Käyttäjän jabe kirjoittamat vastaukset
-
<<<<<"Suomen lajien uhanalaisuus • punainen kirja 2010" kertoo 69,2 % uhanalaisuuden syistä olevan muualla kuin metsissä.
Samassa opuksessa kerrotaan myös uhanalaisuutta häiritsevän metsien umpeenkasvu eli ikääntyminen ja tiheys. Sitten aloitetaan moitteet vanhojen metsien ja lahon vähäisyydestä.
Tuon tiheyden vaikutuksen ymmärrän, mutta miksi parutaan vanhojen pysähtyneiden harsinjäännösmetsien perään. Ne ovat pysähtyneitä ja kaikkea muuta kuin monipuolisia ekosysteemejä. Lahoa riittää kyllä muuallakin, varsinkin Helsingin virastoista sitä löytyy.<<<<<<
Toki myös soita pyritään suojelemaan. Ja perinnebiotoopit ja maatalousympäristön lajit saavat myös oman huomionsa, toki ne ovat ongelmallisempia sikäli että ne vaativat ihmistoimintaa, mutta sellaista joka ei nykypäivänä ole kovin kannattavaa. Ehkä jotain luonnonniittyjä jne. voitaisiin yrittää aikaansaada, vesistöjen varsille jne. hieman hankalaa sekin.
Metsien tiheys on toisaalta luonnollinen piirre, mutta talousmetsissä se ei jakaudu luonnollisesti. Esim. harvapuisia rämeitä on ojitettu ja pyritty muuttamaan tiheäkasvustoisiksi. Samoin varttuneemmissa metsissä on voinut olla melko laillakin pieniä välejä, kuolleiden puiden kohdalla tai muuten vain kohdilla joihin ei puita tullut heinien tai muun kasvillisuuden vuoksi.
Lahopuuta on myös radikaalisti vähemmän kuin metsissä normaalisti niinä aikoina kun lajisto on kehittynyt. Samaten tietyt lahopuulajit ovat erittäin harvinaisia, kuten järeät puut, tietyt puulajit.Mikään metsä ei ole "pysähtynyt", ainakaan minun mielestäni. Toki nuori taimikko kasvaa lähes silmissä, ja siinä mielessä muuttuu nopeasti, mutta kyllä varttunut metsä joka pysyy kohtalaisen pitkään melko samanlaisena, on paitsi monien ihmisten mieleen, myös vakaa elinympäristö monelle varttunutta yhtenäistä metsää tarvitsevalle lajille. Täydellisiä metsiä nekään eivät tietenkään ole eikä kaikkia metsiä sellaisiksi tarvitse muuttaa.
<<<<<Kun tuota suojelupölläilyä vilkuilee tulle väkisin mieleen, että kyse ei ole suojelusta vaan vallasta
Määräysvalta maista ja vesistä (ei pelkästään metsistä) valuu kiivasta tahtia kohden ympäristöministeriötä.<<<<<
Niin no, jos siellä uskotaan että muut tahot eivät ole riittävän luotettavia monimuotoisuuden vaalijoita, niin luonnollista että haluavat maat vahvemmin omaan ohjaukseensa (metsähallitus taitaa valtion maat omistaa, vai miten järjestely nykyisin toimiikaan).
Toisaalta, MTK:kin on vaatinut että maanomistajille korvataan talouskäytön kieltämisestä aiheutuvat merkittävät kulut, käytännössä siis maat hankitaan valtiolle. Eli ei pelkästään YM:n halusta ole kyse.Oliskos se kummiskin niin että jos ilmastonmuutosta ruvettaisiin nyt maailmanlaajuisesti erittäin tiukasti ehkäisemään, voisi lämpeneminen täällä pohjoisessa paikoin joiltain osin olla jopa hyödyllistä (ellei etelästä tulevat pakolaiset vie kaikkia hyötyjä 😉
Mutta jos mitään radikaalia ei tehdä, kuten tähän mennessä, niin kukaan ei tiedä kuinka radikaaleihin muutoksiin voidaan joutua sopeutumaan, eritoten jos muut ilmiöt vielä tulevat avuksi lämpenemisessä (auringon lisääntyvä säteily, sulavista soista tulevat metaanit, mahdolliset suuret tulivuorenpurkaukset jne.)
Ja tottakai resursseja on rajallisesti, ja koko ajan isompi väestömäärä alkaa elää haaskaavan länsimaisen elämäntavan mukaisesti, joten maailmansota (kilpailu resursseista eri kansojen välillä) lienee todennäköisempi näkymä kuin kansainvälinen yhteisymmärryksessä tehty ”kestävän elämäntavan sopimus” tms.
Ne jotka pitävät ilmastonmuutos -asiaa jonakin vihreiden kaupunkilaishörhöjen huijauksena pitäisi kyllä ottaa asiasta selvää, ja lopettaa tuollaisen humpuukin kirjoittelu.
Kasvihuoneilmiö, ja ihmistoiminnasta aiheutuneiden kasvihuonepäästöjen aiheuttama kasvihuoneilmiön voimistuminen ovat ihan yleismaailmallisesti hyväksyttyjä tosiseikkoja.
Ihmisen ilmoille päästämä hiilidioksidi (tai muu kaasu) on aivan yhtä todellista kuin ne menneinä aikoina tulivuorenpurkauksista tai muista luonnonilmiöistä aiheutuneet kaasupäästöt, ja vaikutukset maalaisjärjellä ajatellen samoja.
Toki nuo auringon sun muiden kaukaisten tekijöiden vaikutukset ovat oma merkittävä osansa maapallon toiminnoissa, ei sitä kiistetä.
Ymmärtääkseni aika laaja tutkijajoukko pitää ihmistoiminnan aiheuttamia päästöjä tällä hetkellä merkittävänä tekijänä ilmastosysteemissä.Sitä isommalla syyllä asiaan tulee suhtautua vakavasti, että myös muut tekijät voivat yhtäkkiä ruveta lämmittämään maapalloa tehokaammin, esim. tulivuoret voivat purkautua, metaanivarastot jäätyneistä soista vapautua, tai auringosta tulevan lämpöenergian määrä kasvaa. Sitä toivottomamman urakan edessä ollaan mitä pitempään asiassa venkoillaan.
Ja ennenkaikkea, vaikka mitään ilmastonmuutosta ei tiedossamme olisikaan, pitäisi ihmisten toimitatapoja kuitenkin muuttaa, koska nykyisellään niistä puuttuu kovin monessa kohtaa järki täysin. Eletään suoraan sanoen kuten elukat, vaikka pidetään itseämme aivan eri tason olentoina.
Järjestön haaskaus, likaaminen, vastuuttomuus ja tulevaisuudesta huolehtimisen puute ovat näkyvissä ihan jokapäiväisessä elämässä.Pitäisi ottaa ensisijaiseksi tavoitteeksi tulevien sukupolvien kohtuullisten elinmahdollisuuksien turvaaminen, ja edes kohtalaisen maailmanrauhan säilyminen, sensijaan että pyritään ”nostamaan elintasoa” järjettömiin mittoihin, missä kaikkea on liikaa ja törsäämisen ja haaskaamisen määrä kunnon ihmisen mitta.
Metsiensuojelun tavoite lienee se että metsissämme viime satoina vuosina eläneet eliölajit pystyisivät säilyttämään lisääntymiskykyiset kannat pitkälle tulevaisuuteen. Ja mieluiten tietysti taantuvien lajien taantuma pitäisi pysäyttää, sensijaan että annettaisiin taantua ja yritettäisiin sitten joskus pitää yllä ”minimikantaa” joka voitaisiin vielä niukasti määritellä säilyväksi (kunnes joku poikkeustilanne kenties hävittää kannan rippeetkin)
Lisäksi tietysti ihmisille tulisi olla riittävästi tarjolla retkeilykohteiksi (tai mitä termiä kukin haluaa käyttää) muitakin kuin talousmetsiä.
Talousmetsien luonnonhoitokin (tai taloudellinen hoitamattomuus) on tärkeässä osassa sekä eliölajien turvaamisessa, että näiden virkistys/harrastus-tms. mahdollisuuksien turvaamisessa.
Eteläisessä Suomessa ei varmaan tuo Metso-alueiden nykyinenkään tavoite ole mikään lopullinen ala, vaan pikkuhiljaa jatketaan kuten tähänkin asti, ellei valtio sitten (muista syistä toki) romahda.
Mielenkiintoista on nähdä miten luontoarvoja tullaan lähivuosikymmeninä huomioimaan metsätaloudessa, sehän paljolti määrää suojelualueiden tarpeenkin, sekä suojelun kiireellisyyden.Uusi metsälaki tuo lisää vapauksia metsänomistajille.
http://areena.yle.fi/radio/1640898EU Suomen metsissä. Brysselin koneessa metsänomistaja Timo Kujala kertoo miksi hän teki menestyksellisen EU-kantelun komissiolle Suomen metsäasioista ja kuinka iso projekti kantelu oli. Lisäksi metsäneuvos Heikki Granholm maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo miten vahvasti Eu määrittää meidän metsiemme käyttöä.
http://areena.yle.fi/radio/1598454En tuota Tiirolan kirjoitusta ole lukenut, mutta eikös tässä ilmastonmuutos/metsätalous keskustelussa ole kyse ainakin siitä että mikä sen maaperään varastoituneet hiilen merkitys on metsän hiilimäärästä. Eli jossain vaiheessahan lyhyen aikaa keskusteltiin siitä että avohakkuu saa maaperän hiilen vapautumaan nopeasti, jolloin sen hiilivarasto pienenee.
Nyttemmin ei ole paljoa kuulunut asiasta, tiedä sitten kumottiinko väite vai eikö siitä vain haluta puhua.”Jatkuva kasvatus” kait olisi joidenkin mielestä sellainen vaihtoehto jossa metsämaa säilyisi peitteisenä ja maaperän hiilivarasto ei sitten niin altistuisi nopealle hajotustoiminnalle.
Miten sitten lie tosielämässä, kun JK:ssakin metsä aika harvaksi hakataan. Ja puukuutiomäärät metsissä varmaan vähenisivät ajan kanssa.
No, kait perusteita löytyy riittävästi todistamaan ettei JK:ta voi ottaa jaksottaisen tilalle tuosta vain. Ja toivottavasti ei myöskään mitään haittamaksuja tms. aseteta ilman oikeita tutkittuja perusteita.
Mutta ei metsätaloudessakaan kannata uskotella itselleen että me tekisimme kaiken parhaalla tavalla ympäristön, luonnon tai ihmisen kannalta. Parannettavaa on aina ja muutoksen tuulet puhaltavat jatkuvasti. Suurin kysymys on tietysti aina se mihin työllä pyritään, suurimpaan rahalliseen tuottoon vai johonkin muihin arvoihin?
Turvesoiden pintavalutuskentistä voi osin tulla ihan kelvollisia kosteikkoja joille tulee ihan mielenkiintoista luontoakin. Mutta ehkä nyt eivät ihan vuosisadan ympäristöteoksi yllä.
Ja sekin on sitten mietinnän arvoinen asia että ketä niistä pitää kiittää, sitä joka ne rakentaa ja maksaa, vai niitä jotka saivat painostettua turvetuottajat ja viranomaiset tiukentamaan vaatimuksia…
Tästäkö hesarin kirjoituksesta ”Puun takaa” puhui?
Luonnonvarat nähdään nyt uudenlaisessa valossa
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Luonnonvarat+n%C3%A4hd%C3%A4%C3%A4n+nyt+uudenlaisessa+valossa/a1305561471443Pitkälti olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Koulutuksessa opetetaan kaikkea lyhyesti, niin että oikein mitään ei opi kunnolla. Ja jos sitten on joku vuosi väliä ennenkuin tarvitsee sitä tietoa oikeasti, ei siitä enää muista paljon mitään.
Vaikka yleistietokin on tärkeää ja monet asiat, kielet, viestintä, tietotekniikka, talous, luonnontieto ovat myös osa työelämää, olisi ehkä kuitenkin parempi jos käytännön hommiin saataisiin parempi kosketus, muutenkin kuin mahdollisen työharjoittelun kautta.Mielestäni opiskelijat pitäisi laittaa käytännön maastotöihin huomattavasti useammin, ja toistaa samoja harjoituksia eri variaatioin moneen kertaan koko opiskelun ajan.
Tämän lisäksi pitäisi kuitenkin pystyä opettamaan myös uutta ajattelua, tulevaisuuden haasteisiin reagointia. Esim. luonnonsuojelu ja virkistyskäyttö -opetus on lopulta aika pinnallista, lähinnä lainsäädännön ja sertifikaattien minimivaatimukset käydään pikaisesti läpi, mutta ei mitenkään mietitä ovatko ne käytännöt hyviä tai miten niitä pitäisi kehittää.
Hyppytunnit pois, tilalle käytännön työtä. Opetus laadukkaammaksi, huonot opettajat pihalle. Kurssien läpipääsyvaatimukset tiukemmiksi.