Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
<p>Kun kympin pytty Lube-En:iä maksaa 22 € niin hinta ei ole ihan hirvittävä. Mutta kun toimitusmaksu on 35 €, niin sitten jo öljyn hinta alkaa tuntumaan.</p><p>Kyllä ne rypsiöljyt sotkivat ja kuivuivat esim nosturin puomilla, kun tuli joku letkuvaurio. Hankalia putsata, ei lähtenyt kulumalla.</p>
<p>Aurinkopanelien hinnat ovat romahtaneet siitä, mitä ne olivat pari vuotta sitten. Viimeisin panelierä josta kuulin, oli euromääräsesti vain 25 % parin vuoden takaisista hinnoista.</p><p>Nyt pitäsi kennomiesten hommata valtavart akut, joita voisi ladata nytkin lähes ilmaisella sähköllä, että korkean hinnan aikana syöttäisi sen verkkoon takaisin kymmenkertaisella hinnalla.</p>
<p>Meriin on kuitenkin tuhansia kertoja päässyt / päästetty öljyä. Raakaöljystä bensiiniin ja kaikkea siltä väliltä.</p><p>Vain mitätön murto-osa on rannoilta kerätty, mutta voi sanoa, että öljyt ovt suhteellisen nopeasti meristä hävinneet.</p><p>Öljyyntyneet /saastuneet maa-massat on kärrätty kasoihin, joissa ne on kompostoituneet pois. Puisto-kemisti-Tolopainen varmaan osaisi selittää tuon mekanismin, mutta kun tiedetään, että esim konehemmoilta on lirahdellut satoja ja tuhansia litroja löpöä ja öljyä maastoon, eikä niistä ole kuulunut mitään, niin on turhaa vouhkaamista puhua teräketjulta roiskuneesta voiteluöljystä.</p>
<p>Eihän enää ole ihan joka talossa kenttäsirkkeliä, mutta jos parinkymmenen kilometrin säteellä on, niin nykykalustolla sen luokse tukkikuorman siirto on puolen tunnin juttu ja tarvittaessa muutaman tunnin kuluttua sieltä tullaan sahatavarakuorman kanssa takaisin. Alajärvellä taitaa vieläkin olla jokatoisessa maalaistalossa sirkkeli.</p><p>Jostakin 200 millisestä laudasta pyyhkäisty leppäpaneeli maksaa alan liikkeessä niin paljon / jm, että siinä Tolopaisella polvet pettää, kun kuulee hinnan.</p><p>Kun kymmentuumaisesta tukista vedetään täyssärmäinen paneliaihio, on sen yhden laudan hinta niin kova, että se lopputukki on hyvinkin ilmainen, vaikka sen olisi ostanut.</p>
<p>Tietenkin puuston yleiskunto ratkaisee – ja kasvuolosuhteet. Mutta jos ne ovat kunnossa ja pohjapinta-ala on liian suuri, niin ihan hoitotoimenpiteenä voisi tehdä väljennyksen, jolla ppa saadaan kohdalleen.Viimevuosina on tuollaiseen metsään suositeltu yläharvennusta, jossa annetaan lisävaltapuille tilaa, jonka avulla ne voisivat kasvaa sitä lisäarvoa.</p>
Jos löytyy läheltä sirkkeli – tai vannesahuri, niin sahauksen sivulla heillä on usein höyläkone, jolla yhdistelmällä syntyisi upeaa panelia esim saunan sisäseiniin.
Viimeistä huutoa on laudepuuna harmaaleppä – ja mikäli mahdollista, mahdollisimman leveänä.
Leppä on myös savusaunassa ykköspuu, kun halutaan hieno aromi löylyihin, eli viimeinen pesällinen leppää.
Tuollaisella pienkoneella oikean savotan ajossa – ajomatka alle neljäsataa metriä, taitava kuski ajanee hyvän hakkuujäljen savotassa max kaksi kuormaa / h.
Työtehoseuran tutkimuksessa maataloustreaktori varustettuna hydr. kourakuormaajalla ja metsäkärryllä, suoriutui keskimäärin 4,5 kuution ajosta / h. Eli 1 kuorma tunnissa.
Oletan, että tuolla Locbulletilla kuorman keskikoko olisi n. kaksi kiintoa.
Saksassa oli paljon noita ”tuulettimia” lähelläkin tietä. Siellä oli tien yli viritetty verkko, joka suojeli liikennettä jääkokkareilta.
Jäitä ei ilmeisesti tippunut johdoista, vaan pyörivistä lavoista.
MHY:n toimihenkilöt saattavat olla parhaat tietäjät paikkakunnan metsuripalveluiden suhteen. He myös tietävät markkinakanavat, jos vaikka erikoispuuta tulisi palstalta. Järeä harmaaleppä voi kiinnostaa sahuria / panelintekijää, mutta yleensä esim kolmekymmentä vuotta vanha leppä on lahovikainen.</p><p>Ei tuollaisesta savotasta välttämättä uuden Mersun hintaa lohkea, mutta ammattitaitoinen metsuri saa siitä yleensä työpalkan.
Ei silloinkaan, kun metsureita oli oikein paljon, kovinkaan moni sahannut ”mökki-sahalla”, vaan suurin osa osti omasta mielestään parhaan sahan, johon vaikutti toki merkin edustus ja huollon läheisyys.
Se jälkihoito pakkaa noilla ”jauhokauppiailla” olla täysin outo vaatimus.
Muistan, kun Husqvarna karsi myyntipisteitään juuri sillä periaatteella, että se, joka myy sahoja myös vastaa kaikesta sen merkin toiminnasta.