Käyttäjän Jätkä pätkät kirjoittamat vastaukset
-
Jos metsän kehitysluokkien jakauma on tavoitteiden mukainen, pohjat hyvät ja itse tekee harvennushakkuun ja hoitotyöt, niinreilu kaksisataa hehtaaria pitäisi riittää siihen, että päätehakkuuta keskimäärin kolme hehtaaria vuodessa, Kasvatushakkuita n. 20 vuoden välein, ellei tyydytä yhteen harvennuskertaan.
RS-hommat itse tehden. Istutukset ja kylvöt itse tehden. Konehommat urakoitsijoilla.
Hyvällä hoidolla lisäkasvu lienee 1000 – 1500 myyntipuukiintoa vuodessa.
Pääomatuloveroa ei tarvitse maksaa 30 prosenttia, koska kulujahan on myös työn tekemisestä.
Jos kunto on kohdallaan, myös moottorisahahommista saa hankintamies jonkinlaisen palkan. Lasken hankintakaupaksi senkin, että ajattaa puut jopa tehtaalle asti, onhan se työvaihe ostajalta pois.
Lisätyönä voisi ajatella vaikkapa halkojen tekemistä myyntiin, klapien säkittämistä ja myyntiä, jopa metsähakkeen hankintaa ja myyntiä.
Monet metsätilalliset tekevät omista puistaan hirsirakennuksia, esim yhden mökin vuodessa, taikka rakoliitereitä / venevajoja ym.
Metsä on kyllä minut elättänyt, vaikkakaan ei oma metsä.On uutisoitu myös Ranskiksissa olevan jonkin asteisia huijausohjelmia, jotka ovat nyt tutkinnassa.
Ihmettelinkin, että onko muut autonvalmistajat olleet niin tyhmiä, etteivät ole hoksanneet kyseistä menetelmää. Ohjainlaitteet moottorin ruokkimiseen ovat kuitenkin samanlaiset lähes kaikilla.
Nyt olisi tuoreen VAG:n hinta varmasti tingattavissa alemmaksi ja valmistaja korjaa ilmaiseksi.
Ah eikö se ole onnea?Noitahan on saatu taivaalta, noita noki – ja rikkisateita, eikä ne ole mitään yhden kesän juttuja, vaan kumuloituvia kertymiä, jotka poistuvat maaperästä vuosien saatossa, ellei uusia tule.
Se on sama homma kuin tuo ilmaston lämpiäminen. Se kesti aikansa, ennenkuin lähti käyntiin, mutta vaikka päästöt olisivat nollassa tästä eteenpäin, menee vuosikymmeniä, ennenkuin tilanne alkaa palautua.
Jos hyppää lentokoneesta, niin silloin on melkein aina tultava maahan saakka. Takaisin ei koneeseen voi palata parin kilometrin pudotuksen jälkeen.”Eräällä puufirmalla jonka kanssa teen aikapaljon kauppaa on yksi urakoitsia jota en päästä metsääni tekemään minkäänlaista hakkuuta. Tämä merkitään kauppakirjaan nykyisin ostajan toimesta.
Syyt käytäntöön ovat monet. Painavin se kun leimikon hakkuu kertymät tietää puolet pitäjästä ennenkuin myyjä. Oma kohtainen kokemus.
Lähetetty: 10 h, 41 min sitten
Lähettäjä: tervaHauta ”Mitä sen on väliä, mitä pitäjällä puhutaan, kunhan nimi on oikein!
Planter toi esiin sen että moton kuljettajalla ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta katsella niin tarkkaan runkoja valitessaan seuraavaa. Se on totta, mutta jos puu on hieman pidempi, niin sinä aikana kun kone tekee rungon, ehtii hieman silmäillä seuraavaa. Ja totuushan on se, että rutiini auttaa valtavasti.
Yleensä puut ovat jonkinlaisissa ryhmissä, joissa se, minkä puun otat ensimmäiseksi, lähestulkoon ratkaisee muiden puiden kohtalon. Se vaan on niin, että jos aloitat väärästä puusta, niin vituiksi menee.Mielestäni tuo hätälaukaisin on tarpeeton. Minun kohdalle ei ole sattunut kertaakaan tarvetta pudottaa sahaa hätätilanteen takia.
Pari kertaa on sattunut itselle, että olen seisonut ampiaisten maapesässä, samoin muutamalle oppilaalle on sattunut samoin.
Silloinkin nopea poistuminen on nopeampi, kuin hätälaukaisimen hapuilu ja poistuminen vasta sitten.
Jos omissa valjaissa alkaa aukeilemaan soljet, laitan ne niin, että loppuu aukeilu.Juurikin vaativat harvennukset näyttävät, kenellä on pelisilmää puiden yksiloinnissä.
Kun metsä on repaleinen ja puiden koko jatkuvasti vaihtuu – samalla laatu muuttuu hento-oksaisesta iso oksaiseen ja päinvastoin.
Myös tukin laatuvaatimukset pitää tuntea, jolloin voi valita huonolaatuisemmat tukkikokoiset puut viereisen, ehkä pinemmän mutta hyvälaatuisen sijaan ja tehdä siitä huonommasta välttävä tukki.
Epätasaisessa metsässä helposti MOTO-kuski ei näe, että pieni aukko metsässä kasvaa, jos hän ottaa väärän rungon.
Vanha sanonta on, että metsässä ei ole yhtään niin hyvää puuta, että sen takia pitäisi tehdä ajouraan mutka. Uran lievä lenkoilu häivyttää sen satunnaisen kulkijan katseelta.Ei sahoja enää sisäänajeta perinteisessä mielessä.
Sahattaessa aina kaasu pohjassa, eli aina kun ketju leikkaa, annetaan ”häppää”, mutta syötetään terää sen verran, että kuormaakin koneelle tulee.
Elikkä sahauksen aikana kierrokset ovat 2000 – 3000 kierrosta minuutissa alemmat kuin kuormittamattomana.
Siinä se taitaa tulla — kiekotus, ihan työn lomassa.Sopivan kaluston lisäksi tarvitaan kuljettaja. Hyvillä urakoitsijoilla on hyvät kuskit ja hyvä kalusto.
ilmeisesti pallkauskin on parempi kuin huonoilla. Olen seurannut hyvin läheltä nuorta kaveria, joka kävi konekoulun ja sai todistuksen ajokoneeseen ja hakkuukoneeseen. Sälli meni urakoitsijalle hommiin ja juttelin monesti hänen kanssaan – vaihtoi useamman kerran urakoitsijaa-
Nyt on ollut kolmisen vuotta työttömänä!
Tiedän, että hän tekee hyvän jäljen, mutta on armottoman hidas. Olen seurannut koneen käsittelyä ja esim kuormanteossa hypistelee aina joka pöllin suoraan ja tiiviiksi, vaikka joku vinossa oleva pölli oikeaa kyllä yleensä seuraavalla kourallisella, kun pistää taakat oikeassa järjestyksessä. Samoin kouranipun pään tasoitus ei vie aikaa, jos sen tekee tarpeeksi karskisti. Kaasupoljin siellä takapuolellakin on sitä varten, että sitä poljetaan.
Ei urakoitsijakaan pärjää, jos tavaraa tulee vain puolet siinä ajassa, kun muut ajavat kolmesataa mottia.
Kyllä kuskeissa on eroa.”Seitsemän kauppaa jossa on ollut motohakkuu. Niissä kuitenkin vain 4 eri konefirmaa töissä. Miehiä puikkoihin on kuitenkin vaihtunut vuosien myötä.
Yllättävänkin tasalaatuista homma on ollut jäljen suhteen.Yksi ketjuista teki kyllä hyvää jälkeä. Kuuntelivat kyllä mitä sanottiin yms. Mutta motokuskit olivat niin varovaisia, että ajourat jäivät liian kapeiksi ja ajomiehet tekivät sitten laikkuja puihin. Taisi olla muutenkin ajomiehissä vähän vikaa kun jättivät 10% puusta metsään. Minä toki sain rahat motomitalla, mutta keljutti kuitekin, kun en viitsinyt niitä sitten metsäänkään jättää. Oli kova homma ajaa ne rautahevolla hankintapinoon.
Vain yksi kuski on osannut ottaa paripuun, niin ettei pystyyn jäävään tule jälkiä. No, kaikki eivät ole päässeet harvennustaitojaan toki esittelemään ollenkaan.”-Jos ajokone tekee runkoihin laikkuja uran liiallisen kapeuden vuoksi, on ura jo metrin liian kapea.
Pyörän ja pystyyn jääneen puun väli pitäisi olla väh. 70 cm, eli uran olisi oltava 140 cm leveämpi kuin ajokone.
Paripuut ovat aina talousmetsässä merkki hoitamattomuudesta. niistä selviää tyylipuhtaasti ottamalla molemmat pois.
Nimimerkillä kokemusta on – ja MO kiittää työn jälkeä.Kaikilla isoilla firmoilla on ”tuoreet” koneketjut ja yleensä ne uusitaan kolmen vuoden välein.
Meidän alueella on muutama huippukuski, jotka saa omaan metsään ajamaan, kun kauppakirjaan pannaan ehto kuljettajasta.
Toki se edellyttää sitä, että myy sellaiselle ostajalle, jonka koneketjussa kaveri on.
Erot ovat valtavat, niin kuskeilla kuin koneillakin.
(En ole vielä nähnyt metsäkoneessa paripyöriä).