Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Onneksi Pavekka ei ole koskaan tehnyt mitään, joten hänen kokemukseensa perustuva tieto on mielikuvituksen tuotetta.
Lenkoutta ei pidä mitata tukin pinnasta, vaan pölkyn keskeltä – ytimestä.
Voitte katsoa – jos kiinnostaa, moottorisahauksen SM kisoja 2023 ja tyrkyllä on monta muutakin, aina MM-kisoihin asti. Voitte arvioida sahankäsittelyä ja sahan ääntä. Muistakaa, että nuo sahat eivät ole ihan vakioita, eikä siellä Pikku-Tilhejä juurikaan ole.
Niin – Niitä näkee juutuupissa.
Sahankäsittelyssä ei ole mitään moittimista, mutta minä yleensä palastelen rungon samalla kävelyllä, eli se on valmis kun latva katkeaa.
Tuon kokoisilla ja tehoisilla sahoilla olen sahannut paljon.
Nostokoukku: ”Kyllä aikamoinen kirvestekniikka täytyy olla. Tai sitten saha on kuin vasikan hännän päässä.”
Kyllähän se aloittelijalla oli moottorisahalla karsiminen aikamoista hapuilua. Minä uskoin kerralla, kun tuli ruotsalainen opettamaan MS-karsintaa. Opettelin – ja osaan sen paljon paremmin kuin moni muu.
Pinnanmyötäinen MS-karsinta tukkipuussa on todellinen taitolaji, tosin oli myös oikeaoppinen kirveskarsinta.
Kuitupuulle moottorisahakarsintaa lähes kaikki videoilla esittävät tyypit – eivät osaa tehdä nopeasti mutta helposti. Näyttää menevän hankaamiseksi ja silti alapuoli jää karsimatta.
Kyllä kaasua pitää hellittää karsittaessakin silloin, kun terä ei leikkaa.
Pumppukalvo nostaa helposti1,5 baaria painetta, kyllä neula aukeaa.
Säätökalvo saa olla vaikka kuinka ohut ja heikko, kunhan siinä ei ole esim reikää.
Vanhan ja hitaan kuhnailijan ei pidä kaasuttaa karsiessa niin, että kaasu on pohjassa koko ajan – Ei ainakaan Pikku-Tilhillä, koska se kiihtyy ärjäisemällä.
Sanoisin, että Pessisen kansintatyyli on lähinnä ronkkimista, mutta vaatimus ei ole korkealla.
Perämäki karsii aivan tarkasti kuvioon sijoitettuja tappeja, eikä siinä ole oikeasti muita vaihtoehtoja kuin vain yksi järjestys. Tosin uskon, että minä kaasuttaisin joka oksalle erikseen, koska kisassa ei saa jäädä tynkiä.
Minun kokemuksellani ( jota ei ole vähän) – kaasuttimen kalvot toimivat mitä parhaiten, jos ne ovat viruneet.
Neulaventtiileitä olen vaihtanut lukuisia, ne on helppo testata ja vain vaihto auttaa, jos se vuotaa. Neulaventtiili ei jumitu.
Tuon ”Aina kaasu pohjassa, kun tekee,,,” -lausahduksen voi ymmärtää väärinkin.
Mutta aina, kun sahataan ja terä leikkaa, pitää kaasun olla pohjassa. Moninkertainen moottorisahauksen Suomenmestari Jukka Perämäki karsintatehtävän tekee aina kaasu koko ajan pohjassa, mutta hänellä kuluu tehtävään vajat kaksikymmentä sekuntia. En suosittele aloittelijalle vastaavaa, koska tehokkaassa sahassa jo hyrrävoimat on vaativa homma hallita.
Henkilökohtaisesti en koe sammutusnappia kovin tärkeäksi osaksi ainakaan ketjusahassa. Sammutus ei ole ongelma, ennemminkin käyntiin saaminen.
Jos sahassa on primer, tankin tyhjeneminen ei ole paha, mutta ilman sitä varsinkin kesällä, höyrylukko herkästi haittaa käynnistumistä.
Paras käyttötapa varsinkin talvella on pienkoneelle, että kun sillä aletaan sahaamaa, niin koneen annetaan käydä, kunnes bensa alkaa loppumaan. tankkaus mieluummin heti ja kone käymään, kun se vastaa kaasuun, sammutetaan, teroitetaan ja hörpätään.
Sahaa ei sammutella alvariinsa, sen annetaan käydä mieluusti sellaisessa asennossa, ettei se syö lunta. Jos saha ei pysy tyhjäkäynnissä, se säädetään, viedään säädettäväksi, tai vaihdetaan sellaiseen joka käy.