Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Eipä taida yksikään autonvalmistaja itse tehdä käynnistusakkuja. Kaikki ovat teettäneet / ostaneet akut joltain aihankkijalta. Hieman voi olla sellaista käytäntöä, että kalliimmassa autossa on ainakin hinnan puolesta parempilaatuinen akku.
Kun ihan tavallinen auton käynnistysakku alkaa ohjehinnaltaan olla reilusti yli kahdensadan euron, voi hieman luottaa myyjään, kun hän sanoo, että tämä on hyvä akku tähän autoon. Hieman voi epäillä, jos uutta akkua tarjotaan kuudellakympillä.
Ne on suuritöisiä järjestettäviä, siksi ne olikin ympätty metsätalousinsinöörien opetusohjelmaan, jossa kaikki mittaukseen perustuvat tehtävät tehtiin opetustyönä ja opettajan valvonnassa.
Samaa taitorataa käyttivät monet muutkin – jopa vastaavan koulun ryhmät vastavuoroisuusperiaatteella.
Jälkipuintia syntyy juuri siksi, kun kauempaa tulevat kisailijat joutuvat hyvinkin erilaiseen metsään. Leimaus on laji, josta on taidettu jo luopua, Sopivalla kuviolla, kun puut on hieman ryhmittäin, menee raakasti pieleen, kun aloittaa poistot ”väärästä” puusta. Opaskasvien löytäminenkin voi olla joskus haasteellista.
Hyundain H1 on hyvin suosittu, samalla alustalla on myös bussi-versioita taksissa melkolailla.
Täällä kannattaa kaikki pellot kattaa rinkopaneeleilla ja ostaa sähkötuloilla viljat ym maailmanmarkkinoilta.
Kyllä tuo -äly on mainio viihdyttäjä.
Kyllä 90 – luvulla valmistetut VW – konsernin autot olivat jo tehtaalla paremmin ruostesuojattuja kuin mikään muu merkki. Koko kori oli sähkö-sinkitty ja lisäksi kotelot oli käsitelty vahalla- Jos 90-luvulla Audi oli vahvasti ruosteessa, oli se valmistettu 50 – 60 -luvulla.
Se, että jollain syrjäseudulla esiintyi paljon samaa merkkiä, johtui eniten siitä, että lähitienoilla oli vain yhden merkin edustus. Esim Pösöt olivat Osuuskaupan myynnissä ja kaikki ituniskat ajelivat Pösöllä.
Sähkösahasta minulla on yli kymmenen vuoden ajalta hyviä, mutta vähän – kokemuksia. Sirkkelillä sahatessa tuli vastaan silloin tällöin tarve ketjusahalle, jota virkaa hoidin kahden kilowatin TILHILLÄ. Sillä putsasin hiekat pois terän linjalta, taikka siistin tyviä. Sähkösaha on siinä sopiva, kun se ei kärsi kylmästä talvellakaan. Akkusaha vielä parempi, kun ei johto ole tiellä.
Akkusahan osalta pitäisi ymmärtää, että pieni, kevyt ja halpa akkusaha, jonka ketjunopeus saattaa olla jopa selkeästi alle kymmenen metriä sekunnissa, on laite, jolla ei sahata marjapensaan oksaa järeämpää puuta.
Vaikka otettaisiin Ryobi – merkkinen saha, on huomioitava, että hyvässä sahaliikkeessä on monta eri kokoista ja -hintaista ketjusahaa, jonka merkki on Ryobi. Itse katsoisin 36 Volttisen sahan, jonka ketjunopeus on jopa yli 22 metriä sekunnissa, se taitaa olla toistaiseksi tehokkaimpia malleja akkusahoista.
Kuitenkin, jos saha kastelee tulpan eikä lähde käyntiin, on bensansaannissa jotain pahasti vialla. Kaasutin kusee kurkun kautta kampikammioon sen verran bensaa, että seos on liian rikas.
Kannattaisi varmaan mitata neulaventtiilin pitokyky. Voi myös olla niin, että tankin huohotusventtiili ei päästä painetta yhtään tankista pois ?
Tuollainen vika saattaa esiintyä voimakkaana, jos on tapana sammuttaa saha aina, kun sen laskee kädestään hetkeksi, taikka se sammuu tyhjäkäynnillä jatkuvasti. Minulla saha yleensä on käynyt aina tankin tyhjäksi kerta käynnistyksellä. Saha suorastaan tykkää naputella tyhjäkäyntiä välillä.
Jos laitteessa lukee chocke, siinä on kirjoitusvirhe.
Panovihre!
Chocke on sanakirjan mukaan : rikastin ( autotekniikka), ryyppy, tukahtuminen, kuristusläppä (konetekniikka)
Jos siis laitteessa lukee Chocke, se voi tulkinnasta riippuen olla jokin näistä.
Pavekan mukaan sahassa ei ole ryyppyä, mutta sanakirjan mukaan on.
Vai olisiko se Stihl auto, koska rikastin kuuluu autotekniikan sanastoon?
Joillakin käyttäjillä on ihan selvästi liian ”moterni” laite, jos puolikaasu ja ryyppy on samassa vivussa.