Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole lainkaan ihme, vaikka pastalaiset pärjäävät omatoimisissa metsähommissa niin pirun hyvin.
Kun laskeskelette enskan hankintatyönkin olevan suht kannattavaa ansiolleen, kun viiden kiinnon päivätuotoksellakin saa jo 250 €.
Laskelmassa on kantohintakin laskettu työpalkaksi. Rehellinen laskelma vertaisi pystyhintaa – 30 €/ tienvarsihintaan – 50 €/ kiinto.
On totta, että enskan hakkuussa 10 kiintoa on hyvin saatu, kun puut ovat järkyttävän pieniä. Siellä pitää päivässä hakata väh 300 runkoa.
Oikeassa päätehakkuussa ollaan niin, että vain tukkipuut ovat pystyssä, niin ammattimoottorisahalla ( yli 55 kuutioisella) – sahalla pitäisi tulla vähintään 8 runkoa tankillisella, jos tulee 12 – on rungot jo pieniä. Tankillinen kestää n 45 min.
Tankkauksen yhteydessä teroitetaan ja tankataan myös metsuri.
Ja sanotaan myös, että ”vaivainen kaikki kokee.”
Veikkaan, että sahan tärinänvaimennus on ”pinteessä”, eli kuorma jakaantuu epätasaisesti vaimentimille. Lääke olisi kaikkien vaimentimien löysääminen, hieman vielä herkistelyä ja pikkuhiljaa kiristellä, kunnes kaikki on kiristetty. Mallia voi katsoa vaikka auton moottorin kannenpulttien kiristämisestä.
Nostokoukku:”Aloitin aikoinaan metsurinurani Huskun 162:lla. Painava ja kömpelö oli, voimaa tosin mukavasti. Mutta kyllä illalla tunsi käsissään painoa kantaneensa. Vaikka aukkoja pääasiassa hakattiin Huskun 444 oli parempi eikä ansiotkaan siihen siirryttäessä laskeneet.”
162 – oli tullessaan ”mopo”. vasta 262 oli tehokas.
Kun olin alkutaipaleella, oli ykkässaha HUSKUN 180, sen jälkeen 280 ja 380. Ne olivat sahoja, joilla kuusikon avohakkuulla oli mahdollista päästä kunnon ansioihin. Vanhat metsurit sanoivat, kun kokeilivat minun huskuani, että ”Niin on, kuin tyynyllä pyyhkisi oksat pois”. Kahdeksan tankillista päivässä ei silloin tuntunut missään. Olisin ennemmin ottanut lopputilin, kuin alkanut tuntihommiin.
Rivinelosilla ei olisi pyyhkäisemällä karsittu tukkikuusia.
Onhan se mukavaa, kun on reilusti voimaa. Moottorisahahommissa sitä voimaa pitää olla ensimmäiseksi sahaajassa. Saha täytyy pystyä hallitsemaan kaikissa tilanteissa ja sahausmalleissa. Sen lisäksi sahan käsittelytekniikka pitää opetella niin, että esim karsinta isollakin sahalla sujuu niinkuin se olisi vain nelikiloinen.
Se on harjoituksen tulos, mutta KUN menette ensi keväänä Suomen moottorisahauskisoihin yleisöksi, niin näette, kuinka äijät pyörittää tehokkaita sahoja. Kannattaa seurata myös niitä muutamia naisen näköisiä naisia, joiden käsissä myös isot sahat pyörivät nätisti.
Kestovoideltu kulmavaihde tarkoittaa sitä, että paketti on rakennettu niin tiiviiksi, että se ei vuoda ulospäin. Näin ollen asennusvaiheessa laitettu rasva voitelee kaikki liikkuvat osat aina kun konetta käytetään. Vaseliinikin notkistuu hyvin juoksevaan muotoon, kun sen lämpätila nousee.
Kestovoideltu laakeri, joka myös joutuu pyörimään melko vauhdikkaastikin?
Kulmavaihteessahan on kaksi laakeria, jotka toimivat samanlaisissa olosuhteissa. Olen askarrellut myös niiden kanssa ja toteamus on, että kyllä kulmassa vaseliini pysyy, kunhan on stefat kunnossa. Ja vaseliini myös kestää väsymättä.
Miksi on tehty kestovoideltu kulma? Sitä ei tollo käyttäjä tunge kolme kertaa päivässä täpötäyteen. Kylmänä täydessä kulmassa on kaikki hyvin, mutta kun se ajetaan kuumaksi, vaseliini laajenee ja tulee stefoista läpi – eikä vain putkeen, vaan myös terän yläpinta tulee rasvattua. Sitä vaseliinikalvoa ei silmällä oikein erota, mutta kun pyyhkäisee kuivalla sormella säteen suuntaisesti, niin pyyhkäisy erottuu. Silloinpa on tullut aika vaihtaa alapuolen laakeri ja akselitiiviste.
Fakta Juttu.!
On todellakin yllättävää, että monesta vaihtoehdosta yksi on halvin. Vielä enemmän yllättää se, että samasta sumasta yksi vaihtoehto on kallein. On suorastaan mykistävää Faktaa!
Pylväsmaalarit on määrättävä putsaamaan punavärin pois. Ja menetelmä se, että narukeinut pylväisiin, lauta, jonka päällä istutaan ja sitten harjataan ja liotetaan ja pestään, kunnes punainen väri on loppu. 8 tuntia joka päivä, omin eväin.
Kunhan viisikin vuotta puurtavat, niin jos väri on lähteäkseen, on se jo lähtenyt, ainakin helpommista kohdista.
Lapset sitten jatkavat uurastusta – Onpa heilläkin vanhana jotain muisteltavaa.
Jos kyse on vain kytkimestä, niin noin paljoa ei ole ihan pakko purkaa, että kytkimen saa kämmenelle. Jos on kyse ensikosketuksesta, niin tuollaisen purkutyön jälkeen onkin jo melkoinen näprääminen, että saa kaikki osat kunnolla pakoilleen ja sahan taas käyntiin.
No niin! Nyt kun on jaettu tietoa ja arvauksia, joiden perusteella voimme tempaista johtopäätöksen, että raakkuja on jokaisessa joessa, jossa on lohikaloja, ja Ruotsin puolella jokainen joki ja puro on täpötäynnä raakkuja, voimme surutta jatkaa jokien polkemista ja rantojen raiskaamista – ”Raakuthan vain innostuvat siitä” – ja alkavat tuottaa helmiä niin, että helmenkalastajatkin pääsevät hyviin tuloihin.