Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kokemukseni perustuvat vuosia sitten olleeseen hallayöhön, jilloin huomioni kiinnittyi isompien taimien vuosikasvainten alaspäin kääntymiseen.
Ne selvisivät siten, että uutta versoa pukkasi siitä osasta, joka ei ollut paleltunut. moneen mäntyyn tuli outo latva, joka haaroittui oksavarvien puolivälistä.
Monesta paikasta meni juuri istutetut taimet joissa koko vihreä osa jäätyi.
Kuusi on herkempi paleltumaan kuin mänty.Näissä ”Opintomatkoissa” ja metsästysseuran jäsenmaksuijen alennuksissa ja vastaavissa – On kysymys kuormastasyönnistä, jossa vain osa saa hyötyjä muiden jäädessä osattomiksi ja tavallaan maksumiehiksi.
Mielestäni kaikilta hyödynsaajilta pitäisi periä jälkikäteenkin saadut edut yhteismetsän kassaan.Moottorisahan ohjaaja näkee tukkirungon paljon paremmin kuin hakkuukoneen ohjaaja.
Normaali hakkuutapahtuma etenee niin, että metsuri näkee rungon pystyyn, kaadettuaan sen hän pistää mitan tyveen ja jos kyseessä on mänty, hänellä on jo käsitys katkaisukohdasta. Mitalla tarkistus ja poikki.
Mitta uudestaan kiinni ja edetään runkoa karsien, jos ei ole ”katkaisupaikkaa”, vedetään minimimitan paikkeille ja tarkistetaan, tuleeko 1, 2, vai kolme tukkia.
Laiska ja ammattitaidoton motokuski ei tee näin ja jos vahingossa näin tekisikin, ovat rullat jo jyrsineet puun sen verran ohuemmaksi, että tukkiosuutta pitää lyhentää.
Ammattitaitoinen metsuri katsoo aihiota latvalta päin, jolloin sen virheet ja ”katkaisukohdat näkyvät parhaiten.
Varsinkin mäntytukit pitäisi katkoa laaduittain, eikä pelkän matriisin mukaan.
Jos hakkuukoneella tehtäisiin tukit niin, että koko runko karsittaisiin ja sen jälkeen sitä pyöritettäisiin ympäri niin, että tarkka kuski näkisi esim mutkat ja korot, olisivat tukit ehkä yhtä hyviä kuin metsurin tekemät, eikä raakkeja tulisi nykyisiä määriä.Sahan ei ole tietenkään pakko ottaa vastaan laadun täyttämättömiä tukkeja, ainakaan tukin hinnalla. Lukeehan kauppakirjan yhteydessä olevassa laatuliitteessä selkeästi, mitä laatua motokuskin pitäisi tehdä. Tosin joillakin talousalueilla motokuskit ovat niin laiskoja, taikka ammattitaidottomia, että antavat koneen automatiikan suorittaa apteerauksen. Silloin on hyvä, jos 5% raakkia riittääkään.
En kuitenkaan ole kuullut, että nurinaa olisi syntynyt 1 – 1,5 %:n raakkien jälkeen.
Sahalaitos saa normaalisuhdanteissa kuorettomasta pöllistä haketettuna paremman hinnan kuin heikkolaatuisesta sahatavarasta.
Periaatteessa myyjän pitäisi päästä tarkistamaan mm. raakkiläjä.MHY on perustettu edunvalvojaksi, ja sen toimihenkilöt aivan varmasti valvovat hakkuun suorittamista, katkontaa ja laadutusta jos heillä on siihen valtuutus.
Myös MHY:n tekemät valtakirjakaupat ovat olleet paljon satoisammat, kuin monen etäomistajan ominpäin tekemät. Yhdistyksen perimät toimitusmaksut ovat olleet sangen siedettävät = luokkaa korkeamman hinnan tuomasta hyödystä puolet ja on huomioitava järkevän katkonnan ja lajittelun tuoma lisähyöty, jota on vaikea mitata.Jos hakkuu-urakoitsija on ostajan sopimusurakoitsija, hänen kyllä pitäisi tehdä riittävän tarkka apteeraus, josta ei tule mainittavasti väärälaatuista tavaraa.
Toisaalta, jos sitä ei tule yhtään, menee tukkia kuituun liikaa.
Jos pystykaupassa sahalla raakataan motomitattuja tukkeja, ja niistä maksetaan käypä kuidun hinta, niin sehän menee sitten vielä suhteellisen oikein.
Toki myyjällä pitäisi olla mahdollisuus todeta oikeat syyt hylkyihin..
Usein raakaamisen syy on sellainen, että pölkkyä ei kannata sahata lainkaan ja silloin voi vain ihmetellä konekuskin taitamattomuutta.
Monasti on vahva epäilys, että ykköstukkia on lyhennetty, että saadaan vielä toinen, vaikka latvuksen laatu ei riitäkään tukiksi.Tarkoitat ilmeisesti niitä toisen polven siemenviljelmiä, joissa emopuut on valkattu parhaista ensimmäisen sukupolven periyttäjistä.
Noissa on huun hyvän lisäksi myös haittatekijä, joka saattaa geenivirheen levitessä aiheuttaa suurenkin tuhon. Aivan sama homma kuin vaikkapa koirien jalostamisessa.
Siksi pitäisi aina sallia jonkinasteinen sekapuusto, joka ehkä rajaisi tuhoalueita.Onko jossain määrätty, että vanerikoivikon alla oleva kuusikko on oltava vähintään kuitukokoista?
Minulla on viljelykoivikko, jossa valtapuut ovat tukkikokoisia, mutta suunnitelmissa on lakaista kuuset alta nurin. Kun päätehakkautan koivut, ovat uudet kuuset toivon mukaan n 4 – 5 metrisiä ja niitä on tiuhassa.
Kunto ei enää luultavasti kestä moottorisailua, jos ei selkärangan lähellä piilevä sairaus ole jo tappanut siihen mennessä (max 10 vuotta)Tuollaisille Suhareille nimenomaan on tarkoitettu nuo nykysahat, joita ei voi enää ruuvaat jatkuvasti – ja koko ajan pieleen.
Meillä tuli naapuriin ruotsista paluumuuttaja, joka on muutamassa vuodessa uusinut sahoihinsa, ruohonleikkureihinsa ja autoihinsa enemmän sytytystulppia kuin minä viidenkymmenen vuoden aikana.
Kuitenkin aktiiviaikanani vaihdoin M-sahan tulpan n. sadan bensalitran välein.
Lisäksi hän eim autoihinsa on vaihtanut lähes kerran vuodessa tulpanjohdot.
En tiedä yhtähään HVA:n mallia, jonka suuttimia olisi pitänyt alvariinsa ruuvata. Sen myönnän, että ne olivat todella tarkkoja säädöistään, mutta kun ne sai ruuvattua kohdalleen, voi säätömeisselin heittää menemään.
HVA:n raivurin kytkin on sen heikko kohta, jos sahaaja ilman järkeä survaisee kaasun pohjaan koneen käydessä tyhjäkäyntiä.
Kone kiihtyy niin mielettömän nopeasti, että kytkin luistaa satoja koerroksia joka kerta. Mutta kun antaa koneen pyöriä kymppitonnissa, on kytkin jo niin lujasti kytkeytynyt, että luistamista ei enää tapahdu. Samoin kovat kierrokset auttavat kulmavaihdetta kestämään (poisluettuna HVA 245, jonka kulma ei kestänyt ”yhtään”)HVA:n ammattimallit ovat verrattavissa Ferrariin, jolla tumpula ei pysty lähtemään paikaltaan sutimatta. Tilhiä voi verrata rättisitikkaan, jota ei saa sutimaan ees jäätiköllä ilman vettä.
Kun HVA:n tankillinen kestää pyöreät kaksi tuntia, Tilhin tankillinen kestää tunnin. Huskulla on kova saavutus kolme tankillista päivässä. Tilhillä pitää sahata ainakin kuusi tai seitsemän päästäkseen samaan alaan.Mutta siinä on ennen näkemätöntä viisautta!
Vanerikoivt kuusikon päällä. Jos halutaan kunnollinen kuusikko jäämään koivutukkien hakkuun jälkeenkin, sitä ei saa harventaa oikeaan tiheyteen ennen ylispuiden poistoa. Ajourat pitää suunnitella ja merkata ennen hakkuuta ja hakkuu tehdä niin, että oksainen latvus tömähtää ajouralle.
Kun puut on kaadettu kymmenen metrin vyöhykkeeltä, pystyy ajokone poimimaan jokaisen pölkyn vaurioittamatta pystypuita.
Korjuun jälkeen kuusikko harvennetaan ja siistitään vahingoittuneet puut pois.
Kun temppu tehdään maan ollessa jäässä ja jopa lumen suojaamana, mutta suojakelillä, rikkimenneitä puita on kovin vähän ja nekin ovat ylimääräisiä.