”Mekin toimitamme tällä hetkellä tukit sahalle männyt toiselle ja kuuset toiselle, kuidut menee Ensolle tai UPM:lle parrut menee liimalevyteollisuuteen. Kyllä tämä vaihtokauppa on ihan tätä päivää.
Lähetetty: 22 min sitten
Lähettäjä: Metsuri motokuski ”
Iät ja ajat ovat yhtiöt vaihdelleet puutavaralajeja, mutta sekin johtuu vain siitä, että ne ostavat koko leimikon kerrallaan
Etupäässä kuitenkin tukeista suurin osa menee omille laitoksille, vaikka esim. männyllä on tyvitukeille omat mittavaatimukset ja ne kärrätään sahoille, jotka sahaavat vain sitä, välitukeille on omat sahansa ja niillä omat mittansa, latvatukeille samoin. lisäksi parrut ja Pylväät, ratapölkyt ja sorvipuu, sekä erikoistyvet.
Samoin kuusille ja koivuille on omat tekijänsä ja lajikkeensa.
Millään yhtiöllä ei ole kaikille näille omia tuotantolaitoksiaan.
Kuitenkin yhtiö maksaa männystä männyn hinnan ja myydessään erikoispölkkyjä muille, hinta onkin aivan toinen. Olisi puuntuottajan etu, jos hän saisi tuottamastaan erikoispuusta erikoispuun hinnan, eikä se sujahtaisi veroparatiisiyhtiön tilille.
Jees-miestä pyytäisin paljastamaan saksalaisten salaisuuden: Kuinka ihmeessä he pystyvät maksamaan kantellista jopa lähelle tuhat euroa kuutio ja tekevät siitä ikkunanpokia, kun suomalaiset tekevät ”yhtä hyviä” pokia tavarasta, jonka hinta satamassa olisi 220 euroa kuutio?
Kun katsoo suomalaista Bulkkipokaa, niin sen poikkileikkauspinnasta pitäisi tyhmenpäänkin päähän upota, miksi se ei kestä. Tiedän, että syyksi selitetään suomen hirmuista palkkatasoa, joka on lähes puolet saksan vastaavasta, mutta saksassa turkkilainen työläinen katsoo, miten päin palikka pannaan kutteriin, kun pokien kehyksiä höylätään.
Se on ihme juttu, mutta edes sama maali ei pysy suomalaisessa pokassa, joka sakemannin vastaavassa on ehkä satojenkin vuosien kuluttua.

Pystykaupoissa on heikkoutena yleensä ainakin se, että kaikki puut menevät samalle ostajalle ja sen laitoksille.
Hiemankin isompi puukauppa sisältää yleensä useampia puulajeja, joista olisi mahdollista tehdä useita erilaisia puutavaralajeja, mutta vastaavaa jalostuskapasiteettia ei ostajana olevalla yhtiöllä ole.
Esim piensahurit ovat jossain vaiheessa kokeilleet ikkunakantellin sahaamista ulkomaan vientiin. Puutavaralaji on siitä veikeä, että sen sahaaminen ei oikein onnistu muulla, kuin yksiteräisellä sahalla. Sirkkeli – ja vannesahurit ovat ostaneet laadukkaita tyvitukkeja, joista sitten sahataan pintaa myötäillen Ikkunanpoka-aihioita. Sahatavaraa tulee saman verran kuin perinteisellä ytimen suuntaisella sahauksella, pintakasaan vain tulee myös sydänpuuta.
Ikkunakantellin vientihinta on kuitenkin 2 – 3 kertaa parempi kuin tavallisen sahatavaran.
Olisi pähkäilyn paikka, miksi suomalainen puusepänteollisuus tekee ikkunanpokat bulkkitavarasta, eikä ne pokat kestä kuin muutaman kymmenen vuotta. Mutta kun sakemanni tekee ikkunanpokat suomalaisesta kantellista, ne kestävät satoja vuosia – ilman kyllästysaineita, vain ammattitaito välineenään.
samoin nuo veistosahat ostavat parrua parempaan hintaan kuin suurpuunjalostus maksaa kuitupuusta.
Koivun käyttäjät maksaisivat mielellään suoraan puuntuottajille koivitukkien laadun mukaan jne. – Mutta ei, metsänomistajat haluavat myydä puunsa yhdelle vakiintuneen käytännön mukaan ja tuo yksi hakkaa vain kuitua ja tukkia.
Esim ylisuuret mäntytukit ajetaan suursahalla sinne laanin peräkulmaan lahoamaan, vaikka niistä olisi saanut hyvän hinnan metsäautotien varressakin.

”Harvempi ammattimetsuri lähtee niin halvalla metsään että se kannattaisi mo:lle. Vaikka siitä sitten muutaman tukin enemmän veistelisikin tulee raakkiinkin varmasti saman verran. Pystykauppa tänäpäivänä ainut järkevä päätehakkuulle ja isommalle kakkosharvennukessekkin. Tanelin rautahepon työmaa taitaa kuitenkin jäädä aika pienenpuoleiseksi ehkä alle hehtaarin koitoksiksi. ”
Kysymys on lähinnä siitä, kun kaadetaan esim heiveröinen tukkikokoinen puu, jonka tukkiosuus olisi yli kahdeksan metriä.
Siitä kun silpaistaan liian pitkä tyvitukki, ettei tule enää oikeaa latvatukkia, menee kolmekin metriä tukkia pikkutukiksi tai kuituun.
Sama virhe voi toistua useinkin leimikossa, ei toki jokaisessa puussa.
Laatuvirheistä ei varsinaisesti voi puhua, mutta on sovittu poikaoksien sijainnista, määrästä jne.
Rungon suoruuden näkee metsuri jopa kuusista, koska hänellä on mahdollisuus katsoa karsittua rungonosaa latvan suunnasta. MOTO-kuski näkee edelleenkin rungon vain yhdeltä sivulta.
Motokuski voi erehtyä katkaisemaan tyvipään tukit liian lyhyeksi, jolloin koko tukkiosan loppua ei saadakkaan mahtumaan latvatukkiin.
Ostaja ei toki raakaa itse tekemiään tukkeja läheskään niin herkästi, kuin hankintatukkeja, mutta toisaalta ostajan mittausta ei kaikilta osin valvotakkaan.

Joka tapauksessa vanha nyrkkisääntö: Isoa tukkia ei lyhennetä missään tapauksessa sen takia, että saataisiin pikkutukki latvasta.
Ennen tukit ja pikkutukit mitattiin latvaläpimitan mukaan ja silloin oli tärkeää, että pölli ei ollut kovin kartiomainen.
pikkutukit tehtiinkin ”aina” kuitupuusta, joka tyvilaajennuksen jälkeen ei kaventunut juuri lainkaan.
Liimalevyteollisuus herätti meilläpäin tuon ”parrubuumin”, jonka seurauksena alettiin ostaa havupuuta 8 sentistä alkaen. Nyt on maksimipituudet jo venyneet lähes kuuteen metriin.
Veistosahat ovat todella hyvä keksintö.
Nykytekniikalla sahattaessa menisi täydestään 2,8 metrin tukki, ainoa miinus on, että kun sahauksen jälkeen saheet kulkevat poikittain, niitä menee puolet siitä, kuin 5,8 metrin saheita.
Rakennuspuutavaran haluttu mitta on 49 dm, koska siitä syntyy pystykoolaukseen kaksi kappaletta, kun sen katkaisee keskeltä.
Tukin mittana alle nelimetriset ovat huonoja, kun niistä menee hukkaan niin paljon.

Koivun lahonkesto paranee vähän, mutta sehän on normaalisti kehno.
Yleensä ulkoilmassa käytettävä lämpöpuu kaipaa pintakäsittelyä, jolloin esim maalattu koivu kestää jotenkin.
Koivu on suomalainen kovapuu, eikä sitä esim kannata laittaa saunanlauteisiin, koska se polttaa palleroiset helposti.
Lämpöpuu on haurasta verrattuna käsittelemättömään puuhun.
Lämpökäsittelyn ehkä parhaat puolet ovat kaunis väri ja se, että puu ei elä. Huonoin puoli on se, että pinta homehtuu herkästi.