Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Rane antoi vinkin, ehkäpä Tolopainenkin pääsee tuolle sivulle.
Suosittelen tutustumaan internetin avulla aiheeseen.
Guukkeliin voisitte näppäillä hakusanoiksi vaikkapa nelivetoisen auton tasauspyorästöt – taikka jotain sinnepäin.
Jos osaatte lukea – ja ymmärrätte lukemanne, niin asia voi valjeta ihan pikkuisen.
Kaikki, joille ei asia selviä, voivat kysyä Annelilta, hän tuntuu pääsevän paremmin tekniikkaan sisälle kuin monet teistä.
Jakovaihteessa pitäisi olla tasauspyörästö ja siihen lukko. Muuten auto ei käänny jyrkässä käännöksessä suosista, vaan etupyörät jarruttaa ja takapyörät työntää.
Lukko päällä on mahdollista, että molemmat päät vetävät jopa samaa tahtia, kun ajetaan suoraan.
Koitappa arvata!
Jos autossa on napalukot, niin niistä vapautetaan NAPA – taikka sitten se kytketään. Sellaisessa autossakin on etuperä, jossa on tasauspyörästö ja se edellyttää lukkoa taikka sittenj ei.
Oikeassa nelivedossa on kolme tasauspyörästöä ja niissä kaikissa pitäisi olla lukko, jos haluaa kaikkien pyörien olevan aina vetohommissa.
Volkkareissa on käytetty kitkalukkoja, jotka ainakin uudenkarheina piti työautoissa ihan mukavasti. (Synkro)
Audissa on ollut Torsen – tasauspyörästö, joka on todella hyvä.
Vanhaan aikaan Taisi vanhan emakon kinkku olla suunnilleen koko takaneljännes. Nyky-siat menee lahtiin 80 kiloisina ja kinkustakin on lähes koko luu poistettu, samoin on paksu pää siistitty pyöreämmäksi.
Eipä nuo nykykinkut tahdo kestää kunnolla joulun yli, pitää jo Tapaninpäivänä sulattaa seuraavaa kinkkua paistokuntoon.
Pakoputki on se pyöreä putki, joka pilkistää äänenvaimentajasta ulos.
Vasenkätisen raivurin laittaminen ei ole temppu, eikä mikään. Kaasukahva vain on asennettava vasempaan sakaraan ja pitkä kahva oikealle puolelle runkoputkea. Vanhoista ruotsalaisista sellaiset löytyy valmiina.
Pyörimissuunnan voi kääntää vaihtamalla kulmavaihteen 245:sta, taikka moottorin samasta vehkeestä. (vain jompi-kumpi)
Valjaatkin pitää kattella vanhoista, kääntämällä ne nurinperin, saa riiputuskoukun vasemmalle lonkalle.
Paikalliseen K-rautaan oli tullut vaihdokkina Husku 254 :nen. Oli tosi siisti ja ketju ja laippa vaikuttivat alkuperäisiltä. Kokeilin narusta – puristukset kunnossa.
Myyjäpoika oli ottanut sahan varmasti todella pienellä hinnalla, koska möi sen minulle, kun” Se ei ota kierroksia, vaikka on oikeissa säädöissä”- todella halvalla. Maksoin siitä silloin kolmenkympin luokkaa hinnan.
Kotona tutkin ja totesin, että kytkin oli luistatettu ihan loppuun. Minulla oli varaosasahassa just sopivat osat, tukin kierrosluvun rajoittimen ja sahasta tuli aivan mahtava peli. Sillä sahattiin paljon.
Rane. Olen ihmetellyt, enkä oikein lakkaa ihmettelemästä näitä joitakin työn sankareita, jotka metsätöissä – esim raivauksilla, kantavat mehukanisteria ja bensagallonaa sahatessaan että jouduttaa työskentelyä, kun voi tankata heti siinä missä on.
Nyt akkuvehkeiden kanssa on lisäakkuja ripusteltu rinkkaan, että voi jatkaa keskeytynyttä työtä niiltä jalansijoilta.
Punnitsin akun painon: 36 Voltin akku – 216 wh ( 6 Ah) = 2 kg.
Kuvittelen mielessäni raivaajaaq, joka laahustaa metsässä akkuvehkeen kanssa ja kaksi kahden , jopa kolmen kilon tyhjää akkua selkärepussaan,
Neuvostoliiton aikoina Kommunistisen puolueen uskollinen jäsen pääsi kuin pääsikin opintomatkalle Amerikkaan. Palasi aikataulun mukaan – ja toverit tiedustelemaan uteliaina, millaine maa se oikein on – onko paljonkin eroa omaan systeemiin.
Matkailija vastasi: Hö! ihan samaa se siellä on kuin meillä täällä. Dollari on kovaa valuuttaa, eikä ruplilla saa yhtään mitään.