Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Minulla on Polariksen 445 kuutioinen dieselmönkijä. Nelivetoinen ja takapyöriin ketjut. Ostin käytettynä ja siinä on hydrayliikka valmiina etupäähän ja takapäähän, mutta en ole sijoittanut kuormaimeen. Kärrynä on kiinalainen telikärry, jossa renkaissa ei pysy ilma, joten vaihdoin Volkkarin pyörät – toimii.
Tehtiin savottaa ja pojat ajoivat täysiä koivukuormia. minulla oli kärry kestänyt moiset, mutta tykkäsivät ajaa liian lujaa ja telin pankko painui notkolle. Pitäisi laittaa vähän rautaa lisää, ettei petä.
Dieselin kulutus on kyllä minimaalista ja variaattori hoitaa homman oikein mallikkaasti. Lumikelillä ajelen mieluummin traktorin kanssa – mönkijän kärryllä tosin.
Suosittelen tuollaista diesel-Polarista halukkaille mönkijöille. Voisin jopa luopua omastani, koska pärjään ihan hyvin Taavetti 996 :n kanssa ”kaikissa olosuhteissa”.Tilhin 490 on tehoiltaan aivan varmasti riittävä, kunhan opettelee terottamaan ja harittamaan terän kunnolla. Terä pitää teroittaa joka tankillisen jälkeen ja isolla viilalla. (6,3 mm)
Kyllä leikkaa kevyesti. Teränä 220 mm:n terällä pärjää kyllä.
R-sahalla en juuri ole joutunut yli 16 senttisiä puita kaatelemaan ja olen huomannut, että runko yleensä ohenee ylöspäin mentäessä.
Huskulla / jonssilla on hyvinkin tehokkaita raivureita ja niissä on myös mahdollista käyttää isompaa terää, mutta ne tehokkaimmat mallit ovat myös herkkiä rikkoutumaan.
Tilhin sahoijen ominaisuus on minusta heikko kiihtyvyys, joka on minun mielestäni ärsyttävä seikka, mutta siihenkin tottuu, kun antaa kaasua hieman ennakoidummin.
Raivaussahalla sahattaessa terä ei saisi useinkaan pysähtyä.Totuus on puolivälissä. Viimeaikoina on ottanut valtaa ajatus laatuharvennuksesta, jossa jokaisessa harvennusvaiheessa otetaan huonompilaatuiset rungot pois, mikäli runkoluku sen sallii. Siis taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa. Toisessa harvennuksessa onkin sitten hoidetussa metsässä jo yläharvennuksen vuoro.
Yläharvennuksessa pyritään poistamaan kahden tukin puita, mutta aina pitää jäädä korvaava yhden tukin puu miehittämään tilaa.
Kuusikossa murheena on juuristolle aiheutuvat vauriot. Eteläisessä suomessa tyvilaho on kokolailla joka paikassa, eikä aivan syyttömiä ole puunkorjuutoimia harrastaneet henkilöt. Jatkuva kasvatus aiheuttaa niin paljon tyvilahoa ja arvonalennusta kuusikoissa, että ehdottomasti kannattaa antaa ”harsinta” ammattimiesten tehtäväksi.Ensiharvennuksen jälkeen puiden keskimääräinen väli on noin kolme metriä. neljän metrin ajoura oikein sijoitettuna ei siis vaadi muuta kuin metrin ajouran takia lisämaata.
Kahdenkymmenen metrin uraväli mahdollistaa motohakkuun tai melko kätevän manuaalisen hakkuun.
olen itse avannut ensin ajourat ja sitten ajellut taavetilla palstan perälle aloittaen hakkuun sieltä – kasaus sikinsokin uran lähelle. Varsinaisen kasauksen teen perävaunuun. kun kuorma on täynnä ajelen varastolle ja puran kuorman. Seuraava samaan malliin. Aina ketjut vetävissä pyörissä, niin ettei juuret nuljaannu näkyviin.
Ei tule vaurioita runkoihin, eikä juuristoon. Lyhyehkönä työpäivänä tuon pinoon 8 – 12 kiintoa – ja olen itseeni tyytyväinen.Hyvä perussäätö on yleensä molempia suuttimia yksi kierros auki ja T-ruuvia kierroksen verran kiinnipäin. Kone käyntiin ja jos se käy kohtuullisesti, lämmitetään käyntilämpöön.
Jos terä pyörii reippasti, avataan T-ruuvia sen verran, että se rauhoittuu ja aletaan säätää tyhjäkäyntiä.
L- suutinta käännetään sellaiseen asentoon, että tyhjäkänti kuulostaa hyvältä ja kestää antaa kaasua.Kun tyhjäkäynti on säädetty L- suuttimella mahdollisimman nopeaksi, sitä avataan karvan verran. Sen jälkeen taas T-ruuvilla tyhjäkäynti sopivaksi.
Sitten H-suuttimen kimppuun. Seos sellaiseksi, että kierrokset ovat kaasu pohjassa mahdollisimman korkeat. Sitten rikastetaan H-suuttimella ihan pikkuisen, sen verran, että kone käy kaasu pohjassa ”nelistäen”.
Noin säädetyn sahan pakoputki ei tukkeudu 2%:n bensalla ja Huskun tankillinen kestää pari tuntia vaikka kuinka huudattaa.
Sitten onkin jo tankkauksen ja terottamisen aika.
L-suuttimella säädetään tyhjäkäyntiseosta, H-suuttimella tehokäyntiä ja T-ruuvilla kaasuläpän asentoa tyhjäkäynnillä.Kun työehtosopimus edellyttää kuidun teon minimiläpimittaan asti, se pitäisi silloin niin tehdä. Sama tauti tukin teossa. Ainoa oikea tapa olisi runkohinnoittelu, jossa ostaja saisi käyttää millaista katkontaa tahansa.
Moto on toiseksi tarkin mittaaja, joten kokonaipuumäärä saadaan kyllä selville.
Kuitenkin motokuskeissa on joka lähtöön ja ainakin meillä on ollut vaihe, jossa puunmyyjät ovat vaatineet kaupan ehdoksi, että ”Henkka hakkaa”. Katkonta ja hakkuun jälki ovat miellyttäneet myyjää ja ”Henkka” on hakannut enemmän joka päivä kuin muut.Kun automatiikka ehdottaa kolmen tukin rungoista tehtäväksi kaksi pitkää tukkia, käy yleensä niin, että puoli tukkia menee kuituun. Myös tyveysten ja välivähennysten kanssa menee tukkia helposti haaskioon.
Aivan sama on kuitupuun katkonnassa, kun hakataan pitkää rankaa. Metsuri katkaisee aina latvan minimiläpimitasta, nolo motokuski katkaisee liian pitkän tyvipöllin, jolloin latvasta ei tule enää sääntöjen mukaista minimipölliä.
Tästä asiasta on minun kanssani turha kiistellä, koska minä tiedän hyvän ja huonon kuskin eron.
Tukkimetsässä ero on helposti 15 %, kuitupuumetsässä jopa kolmekymmentä prosenttia.
Kunnon metsuri katkoo kolmen tukin rungon siten, että ensin katkaistaan paras mahdollinen tyvitukki. Sitten mitataan tukkiosuus, joka jaetaan kahdeksi ja latvatukki katkaistaan minimimitasta, ellei ole vikoja.
Mäntyrungossa näkyy tyvitukin katkaisukohta yleensä jo pystyyn.Paikkaus liiman kanssa. Tulee hyvä ja kestävä korjaus.
Kaikkein eniten kaupan rahasummaan vaikuttaa hakkuukoneen kuljettaja. Jos kuljettajalla ei ole apteeraustaitoa ja -halua, kasvaa kuitupino kohtuuttomasti. Jos on taitava kuski, ei tukkia mene kuituun.
Tutkittu on aivan varmaan. Silloin, kun valmisbensa tuli suomessa markkinoille, se tuli ruotsin kautta, ja ruotsalaismetsurit käyttivät sitä sen terveellisemmyyden takia. Muistaakseni siitä puuttuu vaarallisempia jakeita verrattuna normaalibensaan.
Kaasutin pitää säätää uudelleen valmisbensaan siirtymisen yhteydessä. Metsurit ovat paljolta siirtyneet Shellin Pover plus – bensaan ja hyvään öljyyn, öljyä max 2,5 %.