Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
No metsureita ei enää ole liiaksi. Oman kokemuksen mukaan ihan kaikki nykyisistäkin ei osaa esim. kuusen 2-vaiheen taimikonhoitoa kunnolla. Hehtaaritaksalla sahataan, mutta metsään jää viallisia, allejääneitä ja muuten heikkoja yksilöitä. Ihan parasta mitä tiedän on parsia tuollaista sitten ennakkoraivuulla. Eli sahata 5cm d1,3-runkoja muutama sata maahan per hehtaari.
En tiedä millä hoitotöiden arvostusta maanomistajilla, kuten myös tekijöillä saisi nousuun. Vaikka kuidun hinta räjähtäisi 3-kertaiseksi, tuskin nopeaa muutosta tapahtuu. Mietin olisiko kuitenkin lakiin lisättävä jonkin asteinen hoitovelvoite? Se voisi myös auttaa tilojen pirstoutumiseen perinnönjakotilanteissa. Mitä olen ns. perikuntien tiloja ja niiden jakamisia seurannut niin aika heikolla on tietämys asioista ja oletetaan että metsä kasva itsestään. Ei sille tarvitse tehdä mitään.
Pitkäaikainen kollega joka toimii ostomiehenä käyttää kauppakirjan arviossa jopa 50% pienempää puumäärää mitä maastohavainnot ja data antavat kertymäksi. Toki kohteesta riippuen.
Sanoi että koskaan ei ole tullut valituksia siitä että kauppa ei olisi kertymän mukaan onnistunut. Konemiehet kritisoivat tuota tapaa kuulemma aluksi, mutta kun tajusivat juonen niin on helppoa tehdä maanomistaja tyytyväiseksi. Sanoo vaan että olipa todella hyvää metsää hakata 🙂 Lähti puita tosi hyvin.
Visakallo sanoi totuuden:
”Kun hommat tehdään ajallaan ja oikein, kiertoaikainen tukkiprosentti on 80.
Tehdään 2-3 harvennusta. Loppukasvatuksessa on 500-600 runkoa (koivulla 250-300), jotka kasvatetaan vähintään motin puiksi.”
Omat metsät olivat tuota suurelta osin kun tulivat hallintaani. No miinuksena kehitysluokkavääristymä jota korjataan seuraavat 20 vuotta..
Niin. Ja toinen kysymys mitä on lopputulos. No puisto muutaman vuoden päästä, kunhan risut painuu. Ei tuonne eksymään pääse, näkee varmasti joka suuntaan.
https://www.youtube.com/watch?v=GVXJkFiYXiY
No tuossapa eh:n mallia. Voi kerpele sanon minä..
Tuttavani on metsuritaustainen koneyrittäjä. Sampo Rosenlew ja traktorin perään kärri&kuormain. Hakkaa ja ajaa itse. Vuositasolla jotain 7000-10000m3 muiden töiden lisäksi. Ikää jo 67 vuotta. Tulee iso lovi kun lopettaa. Eikä varmasti kukaan jatka. Tuossakin on työ ja harrastus samassa. Mutta joka kylä tarviaisi tuollaisen metsäkonemiehen. Ei ole jäljessä moitteen sanaa.
Mielenkiinnosta seuraan konetekniikkaa ja sen kehitystä. Kun katsotaan 70-luvun ”raskaita” ajokoneita verrattuna nykyisiin niin painothan eivät ole pudonneet. Mutta rengas-ja alustatekniikka on kehittynyt paljon ja leveys kaventunut vähän.
Olisiko eräs lääke mahdollinen? Eli annetaan hakkuukoneiden olla tätä nykyistä kokoluokkaa, mutta ajokoneet harvennuksilla olisikin hiukan pienempiä? Julkinen ja laaja keskustelu saattaa muutaman vuoden sisällä johtaa moiseen..
Ponssen sivustolta katsottuna esim. Buffalo vs. Visent. Leveydessä eroa 24,5 cm ja kokonaispainossa kuormattuna 4500 kg. Kuormapainossa eroa 2000 kg.
Toki taksakysymys ja puitahan ei tule sitä määrää tienvarteen että koneen pitäminen olisi sen vähää kannattavaa mitä nykyään. Ajotaksat lienee 5-6 eur m3? Mutta olisiko tällä vaikutusta esim. ajourien leveyteen ja jäävän puuston vaurioihin? Ja mieluusti vastauksia niiltä jotka koneilla työskentelevät.
Erään toimijan mukaan hoitamattoman nuoren metsän kohdalla voitaisiin tehdä ns. aikaistettu ensiharvennus, jossa tavoitteena jäävän puuston runkoluku olisi 100-250 kpl enemmän kuin kasvupaikan mukainen suositus. No tämä on hieno tavoite ja onnistuu metsurin tekemänä. Koneella ei. Muutaman tuollaisen luontaisesti uudistetun männikön olen itse moottorisahalla hakannut ja lupaan että päivätuotos ei ole korkea. Samaten 20 vuotiaan kuusikon jossa istutettu runkoluku oli 2900 kpl/ha. Pudotin runkoluvun 1500 kpl/ha ja silti on huiman tiheä mutta hakkuun jälki on kaunista, varsinkin jos ajourat suunnittelee ja merkkaa ennakolta.
Mutta tuo mitä suorittava kirjoitti mahdollisesta energiapuuhakkuusta ennen ensiharvennusta on varma tapa tärvellä jäävä puusto eh:ssa alle lakirajojen.
No nyt olisikin metsälain säätäjillä sopiva rako laittaa kurittomuus kuntoon.
a) lisätään lakiin metsänhoitovelvoite. Ja kaikille kehitysluokille.
b) lisätään lakiin velvoite käyttää ammattitaitoista metsuria, silloin kun tarpeen.
c) lisätään lakiin velvoite käyttää kevyttä korjuukalustoa ja palataan 80-luvun urasuunnitteluun jossa leimikko nauhoitettin ja jaettiin palstat tekijöille. Hakkuumiehet saavat pitää ruokanuotiota ja tekevät tuntitaksalla töitä.
Eli kolme viimeistä olivat sikeää haaveunta.
Aika monessa paikkaa taitaa ostomiehellä olla vuositavoite joka olisi mukavaa saada täyteen. Esim. 50 000m3 / vuodessa.
No onhan noita lakirajan alle hakattuja harvennuskuvioita tullut vastaan esim. jonkun maksimaalista voittoa tavoittelevan sijoittajan jäljiltä. Hakataan kaikki mitä saadaan ja laitetaan palsta myyntiin.
Oma kokemus vanhan lain ajalta. Tarjosin päätehakkuuseen 0,5 ha ylitiheää, harmaarunkoista kuusikkoa muiden leimikoiden mukana, d 1,3 luokkaa 19 senttia. Tuolloinhan laissa oli muistaakseni 24 senttiä kuuselle rinnankorkeudelta ja toisena perusteena yli-ikä.
Toinen ostomies sanoi että ei. Vanha metsuritaustainen teknikko. Ei uskaltanut ostaa ja tarkisti vielä läpimitan. Nuorempi, toisen firman kaveri löi kairan kylkeen ja sanoi että kyllä tämä tästä nurin saadaan. Kuusikolla ikää yli 70 vuotta. Kertoi että ehkä jo seitsemän vuoden päästä on ostanut miljoona mottia puuta.
Metsään.fi taitaa antaa harvennussuosituksen suurelta osin ppa:n mukaan. Metsäverkossahan voi mo vaikuttaa hoitoesityksiin itse. Eli aikaistaa harvennuksia jos sille tuntuu.