksilön kannalta olennainen kysymys ei ole toiminnan yleinen kannattavuus suhteessa ns. ammattilaisella teettämiseen, vaan kyse on henkilökohtaisista valinnoista ja ”oman elämän vaihtoehtoiskustannuksista”. Jos siis esimerkiksi maanviljelijä ja hänen traktorinsa olisivat talvella tekemättä mitään, vaihtoehdot, joista voi valita, ovat ei lainkaan töitä tai tuloja, vähän sekalaisia viraabelihommia puunajosta alkaen ja hyötykäyttöä koneille tai sitten se, että hän ostaa itselleen kaatokoneen ja ajokoneen – joita hän ei sitten kuitenkaan koko vuotta tarvitse. Kyse on siis olemassa olevien resurssien tehokkaasta käytöstä ja sitä kohti maailma näyttää olevan menossa (vrt. yhteiskäyttöautot jne.).
Sinänsä puukauppa on kauppamuotona monessakin mielessä aika sairas, koska toiminta ei ole kovinkaan läpinäkyvää ja sopimukset ovat puun myyjän kannalta aika heikkoja. Käytännön esimerkki: tein menneenä kesänä pienen ensiharvennusleimikon pystykaupan yhden kolmesta suuresta kanssa. Puunostaja esitti rahaa tulevan 4000 euroa, lopullinen suoritus oli 2400 euroa. (Oma arvio oli siinä 2700-3000 euroa.) Jos nyt autokorjaamoja ei oteta lukuun, niin millä tahansa muulla alalla tämänkokoinen heitto katsottaisiin sopimusrikkomukseksi ja korvattaisiin 😀 ja ostomies saisi kenkää niin pieleen menneestä arviosta. Mutta ei metsäalalla 😀
Mitä olen neulasanalyysejä teettänyt mhy:n kautta, niin laskut ovat olleet siinä 70-100 euroa. Sillä rahalla ei etämetsänomistajan kannata lähteä itse ajamaan. Sitä ei sitten voi tietysti koskaan tietää, että kenen metsänomistajan neulaspussista ne juuri sinulle tulleet tulokset on tehty.
Nyt kun lannoitevalikoima on tällä hetkellä aika pieni (NP1, Suomensalpietari, Urea, tuhka ja bortrac sekä näiden lisäksi maatalouslannoitteet ja hankalasti levitettävät apatiitti ja biotiitti), niin käytännössä ne kriittiset kysymykset on, että onko turvetta yli 30 cm (eli tarvitaanko kaliumia), onko männyissä liian vähän neulasvuosikertoja (tarvitaanko lisäfosforia mukaan vai ei) ja onko selvästi hänkkyräisiä kuusia (tarvitaanko booria mukaan vai ei).