Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
”Nykkisääntö voisi olla että mitä tavaralajia oletat tulevan eniten niin sitä tärkeämpi on näiden hintojen vertailu.”
Juuri näin. Olen yhden harvennuksen myynyt runkohinnalla ja voin sanoa että oli virhe. Oma arvio tukin kertymästä ja laadusta heitti 03 männikössä sen verran että ptl-kauppana ero olisi ollut useita satasia ptl-kaupan eduksi.
Eräs viljelijäpariskunta touhusi omissa metsissään 10 vuotta. Oma pikku harvesteri valtraaan ja toiseen kärry ja kuormain. Molemmat käytettyjä. Työ tuli tehtyä, mutta remonttikulut ja oman ajan käyttö sen verran isoja että rojut myyntiin ja nykyään kaikki pystykaupalla.
Katselin omaa välitilipäätöstä viime vuodelta ja ALV-maksu odottaa. Samaten jälkiverot. Se on vaan ajateltava niin että valtio lainasi korotonta rahaa joka pitää maksaa pois.
80-luvun puolivälin ajotaksatkin taisi olla hieman toista mitä nykyään. Nykyäänhän kuormatraktori on pakko olla, mutta sen tuotto on korjuuketjussa olematon.
Myönnän että traktorikamppeissa on tietty viehätys. Jos itsellä olisi rajaton kirstu niin joku ”sopivasti” rakennettu traktoriyhdistelmä olisi mukava olla, vaikka sitä tarviasi alle 100 tuntia vuoteen.
Olen siinä käsityksessä tuosta Ruotsin tilanteesta pikkukoneiden suhteen että yksityisten metsätilojen pinta-ala on huomattavasti suurempi mitä meillä ja maksukyky puusta tienvarteen on ollut jotain muuta mitä meillä. Ja jos vielä on hyvä työpaikka ison metsätilan lisäksi, niin mikäpä on ostaa pikkukoneita ja valmistajille on hyvä markkina. Toki seuraksena se että mitä olen Ruotsalaisten yksityismetsiä saanut vähän vilkaista niin ovat kuin puistoja, eli harvennettu todella ylivoimakkaasti monestakin syystä.
Aika monenlaista traktorilähikuljetus vehjettä nähneenä ja muutamaa kokeilleena voin sanoa että esimerkkiyrittäjän tapauksessa vetokoneen pääoma on alle 10 000 euroa ja 10 vuotta sitten 60 000 eurolla hankittu metsäkärry tulee tuon oman hakkuujäljen perässä kyllä. Mutta ongelmat verrattuna oikeaan kuormatraktoriin ovat selvät. a) maavara b) liikkumiskyky c) kuormankantokyky d) kuormaimen nostokyky ja ylettyvyys e) kone vaatii kuljettajalta sellaista pelisilmää, kuten myös hakkuu suunnittelijalla pitää olla käsitys sille mistä voi ajaa ja mistä ei. Jää monessakin kohtaa ajokoneelle toiseksi. Eikä voi antaa toisen ajettavaksi eikä rahallisesti kannata palkata kuljettajaa.
Juttelin noista ajomääristä ja 10 vuoden aikana kärryllä tuotu juuri tuon traktorin perässä 10 000m3 itsehakattua ja muutama tonni hankintapuita päälle. Eli ei paljon per vuosi.. Pääomaa ei ole vieläkään kuoletettu, jos asiaa hiukankaan laskee.
Jostain kumman syystä monellakin maanomistajalla joilla on taloudellisia mahdollisuuksia hankkia kalustoa hankkii sitä ilman taskulaskinta ja talousmatematiikkaa.
Esimerkkinä tuttava joka nyt energiapuubuumin innoittamana investoi 30 000 euron kuormaajaa valtraan, ideana rakentaa oma harvennusmoto giljotiinikouralla. Ajatus hoitaa omat hoitorästit pois.. Rakensi jo kerran yhden ja möi sen parin palstan jälkeen pois, ”koska olisi pitänyt tehdä parempi”. Omistaa 50 000 euron ajokoneen ja saa puita tien varteen n. 500 mottia vuodessa, koska leipätyö pitää hoitaa.
Jos noiden kahden kaverin tekninen taito ja metsäosaaminen voitaisiin yhdistää niin varmasti pärjäisivät yrittäjäinä samassa firmassa. Tai siten että tuo jälkimmäinen ostaisi työn tuon pikkumoton omistajalta, niin olisi win win tulos.
Tuttu urakoitsija jolle työ ja harrastus on samassa. Kotimainen pikku harvesteri ja traktori jossa 6,8m puomilla oleva kuormain ja vetävä metsäperävaunu.
Hakkaa itse ja ajaa myös. Hakkuukoneen siirtelyyn toinen traktori ja sen perässä lavetti.
Työn jälki erittäin laadukasta, jopa ylilaatua pinojen suhteen. Teki minulle eh:ta 80 m3 neljässä päivässä hakattu haamu-urilla ja ajettu pinoon joka oli kaunis kuin sokeritoppa. Ajomatka 200m max ja maasto erittäin helppo. Koneiden siirto 10 km päästä
Hintaa työlle 24 €/m3 + ALV. Eli kannattavuuden voi laskea tuosta. Maksoin laskun heti kun sain käsiini.
Kaksi pientä kauppaa enää hakkaamatta. Hoidot hoidettu.
Eli tehdään polttopuita, retkeillään ja metsästetään. Ja uskotaan että viiden, kymmenen, viidentoista vuoden päästä saa nauttia siitä mitä sai aikaiseksi. Ja katsellaan metsävaratietoa optimistisena laskelmille jotka yleensä myrskytuho kumoaa.
Yhden kerran jäänyt kesken. Syynä se että kuljettaja ei huomannut pimeässä olevia varsitien nauhoituksia ja yritti ajaa kuviolle kokonaan väärästä kohtaa. Eli liian jyrkkä rinne.