Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
No tuohan on esim. autokaupasta tuttu kaupantekomalli. Eli arvioidaan tarkoituksella tuote yläkanttiin ja toteutuma on pienempi. Esim. MG:n puukauppoja on arvosteltu siitä että kertymäarvio on liian iso. Isolla arviolla saadaan helpommin kauppa aikaiseksi, koska kaupan loppusumma on suurempi arviossa mitä toteutuneessa. Eli arvioidaan tarkoituksella tarjous yläkanttiin.
Runkohinnoittelumenetelmän ongelmat harvennuksilla:
-Leimikon poistuvan puuston tilavuus arvioidaan liian ylös-> liian hyvä hintamatriisi tarjoukseen->pettymys myyjälle.
-Leimikon poistuvan puuston määrä arvioidaan liian ylös-> liian iso arvio kauppasummasta->pettymys myyjälle.
Ei tarvise mitään muuta siihen että myyjälle tulee olo että nyt vedätettiin.
Perinteinen Ptl-kauppa on suorempaa. Tämän verran lähti ja tämä verran eri laatuja. Silloin myyjälle jää käsitys siitä oliko kauppa hyvä vaiko ei. Runkohinnoittelussa ei jää hyvää kuvaa.
No jokainen tehköön mitä lystää. Mutta jos sekä ymmärrys ja halu eivät ole riittäviä, niin lopputulema on heikko. Ja tämän mo-ryhmän määrä on jyrkässä kasvussa.
No tuossapa infoa erilaisesta kasvupaikkaluokittelusta. Sitä en tiedä onko parempi kuin meillä, mutta systeemin kehittäjä olettaa että metsämaan ominaisuudet muuttuvat osin puuston kasvun mukaan.
http://elearn.ncp.fi/materiaali/kainulainens/venajaweb/metsatyypit/metsatyyppiteoria.htm
Tuttava kokeili 90-luvun alussa raudukoivu&männyn sekaistusta mt:lle. Ajatuksena myös pystykarsinta. No lopputulema että raudus kuihdutti männyt latvattomiksi ja poistettiin 100% enskassa.
Vt:llä mänty+kuusisekoitus voisi toimiakin jos vesitalous on kohtuullinen. Mutta mänty voittaa siinäkin tilanteessa.
On aika mielenkiintoista että metsänkasvatuksessa pyritään toistamaan samat virheet aina uudestaan ja uudestaan. Onko vieläkin havupuiden taimista niin ylituotantoa että niiden myynti väärille kasvupaikoille on vaan tehtävä?
Jätkän sana tässä on totuus. Ei mäntyä Mt:lle ja lahokuusen jälkeen rauduskoivu.
Esimerkki hoitosopimuksesta ison toimijan kanssa:
25ha tila, päätehakattavaa 8ha. Hakattu. Ei uudistamistoimia koska mo pitää kalliina ja ilmeisesti on jo antanut periksi. Taimikoita em. tilalla 10ha. Ei hoidettu koska kallista ja heikosti uudistuneita. Loput joutomaata ja 02:sta hajallaan. Ei kannattavaa hoitaa.
<p>En itsekään kannata sääntelyä. Olen saanut kokea sitä riittävästi. Mutta omalla kohdallani metsä tuottaa vähäisen määrän lisäystä taloudelliseen hyvinvointiin. Ja ei ole perillisiä jotka metsästä mitään ymmärtäisi. Olen miettinyt vaihtoehdot: a) hakkaan pois ja annan olla b) Laitan kohtuukuntoon ja myyn pois. Jostain syystä jälkimmäinen tuntuu huonommalta.</p><p>Mutta se mitä pelkään on EU:n tuottama valtiollinen sääntely. Ja valtio voi keksiä vielä kaikkea kivaa huomatessaan että kansantalous tarvitsee lisää pääomia, jotta voimme maksaa ilmastohumppaa sun muuta kuraa ulkomaille. Suomi olisi pärjännyt vielä varsin hyvin jos rahankylväminen turhuuksiin olisi jätetty pois.</p>
Niin. Aika moni Suomalainen joka on saanut elää 60-70 luvulla pitää nykyistä säädösviidakkoa asioista holhouksena ja yksityisyyteen puuttumisena. Mutta juuri tuolla aikaa metsien käyttöä ohjattiin erittäin voimakkaasti ja tällöin oli tavoitteena Suomalaisten hyvinvointi. No metsänkäyttöön ja omistukseen luotiin vapauksia, mikä on toki hyvä asia, mutta tulee vastaan isoina kansantaloudellisina menetyksinä.
Itselläni ei ole ratkaisua tähän ongelmaan. Omat on hoidettu. Seuraavana aletaan hakata maksimimahtoa ja näin on jo tehtykin. Mutta luulen että esim. 10 vuoden päästä heitän lossiksi ja annan uudistusalojen olla. En enää hyödy noihin investoimisesta.
No taimikonhoito ei ole niitä helpoimpia myytäviä töitä etämetsänomistajalle.
Nykyinen väljä uudistamisvelvoite on aika monellekin päätehakkaajalle joka on realisoinut omaisuutensa niin aivan yks ja sama mitä siellä kasvaa. Ei koske enää minua-menttaliteetti on valtaamassa alaa. Metsä alkaa olla kaukainen asia monellekin kaupunkilaistuneelle omistajalle.