Käyttäjän Jätkä pätkät kirjoittamat vastaukset
-
Kumpikaan kokemus ei ole vanhana läheskään saman veroinen, kuin silloin alkuaikoina.
Minä pääsin harjoittelemaan ihan oikean naisen kanssa, mutta tuo juopottelu ei oikein pysynyt hallinnassa.
Pokasahalla olen sahannut yhden päivän metsässä, kun Partneri alkoi oikuttelemaan. Se riitti minulle ja hankinta oli seuraavaksi päiväksi upouusi Homelite.
Tukinajossa hevosella, aika rankkaa hommaa, kun oli lyhyt matka.
Velpojalla olin apuhommissa, kun teimme kesäaikaan kuitua, joka kuorittiin puolipuhtaaksi. Velmies teki ja minä kuorin. Palkkaa sain silloin 5 mk / pv, kotona olisin joutunut kaivamaan lapiolla ojaa ilmaiseksi.Sahaamisesta pitäisi tietysti saada ”voittoa” enemmän kuin esim. sijoituksista, enkä tarkoita pankkitiliä.
Sahatavaramarkkinoilla hinnat vaihtelevat niin vilkkaasti, että on mahdottomuus ostaa ja sahata ”varman päälle”.
Puutavaran hinta ei sinänsä ole kaikkein ratkaisevin, vaan vientihinnan heilahdus on se ratkaisevin tekijä.
Tukkikaupassa etelä-suomessa rasitteena ovat välitukit, joista tulee etupäässä kuivaoksaista tavaraa, joka menee halvalla.
Pohjanmaalla on vain tyvi – ja latvatukkeja, jolloin ainakin latvasta saa tuoreoksaista tavaraa.
Muuten : Tukkien aptreerauksessa jaetaan AINA koulutustilaisuudessa MÄNTYÄ! Samoin sahatavaran laatulajittelussa LÄHES aina.Tuollaisen hävityshakkuun jälkiin voisi olla viisasta tehdä täydennys rauduskoivulla. koivun lehdet edesauttaisivat neulasten lahoamista ja pieneliötoiminnan vilkastumista. Jos siihen nousisi sekametsä, olisi taas parinkymmenen vuoden päästä harsittavaa.
Onhan harvennushakkuun tukki halvempaa hinnaltaan kuin avohakkuun tukki.
Yläharvennus on taitolaji ja varmaa on, että metsäkeskus tarkkailee sellaisten hakkuiden jälkeä. Helposti lipsahtaa vajaatuottoiseksi ja kun sieltä on poistettu paraskasvuiset yksilöt, niin ei voi puhua ainakaan rodunjalostuksesta.
Männikössä lisävaltapuut ovat jo heikompia, välipuut paljon kehnompia, eikä aluspuilla ole tulevaisuutta.
Kuusikossa voisi rassailla ylintä latvustoa, mutta usein ne pienemmät puut ovat jo liian vanhoja.Huomattava osa hieman tuoreemmista sahalaitoksista on mitoitettu sellaisille tukeille, jotka ovat maksimissaan esim. 55 dm pitkiä ja latvaläpimitta n. 35 senttiä, sen tukin kartiokkuus voidaan poistaa sievistäjällä.
On myös sahoja, mutta hyvin vähän, jotka pystyvät sahaamaan isojakin pöllejä, mutta esim. meidän ”talousalueella” sahasimme sirkkelillä ylisuuria, ensin sahailimme ne mahtaviksi laudoiksi ja lankuiksi, mutta sitten ajankohta ( kesälomakausi) – alkoi kyllästyttää, joten sirkkelöimme ne 45 x 45 parruiksi ja sahasivat linjassa ne pienemmiksi.
Nuo järeät mänty – ja koivutukit ovat helvetin painavia ja helposti vioittavat laitteita.
Siirrettävä Wood mizer käy joskus sahojen laanilla pienentämässä tukkeja, mutta taitaa olla kallista lystiä.
Isot kuusitukit ovat menneet sorvipölleiksi, en tosin tiedä vaneritehtaitten tämän hetken tilanteita.
Kyllä mekin saimme Laimetilla kaikki pöllit pienemmiksi, mutta ei se helppoa ole. (Laimet 130 60 senttisellä yläterällä)Sähkökäyttöinen klapikone, joka voi olla myös todella hiljaisella polttomoottorilla, teräketjulla ja kuljettimella, joka voi pukata klapit suoraan liiteriinkin.
Taikka traktorikäyttöinen, jollainen minullakin on. Viiltävä katkaisuleikkuu ja lähes äänetön halkaisu. Kuljettimella klapit liiterin ovesta sisään. Muutamassa tunnissa silppuaa vuoden puut, joten ei niitä tarvitse aamuyöllä alkaa ja iltayöllä lopettaa.
Traktorikin osaa olla melko pieniääninen. Kun kulutus klapikoneen edessä on 2,5 litraa/ h. on vaikea löytää edullisempaa voimakonetta.Meidän alueella on metsäojia kaikkialla, joten yksittäisten tuulikaatojen keräily edellyttää melkein aina kunnon vinssiä.
Metsäojien ylittäminenkin on työläs ja vaikea vaihe, ne kun pitää olla auki myös operaation jälkeen.
Myös kirjanpainajien hyökkäyksen kohteeksi joutuneet kuuset voi vinssin avulla nykäistä vahinkoa tekemättä paksun lumen aikaan pakkaspäivänä. Oikein kaadettuna ja latva edellä vetäen ne tulevat siivosti metsästä.
Harvennushakkuu silloin, kun selän takana ei ole ruoskaa, on hyvää ja hauskaa harrastamista. Kun katselee oman työn jälkeä, siinä sielu lepää.Jos kuusikossa D-1,3 on 14 cm, ollaan kyllä vielä kaukana tukkikokoisesta puustosta.
Lähinnä parruaihioita löytyisi, mutta laatuharvennus päälle oitis ja pienet ja huonot pois. Hieskoivuakin aukkoja täyttämään (” aukkopaikassa kasvaa myös kelo”).
Jos pohja on hyvä, ollaan kehitysluokka kolmosessa jo muutaman vuoden kuluttua.Kivihiilen polttaminen pitäisi meilläkin lopettaa. Puun polttamista pitää kehittää ympäristöä säästävämmäksi.