Käyttäjän Jätkä pätkät kirjoittamat vastaukset
-
Olen suorittavan kanssa samaa mieltä noista traktorimotoista.
Kun on tosiaankin hankittu uusi traktori ja siihen kaikenmaailman tukiaiset sekä niiden avulla jonkinlainen silakkapuntari perään ja siihen hakkuupää, niin meneehän sillä hienosti – Ensiharvennuksella 20 – 30 mottia päivässä.
Kun polttoaineet vähentää, niin hyvin jää palkkaa kuskille.
Entäs kun kone vanhenee ja perämetsät ovat muuttuneet peräaukoiksi?
Metsä on harvennettu niin kehnosti, että pitää palkata metsurit hakkaamaan ne uudestaan.Monet ostomiehet eivät suostu ostamaan metsänomistajien itse tekemiä hankintatukkeja, koska ne menevät lähes kaikki raakkiin.
Ammattimies on ammattimies metsäalallakin, mutta vastuu työstä pitää olla hänelläkin.Koivussakin pitää huomioida se, että laadusta kannattaa maksaa.
Meillä oli yhteistyötä konepuuseppiä kouluttavaan ammattioppilaitokseen. Kävin teettämässä siellä hieman puutöitä ja kiinnitinj huomion koivulankun surkeaan laatuun.
Sanoin heille, että tuosta ei varmaan ole tarvinnut maksaa kahtakaan sataa euroa/motti. Sanoivat veron kanssa nousseen hieman päälle.
Lupasin heille priima-lankkua ja lautaa 300 + ALV.
Ja sitä tehtiin!
Läpisahattua koivua 2,5 m – 6 m. Tukille laskimme tienvarsihinnaksi 100 € / motti + ALV . Omasta metsästä itse hakaten ja vain tyviä.
Opettajat manasivat, kun takkapuut kävivät vähiin.Mitenkäs puukauppa sitten pitäisi tehdä, ettei se olisi ”korruptiota”?
Yksi vaihtoehto olisi hankintapalvelu, jossa koneurakoitsija hoitaa koko puukaupan ja puutavaran toimituksen tehtaisiin.
Eipä taitaisi kantohintaa jäädä nykyistä enemmään.
Meillä tehtiin vielä jokin vuosi sitten puukauppa, jossa MHY:n edustaja hoiti yhteismyyntien avulla kaupat niin, että meidänkin leimikosta lähti puuta viidelle eri ostajalle.
MHY velotti pienen maksun palvelustaan, mutta puutavaran hinta nousi niin paljon, että saimme tuon palvelumaksun noin nelinkertaisena
Huom: – on aivan eri juttu, jos samasta leimikosta lähtee puuta viidelle eri ostajalle, kuin että sieltä lähtee puuta kahdeksalle eri tehtaalle, jotka ovat saman yhtiön tehtaita.
Nykyisin esim sahat on erokoistuneet sahaamaan MÄ – parrua, MÄ- tyvitukkia, MÄ- laatytyveä, MÄ- hirsitukkia, MÄ- rakennuspuuta, MÄ- latvatukkia. Ja kaikki viedään eri sahoille.
Kuuselle ei ole ihan noin montaa kohdetta, mutta sorvipuu ainakin poikkeaa männystä.
Pylväät ja ratapöllit lisäksi. Ja koivuillakin on erilaisia osoitteita.Kaikki nuoremmatkin opettajat ovat olleet työelämässä vuosia ja opettajaroolissaankin he joutuvat erilaisten koneiden puikkoihin. Lisäksi suuri osa heistä toimii määräaikaisissa, eli lukuvuoen mittaisissa työsuhteissa ja väliaikoina ajavat yrittäjien, tai jopa oman yrityksensä koneita.
Metsäoppilaitoksissa on ajanmukainen kalusto, joka hyvin vastaa urakointikäytössä olevaa kalustoa.
Plen itse käynyt läpi lukemattomia konesavottoja, joista kiitettävän arvosanan voi antaa vain muutamalle prosentille savotoista.
Edes koko pitäjästä ei aina löydy yhtä ainoaa harvennussavottaa, jossa ei olisi tehty selkeitä virheitä.Jos metsäoppilaitoksessa töissä oleva ei ole samaa mieltä jonkun kuskin kanssa, niin kumpi lienee paremmin ajan hermolla, kysyn vaan.
Hirvisonnin lihasta haistaa ja maistaa, onko se ehtinyt kunnolla kiima-aikaan mukaan. Sonni hörppii, suorastaan ryystää naaraan virtsasuihkua ja kaikki nahkan sisällä oleva tavara saa siitä oman arominsa.
Nykyään on jokaisella urakoitsijalla lavetti ta jatkettu ritiläauto, jolla työmaan vaihto tapahtuu lähes lennossa.
Kun iso Moto kulkee ensiharvennuksella, niin se vielä ei ole mikään haitta. Mutta kun koura on lähes henkilöauton kokoinen ja sitä hemputellaan kymmenen metrin päässä, menee siihen aikaa, jos haluaa tehdä siistin jäljen. kivisessä ja epätasaisessa maastossa syntyy aivan liikaa puolen metrin korkuisia kantoja ja puustovaurioita.
Kun vielä kuljettaja on turhautunut hakkaamaan koneella, jossa on 70 senttinen laippa – alle 50 litraisia runkoja, niin hakkuun tulokset eivät ilahduta ketään.
Nuo oikeat merkkikoneet pienimmillä malleillaan ovat päteviä ykkös – ja kakkosharvennuksille, mutta niissäkin pitäisi olla kahdeksan pyörää. Koneessa pitäisi olla ohjaamo, joka kääntyy puomin mukana.Jos halutaan tehdä pienemmällä, kevyemmällä ja ennenkaikkea halvemmalla koneella kannattavasti hakuuta, on muutettava menetelmää, jolla hakkuu suoritetaan.
Siksi pitäisi palata peruskoneisiin, joita esiteltiin ”matkan varrella”:
Elikkä kone, joka mahtuu ja pystyy liikkumaan muuallakin kuin ajouralla. Yksi mielenkiintoinen peruskone olisi minikaivuri, jossa on kumitelat ja ympäripyörivä kone niiden päällä.
Koneeseen riittäisi melko lyhyt puomisto, koska sillä hakattaisiin kaksi haamu-uraa. Menetelmä olisi, että kone kulkisi mahdollisimman suoraan ajouriensuuntaisesta puiden ajouran puolelle kouran ulottuville.
Koneen pitäisi olla vähintään 180 astetta pyörähtävä.
Tehoa korjuuseen tulisi siitä, että kaikki puut olisivat lähellä, eli nopeita tehdä.
Nokka Jokeri olisi ollut kehityskelpoinen laite, mutta suuntaus on vain isoihin koneisiin.Vanha ohje oli liottaa siemenet suo-ujasta otetussa vedessä, joka saa lämmetä jopa huoneenlämpöiseksi.
Tahmeat siemenet ovat hieman hankalampia käsitellä, mutta menee kyllä.
Kylvö piti myös tehdä viirukylvöna ja laittaa varjostava oksanpätkä suojaamaan viirussa olevia siemeniä.
Pieniä taimia nyppimässä olen tavannut metson, joka meni äestysjälkeä pitkin ja nosti eilispäivänä istutetut taimet ylös ja söi sen uuden kasvaimen, joka oli ehkä kolmen sentin pituinen.Huskuissa meni aikaisemmin 40 litraa bensaa, ennenkuin käynti muuttui. Saattoi tietenkin olla, että öljy oli liian hyvää, eli mäntä tiloittui kauan aikaa.
Mutta kyllä se sitten kestikin pieksuta.