”Silloin ennen” – kuten nytkin, sahalle kaikkein terveellisintä on olla ulkona yöt, eikä missään lämpimässä sisätilassa.
Paperisäkki sahan suojaksi, niin seuraavan aamuna on puhdas ja kuiva saha joka, jos on sammutettu iltasella kaasu pohjassa ja ryyppy päällä – lähteen ens`nykäisyllä käyntiin.
Jos sahaa pitää joka yö sängyn alla, tulee varmasti häiriöitä ja rassaamista.
Metsurikurssien aikoinakin sahat olivat kylmässä aina yöt, kerran viikossa oli pari tuntia huoltoaikaa, jolloin käytiin läpi ”viikkohuollon” kohteet.

Kaksitahtimoottorin toiminnassa ei ole sanottavia muutoksia tapahtunut sen keksimisen jälkeen. Kaikki toiminnat ovat samanlaisia olleet aina.
Sähköjärjestelmä on varsinkin nykyisin niin simppeli, että sen kanssa pärjäisi lähes kuka tahansa. Perinteinen kalvokaasutin on käytännössä niin yksinkertainen laite, että sen pystyy purkamaan ja kokoamaan normaali ihminen, kunhan laittaa osat oikein päin. Keinuvivun säätö pitää osata ja sen tiedon voi kysyä asiantuntijalta.
Sähköllä ohjattuja kaasuttimia ei voi maallikko paljoa korjailla, ellei ole sopivia laitteita. Nekin ovat pahimmoillaan sellaisia, että niillä voi todeta, että ohjausjärjestelmä OLI kunnossa.
Sellaisia olivat myös transistorisytytyksen testerit, niiden käytön jälkeen ei sytytys takuulla pelannut.

Iät ja ajat kalvokaasuttimien neulankärjet ovat olleet kovakumia. Se pykälä, mikä niihin tulee käytön myötä, johtuu kulumisesta.
Kun sahan käynti kallistettaessa muuttuu, kyse on yksiselitteisesti akselitiivisteen vuotamisesta.
Jotkut kokeneemmat sahanrassaajat määrittelevät sahaa kallistelemalla, kumman puolen tiiviste valskaa, vai valskaako molemmat.
Ymmärrän kyllä teitä kalvonvaihtajiakin, koska kalvo – tiivistesarjoissa on kova kate ja niiden vaihtaminen on yksinkertainen homma, josta voi kätevästi laskuttaa ainakin yhden tunnin palkan.
Jos minulla olisi palkka riippuvainen sahan toiminnasta, en alkaisi saharemontteja tekemään, mutta nyt voin tehdä itse vaikka täysin kannattamattomiakin remontteja sahoihin, mikäli on kyse lähes pelkästään näpräämisestä, ei isoista varaosiin sijoittamisista.

Minulla oli urakalla hakatessani alkuvuosina tavoite, josta muodostui piiska. Se oli ensimmäisen parin viikon jälkeen se, että tänään pitää tulla enemmän kuin eilen. Se pisti kiristämään tahtia ja huonoina päivinä piti ottaa aikalisä.
Periaate oli myös istutuksilla, että laskettiin heti, paljonko pitää istuttaa, että saa urakkapäiväpalkan, jota pidettiin minimipalkkana.
Itse itselle asetettu ruoska on aika paha.

Kuka sen ”täyden määrän” oli sinulle asettanut?
Metsätyön ainoa etu on vapaus, se kylläkin vesitetään usein asettamalla ”ruoska” selän taakse. Minusta aina pitäisi olla mahdollisuus lähteä metsästä milloin hyvänsä.
Viileänä päivänä ehkä hieman pidempään, mutta hautovasta helteestä mäkäräisten kiusaamana pitäisi päästä pois.
Tosin myös istutustaksat ovat usein säälittävän pienet.
Meillä metsurikurssi istutti Metsähallituksen työmaalla koulupäivisin. Työ ei oikein maittanut kenellekään, mutta sitten he kertoivat menevänsä illalla MHY:n istutuksille, joissa maksettiin kolminkertaista taksaa.
Silloin manasin ”taksakirjat” helvettiin, metsähallitus käytti taksakirjoja, jotka olivat niiden itse laatimia.