Rajanaapureita on kovin erilaisia.  Kysyin joskus 10v sitten jotta tulisi kaveriksi etsimään pyykkiä. Vastaus: ”kyllä ne vanhat miehet tiesi missä ne rajat kulkee..” Kysyin uudestaan, matkaa kohteelle olisi ollut 100m. Vastaus: ”En lähde.” No moton karttaplotterin mukaan hakattu jo kaksi kertaa eikä valituksia. Väitän että muutama puu on naapurin puolelta lähtenyt, mutta jos asenne on noin reipas omaa kiinteistöä kohtaan niin anti olla sitten. Itselläni pisimmät suorat rajalinjat liki 700m. Pyykit löytyy kyllä, mutta raja on kolmella eri linjalla hoitamaton ja jokainen yhtä pitkä. Luotetaan siihen että GPS-systeemit koneissa löytää edes oikealle palstalle. Itä-Suomessa häiriöt ovat arkipäivää, olipa sitten kenen laite vaan. Tuollaisten pitkien linjojen puhtaana pitäminen mäkisessä maastossa on iso homma, varsinkin jos vastapuolta ei asia kiinnosta. Enkä näe tarvetta MML:n tarkistuspalveluihin.

Kymmenisen vuotta sitten hakattiin kaksi kohdetta. Räkämännikkö, jossa kuusialikasvos ja vanerikoivikko jossa samoin. Noissa taimiaines oli tuolloin n. 20 vuotias muistelen ja nyt tilalla on epätasainen kuusikko joka ei täytä kuitupuun mittoja vaikka iän puolesta olisi eh-tarve. Mutta aukkopaikat pihlajaa täysi, joten monimuotoisuutta piisaa. Onneksi molemmat kuviot on alle 0,5 ha.

No ihan kaikkea en Jounin tekniikoista suoraan allekirjoita,  mutta ammattimies joka tapauksessa.

Kovin kiintomäärä joka on varmuudella metsurin tekemä on 52 k-m3 yhtenä päivänä.

Keskitilavuudeltaan 2 motin siemenpuumäntyä 27 kappaletta yhtenä päivänä. Naapuri oli metsuriaikakauden loppuvuosina ML:la töissä ja kertoi miten tuo onnistui. Eli hyvä maasto ja myötätuuli. Puut sopivin välein että ei tarvinnut kuin siirtyä seuraavalle ilman turhia askelia. Firma tarjosi kakkukahvit tuosta hyvästä. Ja kerran taisi tekijä päästä esittäytymään metsänomistajille jossain toritilaisuudessa.

Eli olosuhteet ratkaisee. Sellainenkin on olemassa kuin hakkuun tuotosluku. Etelä-Suomessa tuollaisella kohteella tavoite tunnissa olisi 3,82 m3. Eli runkotilavuus yli 700 litraa. Ja taas ensiharvennuksella 0,95 m3/h kasattuna palstalle jos oletetaan että rungon keskitilavuus olisi n. 50 litraa ja puulajina mänty.

Se mikä hankintahakkaajalla monasti tekee heikon tuotoksen on ajokalusto. Eli jos puita joutuu kasaamaan yhtään esim. 80-luvun maatalousoppilaitosten oppien mukaan ja kuormain on lyhyt puomiltaan niin suurin osa tehokkaasta ajasta menee hukkaan. Saati jos kasataan juontokouralle keskelle uraa ja haetaan puut peruuttamalla.

Jounin tekniikka on ajateltu 9m ylettyvyyden kuormaimelle. Puita ei nostella eikä siirrellä turhaan, vaan hakataan suorimalla. Urien ei tarvitse olla puhtaat. Maataloustraktorille tehty kalusto ei toimi ajoon noiden palstojen jälkeen, koska ylettyvyys puuttuu. Samaten liikkumiskyky. Oikea kuormatraktori voi peruuttaakin täydellä lastilla hätätilassa. Traktori yleensä ei.

No paras esitys mitä olen itse päässyt näkemään oli seuraava: Eräs mestari teki 100m3 hankintakaupan kuusikuidusta ja tukista kesäkuun alussa. Näkemys oli: Ei tuota kauaa tee.

Seurasin savotointia ohiajaessa. Kaksi miestä kaataa moottorisahalla puun. Sitten aletaan kirveellä karsimaan, jotta moottorisaha ei kulu. Kuidut mitataan 3m:n mittakepillä ja tukit kirvesmiehen mittanauhalla. Katkaistaan moottorisahalla. Parin viikon aherruksen tulos 24m3. Juontokouralla tien varteen. Voitte uskoa että ostajafirman edustaja oli haltioissaan. Kävi pari kertaa katsomassa ja hoiti loppumitan.

Moottorisahalla hankinta vaatii taitoa. Ja taito on ennenkaikkea sitä että puuta syntyy mahdollisimman vähin liikkein. Enskalla 1m3 tunnissa on aika kovaa tasoa havupuilla. Koivua tulee livakammin. Aloittelija voi päästä puoleen, jos tekniikka on hanskassa. Ja ennen kaikkea turhaa vatuloimista vältetään.

Olen itse innokas lukija ja luen mielellään kaikkea suomeksi kirjoitettua.

Mutta tuo Laatuhakkuun työohje on jo sellainen että pelkästään kohta tiedottaminen pistää vieroksumaan. Jos ammattilaisten työhön ei voi luottaa ja heidän pitää tiedottaa mo:lle jokaisesta liikkeestään mennään jo kauaksi vapaasta työstä. Itselläni on ollut pari samanlaista ohjeistajaa jossakin muussa paikassa kuin metsä ja vielä 30 vuotta kyseisestä kokemuksesta ohjeet tulevat mieleen, vaikka en kyseisissä tehtävissä enää toimikaan.

Jotta kyseistä ohjetta voisi noudattaa ja välttää mo:lle epäsuotuisat tilanteet, niin tilalla pitäisi olla oma kalusto jolla mo tekee hakkuun ja lähikuljetuksen itse.

Joskus olen saanut kunnian keskustella metsäasioista Vessin kanssa. Olemme kovin eri linjoilla monessakin suhteessa. On hyvä että ihmisellä on ideoita ja ajattelee innovatiivisesti. Mutta muistetaan että suomalainen puu on bulkkitavaraa ja sen käsittely samoin. Jos tuollaisia ohjeita alkaisi jokainen mo laatia, niin ostajat karsiutuvat nopeasti.

Ai niin.. Ohjeista puuttui yksi kohta: Työmaalla ei saa tupakoida.