Käyttäjän Heimo Toivonen kirjoittamat vastaukset
-
Vanha ketju, mutta 2240/2240s korjaamokirjassa neuvotaan seuraavasti. L-suutin 2,5 kierrosta auki ja H 2 kierrosta auki. Kone lämpimäksi ja rajoitinruuvilla tyhjäkäynti sopivaksi (n.2900 rpm). Varvikelloa hyväksi käyttäen H-ruuvia sisään niin, että löytyy 12500 – 13000 rpm. Koska rajoitin leikkaa noilla yläkierroksilla korvakuulolla säätö voi olla haastavaa kun röpötys kuullostaa aina samalta. Koittamalla lopettaa säätö kun kierrosten nousu juuri loppuu voi päästä ihan hyvään lopputulokseen korvakuuloltakin. Tyhjäkäyntiä ja L-ruuvia voi vielä joutua varovasti säätämään jos kiihtyvyys ei ole tyydyttävä. Sitten rihla-avain sivuun ja jos olosuhteet muuttuvat niin tyhjäkäyntiä voi rajoitinruuvista joskus joutua säätämään. Ketjun aloittajan saha on pykälän pienempää mallia mutta molemmat ovat harrastesahoja kuten vastaavat Huskun sisarmallit. Paljon meitä neuvojia täällä on mutta tässä nyt yksi muden joukkoon.
Kovin on pitkä ketju ja kaiken viisauden hakeminen siitä kestäisi ikuisuuden. Ennallistaminen kait merkitsee paluuta entiseen mutta onko se mitenkään järkevää tai edes mahdollista. Tulee mieleen vaikkapa vanhan auton entisöinti. Siitä saa kovalla työllä ja suurella rahalla alkuperäistä vastaavan, mutta vähemmällä saa pakasta vedetyn uuden ja paljon paremman. Metsä on kuitenkin ikiliikkuja. Jos se vaikka palaa tai hakataan maan tasalle niin mitä tulee tilalle ellei tehdä yhtään mitään. Tietysti uusi metsä ja luonnollisen kilpailun mukaan sellainen, missä lajit kasvavat parhaiten niille soveltuville paikoille. Muut lajit, ihminen kukaan lukien käyttävät metsää omaan tarkoitukseensa sopivalla tavalla. Metsänomistaja on tässä metsätaloussysteemissä käytännössä yhteiskunnan sitoma haltija ja toisaalta erilaisten idealistien syntipukki ja likasanko. Puun myynnistä saatava raha valuu suurelta osin koneurakoitsijoiden ja erilaisten verojen piikkiin. Omistaja/haltijalle jää uudistusvelvoite ja vuosikymmenien ajaksi kulut niskaan rahaa tuottamattomasta taimikon hoidosta. Olen neuvonut idealisteja kuten moni muukin hankkimaan itselleen metsää, vaikkapa hakkuuaukkoa ja sitten toteuttamaan unelmaansa. On helpompaa vääntää jargonia kivihiilellä lämmitetyssä betonibunkkerissa yhteiskunnan kustantamana kuin tarttua härkää sarvista ja alkaa muovata luontoa haluamallaan tavalla.