Käyttäjän Jätkä pätkät kirjoittamat vastaukset
-
Minulle aiheuttaa myös nuo hirvikärpäset märkiviä paukuroita, joita saa hoivailla viikkokausia. Kun nahkaan tulee sentin – puolentoista kokoinen märkivä reikä, niin ei ole hääviä oleskella niiden kanssa. Kaula, hartiat, rintakehä, käsivarret.
Parilla kaverilla on tuollainen RS.
Toinen on pelannut alusta lähtien hyvin, kun minä ensin sen laitoin ja säädin.
Toinen olisi toiminut heti hyvin, mutta kulmavaihde meni aina jumiin kun kiristi terän paikoilleen.
Kauppias antoi uuden raivausosan ja se on kummasti pörrännyt trimmerin kanssa.
Kyllähän tuo kovaa ääntä pitää jos vertaa vaikka Hondan pikkuprutkuun. Ja vie ainakin kymmenen kertaa enemmän bensaa.
Ei nuo kaikki kiinailmiötkään ole maailman parhaita, halpoja kyllä, mutta ei takuulla maksa tuokaan viritelmä suomeen tuotuna viittäkymppiä.Nykyajankaan kaksitahtiöljyt eivät sekoitu kunnolla, jos on esim 20 astetta pakkasta.
Silloin kun te vielä imitte äitinne tissiä, teimme seosbensaa Raket – kaksitahtiöljyllä, joka oli ensimmäisiä ihan oikeasti moottorisahoihin tarkoitettuja tuhkautumattomia ja ”itsesekoittuvia” öljyjä.
Siinä öljyssä oli väriaine. Haimme Tynnyrissä bensan ja kaadoimme siihen öljyn, keikutimme tynnyriä – pumppu paikoilleen ja bensaa kombikannuihin. Jätkät sanoivat, että bensa on aika värikästä. Eipä me siihen kiinnitetty huomioo. Parin päivän jälkeen ne sanoi, että väri on virttynyt.
Tarkistimme asian lasiastiasta, niinpä se olikin.
sekoitimme pariinkymmeneen litraan viisi litraa öljyä ja panimme sen tynnyriin – Kaikki hyvin.
Nykyöljy on sellaista, että kun sen kerran sekoittaa, se pysyy loppuun asti sekaisin.Lehtipuiden paras aika on silloin, kun kasvukausi on päättymässä ja lehdet ovat täisikasvuisia ja vihreitä.
Katkaisu elävien oksien alapuolelta, korkeudelta, josta se on helpoin tehdä.
Pajupensaisiin ei kannata aina sekaantua lainkaan. Matala pajupehko saattaa olla vuosikausia vanha, mutta jos sen listii, on seuraavana vuonna ehkä parin metrin korkuinen.
Haapa versoo hillittömasti juuristostaan.Takavuosina oli ”kaikissa” metsurinpuseroissa lenkit suunnilleen sivusaumojen kohdalla, joiden avulla sai varustevyön kannatuksiin.
Aika harva niitä käytti.
Vyön tulisi toimia myös nostovyönä, eli tukea palleaa kovassa nostossa. Siihen tarkoitukseen vyö ei saisi olla liian alhaalla, eikä liian löyhällä.
Toki ruuvattavat kotelot voi kiinnittää vaikka housuihin, mutta aika usein kuljetaan myös autolla, jolloin housut pitäisi riisua pois matkan ajaksi.Harvennushakkuun jälkeen valmiita ajouria pitkin talvella lumen päälle viuhkalannoittimella menee helposti, mutta hitaasti.
Pitäisi saada isompi määrä mukaan aina kerralla.Tuollainen saksan armeijan Gore-tex puku (ylijäämävarastosta)
Maksaa muutaman kympin ja kestäääää’
Jaloissa Dunlopin vihreät ”kumisaappaat”, jotka on mielettömän kevyet ja kestävät, kesällä viileät ja talvella lämpimät.
Lahkeet varsien päälle.
Ripeää liikuntaa, niin ei tule kylmä.Varustevyö, jossa on kiinni mitta ja koukut, pitää olla helppo pukea ja riisua.
Tukin teossa, jossa pitää käyttää mittanauhaa, olen pitänyt tapana jättää vyö siihen paikkaan, jossa bensa loppuu. Mitta saa jäädä tyveen kiinni ja minä harpon repulle, teroitan sahan, tankkaan sahan ja ryystän kahvt, palaan takaisin, puen vyön ja jatkan hommia.
Jos pitää riisua liivit, niin tulee talvella ehkä kylmän kanssa ongelmia ja menee kai siinä enemmän aikaa.
En ole punninnut varustevyötä, mutta otaksun sen olevan taistelukunnossa turhan painava.
PS. En minäkään kuljeta viilaa varustevyössä, se katkeaa liian helposti, kun istuu, ja lisäksi se painaa.Takavuosina kaupattiin ”Saharinkkaa”, jossa M-saha oli laippa pystyssä ja kaikki muut varusteet eväitä myöten rinkan sivuosissa.
Se ei saanut suosiota.
Paras on mielestäni reppujakkara, jossa on eväät ja työkalupussi sekä varaosat. Työkaluvyössä vain ne tarvikkeet, joita ravitaan sahatessa. Konkeloliinakin repussa, vänkäri kädessä, jos sitä tarvitaan jatkuvasti. Työkaluvyössä koukku / sakset ja mitta. Ensiside taskussa, samoin kännykkä. Jos ketjua kiristäessä tarvitaan yhd avainta, se myös voi olla vasemmassa reisitaskussa.Ei kai kukaan raahaa mitään ylimääräistä painoa sahalla työskennellessään.
Aikojen alussa oli metsurin varustevyössä, jossa nykyään on yleensä kasaus-sakset, nostokoukku ja tarvittaessa mittanauha – olkaimet, joiden kanssa sai vyön pysymään oikealla korkeudella ja löyhällä.
Sittemmin tuli ns. avohaalarit, joissa ei käytetä vyötä eikä olkaimia ja nyky varustevyö ei paina lantiota liikaa.
Eväät ja bensakannut pitää säilyttää aina raivausalueen reunassa ja työskentely korkeintaan sadan metrin päähän asti.
Joka tankkausta varten siirretään terminaalia eteenpäin.
Siten se on aina lähellä.
Yleensä sahataan tankillinen yhteen pötköön ja sitten huolletaan saha ja sahuri.