Harvennushakkuu Pohjois-Karjalassa. 2/3:lla alueesta pilkkoja ja juurenniskavaurioita kohtalaisen reippaasti. Aakkosjärjestyksessä viimeinen yhtiö ilmoittaa, että ei korvaa, koska ei kuulemma ole tarpeeksi. Mhy, jonka jäsenmaksun olen maksanut, ei saa miestään lyllertämään paikalle. Päätän jäsenyyden vuodenvaihteeseen.

Toistan edelleen aiemmin sanomaani: kaikki Suomen soiden turve pitäisi pikimmiten kaivaa pois ja myydä energiana tai raaka-aineena ulkomaille. Hapen kanssa reagoiva turve tai vedessä lilluva turve on vaarallista, koska siitä voi tulla hiilipäästöjä ja koska siitä liukenee humusta ja ravinteita. Näin ollen parasta hankkiutua siitä eroon ja muuttaa se rahaksi, ja jättää vastaavasti maan alla olevat hiilet ja öljyt rauhaan, kun ne eivät sieltä käsin pilaa maan pinnalla olevia asioita.

Mitä sillä on väliä, missä ne hirvet ammutaan? Ai niin, seuroilla on tietysti seurakohtaiset reviirit. Eikö kannattaisi tehdä niin, että ammutaan ne kaikki hirvet siellä talven kokoontumisalueilla ihan riippumatta siitä, ovatko ne Möttölän kylässä vai Mönnilän kylässä? 😀

Kysyisin myös, että millä voidaan käytännössä valvoa, että droonilla ei katsota, missä on riistaa? Niitähän nyt saa lennättää vielä aika vapaasti.

Sanoisin, että meillä on ehkä jotain 15-20 metristä raitaa sekapuuna kuusikossa maalajilla joka on jotain väliltä hiesu-hiekkamoreeni. Kuusi siis olisi ehkä raidalle hyvä kirittäjä (ettei tule niin monirunkoisuutta). Voisi myös arvella, että raitaa voisi ehkä aika helpolla lisätä juurrutushormonin kanssa pistokkaista, mutta kokemusta ei kyllä ole.

Sekä raidan että pihlajan osalta tulee mieleen, että mitenkähän nämä mahtaisivat onnistua vuororivein kuusen kanssa istutettuna sillä ajatuksella, että nämä raidat ja/tai pihlajat sitten poistettaisiin esimerkiksi kakkosharvennuksessa.

Voisi tietysti kysyä, että olisivatko raakut pelastuneet, jos raakkututkija olisi uhrannut rintansa asian puolesta. Hänhän olisi voinut tehdä asiasta kiireisen ilmoituksen jonnekin ja sen jälkeen pitää 2-3 tunnin hitaasti viettelevän tanssiesityksen, jonka aikana puiden ajaminen olisi keskeytynyt. Sinänsä muuten tosi jännä, että sattuikin olemaan paikalla.

Itse tekoa sen enempää puolustelematta, niin luulen, että tässä on vähän samasta tilanteesta osittain kyse, kuin siinä sadussa, jossa huudetaan, että apua, susi tulee, ja lopulta kukaan ei tule auttamaan.

Meillä on hieno järjestelmä, jossa tulee täysin mekaanisia ilmoituksia, jos metsänkäyttöilmoituskohteen lähistölläkään on jotain kiinnostavaa – ja useimmat näistä eivät vaikuta suunniteltuun hakkuuseen yhtään mitään. Samoin meillä on hienoja sertifikaatteja ja lakeja, joita noudatetaan liiankin tunnollisesti (viittaan näillä omiin kokemuksiini siitä, että UPM:lle työskentelevä motokuski jättää hakkaamatta metsälakikohteen, josta on erikseen sovittu yhtiön ja elyn kanssa, että sitä käsitellään). Nyt tilanne on sitten ollut se, että metsässä työskennellyt henkilö ei ole enää ymmärtänyt, että kyseessä on vesiuoma, jossa on joitakin aivan erityisiä arvoja, kun kaikki vesiuomat on opetettu käsittelemään samalla tavalla (suojavyöhykkeet, hallittu yliajo jne.).

Veikkaisin, että jos silta kestää armeijan ajoneuvot, niin kaipa niistä metsäkonekin menee.

Ja tietysti sellainen asiallinen kehityskohde tietysti voisi olla, että metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä esitettäisiin myös, mistä puut on suunniteltu ajettavaksi pois. Ongelmana sitten on, että kun leimikkosuunnittelu on yleensä kai nykyään huonoa, niin nämä suunnitelmat eivät toteudu käytännössä.