Käyttäjän japine kirjoittamat vastaukset
-
Puun myyjälle maksetaan käytännössä pelkästään tukkikiinnoista.
En nykyistä systeemiä tunne, mutta ennen hirviporukoihin pääsi vaan isojen metsien omistajat. Pikkumökin poika ammuskeli vain jäniksiä. Ilmankos on ukkoutunut.
Laatu on monta asiaa. Puun myyjä saa parhaan tulon, jos tukkia on paljon. Siinä ei mitata onko paljon tiheäkasvuista sydänpuuta. Tarvitaanko sitä edes? Silloin kun näitä asioita opiskelin kerrottiin, että 2,4 mm on ihanne vuosiluston paksuudelle puun lujuutta ajatellen ja lujuus huononee molempiin suuntiin.
Nämä on vaan kouluoppeja. Miten lienee. Vanhoja ikkunapokia kun katselee ei nopeakasvuista puuta näe. Olisiko ne ukot tienneet jotain?Joskus 30 v sitten, kun lujuuslajittelu oli uutta, sattuivat pomot ostamaan T-30 lankkua 50×200 koossa. Koneella lajiteltua. Kokeilin kun näytti kovin kuohkealta puulta, vetäisin lankun pään vanteen alta ja taivutin, meni poikki. Vuosilusto 12 mm, eli oli lannoitettua puuta.
Lujuuslajittelukurssi oli käyty jo aikaisemmin Palvaanjärvellä, jonka kaikki Kotkan koulun käyneet tietävät hyvin. Konelajittelu ei juuri täsmännyt visuaalisen kanssa.
Joskus Espoon rakennustarkistelija huomasi leimoja puuttuvan kattopukkien yläpaarteista. Kävin sitten leimaamassa jälkikäteen kun oli oikeudet. Lujuus varmasti lisääntyikin.Jälkipolvi kiittelee vaaria ja odottelee perinnönjakoa.
Suomen vihervasurit onneksi häviävät seuraavissa vaaleissa.
Keijo ja Tenho olivat ns. mielenkiiintoisia tyyppejä aikanaan.