Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
Oletettavasti hieskoivua? En olisi kovin huolissani. Ja jos parin vuoden päästä työntää 2m puskat noista kannoista vesomalla, niin sitten uusiksi nurin niin ei kiusaa enää vuosikymmeniin.
Dimexin haalari ja metsurin takki. Nämä monestakin syystä: Työ on kevyempää kun on sopivat varusteet jotka suojaavat mm. ampiaisilta, punkeilta, vatunvarsien piikeiltä jne.
Kenkiin kannattaa kiinnittää huomiota. Paksu pohja ja nilkkaa tukeva. 9 kg raivausaha kuormittaa kummasti ja paino on toispuoleinen. Tuon oppii vasta sitten kun hieroja aukoo pohkeita faskiaraudalla ja sen jälkeen onkin viikon kevytharjoitusten vuoro.
No voidaan elää aina toivossa. Niin teen itsekin. Mutta realiteetit ensin:
a) Venäjän hyökkäyksen ansiosta on suuri osa maata pilalla ja sen siivoaminen miinoista, rautaromusta ja sun muusta sodan jäljestä ottaa ainakin 10 vuotta ja jonkun on maksettava se ensin, ennen kuin mitään voidaan rakentaa.
b) Kuinka paljon länsimaista tai pohjoismaista puuta rakentamiseen tarvitaan? Yleensä tuolla päin ei puurakentaminen samalla mallilla kuin meillä ole muotia ja esim. betonilaudoitusten ja pilarien kotelointi 60-luvun kirvesmiestyyliin on tuollakin jo unohdettu. Ja ukrainassa on omaakin puunjalostusta, tosin melko kehittymätöntä.
Jos on päätehakkuukelpoinen kuusikko joka esim. hyönteistuhoriski tai myrskytuhoriskialueella, niin sen säilyttäminen ei ole kovin kannattavaa, vaan arvo voi romahtaa nopeastikin.
Mutta jos niin kävisi että suomalainen havupuu valtaisi ukrainan markkinat kelpo hinnalla sitten joskus, niin uskon että metsän omistaminen muuttuu kannattavaksi.
Positiivisimmat metsäihmiset ennustivat 80-luvun puolivälissä esim. että kunhan Kiinalaiset luopuvat seinälehtien lukemisesta ja alkavat tilata sanomalehdet kotiin, niin meidän paperikoneet ei pysähdy koskaan. No ei se ihan niin tainnut mennä..
Ppa 44
Keskipituus 30
44×30 /2= 660
660×0,92= 607 m3
Tuollainen kuusikko oli Vt 5 varrella Pohjois-Savossa. Kuvio kolmion mallinen, toisella puolen 110 ja 400kV johtokatu, toisella puolen valtatie. Eli saatiin korjattua pois vasta kun tuli liittymä ja tienpätkä tehtyä. 100m pitkä tie teki hehtaarin leimikosta melko kannattavan.
Viime vuonna 0,5ha päätehakkuulta 200 m3. Ikää 90, harvennettu joskus 2000-vuoden kieppeillä. Mt, Pohjois-savo. Jos ei olisi harvennettu, niin kertymä ehkä olisi voinut olla enemmän, tai sitten ei. Historiatietojen mukaan alikasvoskuusikko, joten kasvupotentiaaali rajallinen.
Neuvo: Jos relaskooppitaulukko ei riitä, niin Ppa x Keskipituus :2 ja tuloksesta n.8% pois niin sattuu tasaisessa metsässä aika lähelle oikeaa puumäärää.
No tuohon Panun esimerkkiin eriävä mielipide. Aiempi mo-sukupolvi oli sitä mieltä että taimikon kasvatus tiheänä on paras, samaten harvennuksilla ei ole kiire.
Esim. kuusikko, Omt jossa jostain syystä istutustiheys 2500 kpl/ha oli ikävä ensiharvennettava kolmisen vuotta sitten ja runkoluku eh:n jälkeen piti jättää 1500 kpl, jotta lumi ym. muut tuhot olisi edes kohtuullisesti siedettävissä. Eh:n jälkeen pituuskasvu huimaa, mutta järeyden kasvu hidasta ja toinen harvennus joudutaan tekemään liian aikaisin ja hakkaamaan järeää kuitua.
Koivikko, Rhtg. istutettu raudusta 1800 kpl/ha, lisäksi siemensyntyistä hiestä 1000 kpl/ha lisää. Harvennettu nyt kahdesti ja runkoluku n. 650-700 kpl/ha. Kysyy hyvää hermoa katsoa tiheää latvusta ja tietää että läpimitan kasvussa menetetään päätehakkuussa ainakin 30-70 m3/ha verrattuna tutkittuun koivun kasvatusmalliin.
Männikkö, luontainen. Vt/Mt-. Tiheys eh:ta ennen 2400-2500 kpl/ha. Ensiharvennus kolme vuotta liian aikaisin kertymällä 38m3/ha ja jäävä runkoluku 1200-1400 kpl/ha. Eli toinen harvennus tulee heikolla tukkikertymällä ja sitten joskus joku nauttii edellisten sukupolvien tuloksista.
Mikä tahansa noista kolmesta kuviosta saa asiaa tuntemattoman sanomaan: Ompa sinulla kovat ja hyvin hoidetut metsät ja kasvavat tosi hyvin ja tulee paljon puuta. Totuus on että ei ole, eikä tule.
Tolopainen on osaltaan oikeassa. Suomen puuvaranto taitaa olla euroopan suurin.
Mutta EU:n hämmentäminen, hiljakseen kiristyvät sertit ja suojelu- ja ennallistamistavoitteet voivat tuottaa monenlaista riesaa. Natura 2000 johti aavistushakkuisiin, samaten veromuutos myyntiveroon, Alv-etu ensiharvennuksilla vaikutti hintaan laskevasti jne. Kristallipalloa ei ole, mutta itse odotan a) Ukrainan sodan loppuminen lännen voittoon ja venäjän kovaan tappioon. b) joku iso ja äkillinenluonnonmullistus suurten merten rannoilla tai jotain muuta joka tempaiseen hinnat asianmukaiselle tasolle. Lisäksi kuusen kasvatuksen riskit ovat tällä hetkellä varsin kovat, itse asiassa tänään tuli postissa kirje jossa kehotus tarkastaa eräs kuusikuvio, koska lähella havaittu hyönteisten aiheuttamia metsätuhoja. No onneksi nimi on kauppakirjassa jo tuon osalta. Kävin iltasella katselemassa leimikon läpi ja merkkasin muutaman rauduksen siemenpuiksi.
Pelkästään ruotsalaisten into sijoittaa Suomen metsäkiinteistöihin kertonee jotakin tulevaisuudesta. Samaten Ruotsin hinnan korotukset. Mutta silti munat kannattaa olla useammassa korissa.
No ainakin tällä seudulla paikallisten sahojen maksukyky ja ennenkaikkea katkonta on ehdottomasti edullisempi myyjälle mitä esim. Osuuskunnan. Toki alueelliset erot löytää sopiva ostaja ovat isoja, eikä sahojen vuosittainen volyymi ole niin suuri mitä isoilla. Mutta esim. Osuuskunnan tukista maksama hinta on 4 euroa kiinnolle vähemmän ja latvaläpimitta sentin isompi ja silti menevät samalle sahalle ainakin tällä alueella. Miksi siis antaa Osuuskunnalle ilmaista rahaa? Ja luulisin että alle 100 k-m3 koivutukkierät 7,5 euroa kalliimmalla kuutiohinnalla ovat mieluisia käyttää kuiduksi vaikka Sorsasalossa, verrattuna siihen että ne ajetaan Suolahteen tai Punkaharjulle, tehdashinta on kova, mutta myyjälle sillä ei ole mitään väliä. Kovin moni keskiverto mo. ei osaa hahmottaa sitä että firmojen välinen vaihtokauppa on ollut jo vuosikymmeniä olemassa. Ja ainakin tällä seudulla parin ostajan keskinäinen yhteistyö on mainiota. Molemmat saavat tarvitsemaansa puuta ja logistisesti lähin ketju hakkaa.