Käyttäjän jabe kirjoittamat vastaukset
-
Viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita kannan muutoksia selvitettiin ympäristöministeriön
liito-oravatyöryhmän toimesta (Hanski ym. 2001). Seuranta-alueita oli viisi ja niiden seuranta-ajat
vaihtelivat 5-17 vuoteen. Kaikilla alueilla kanta oli vähenevä. Seurantajakson lopussa asuttuja liitooravapaikkoja oli alueesta riippuen 20-38 % vähemmän kuin jakson alussa (Hanski ym. 2001).
Tässä tutkimuksessa analysoitiin kahdeksalla, pääosin uudella tutkimusalueilla tapahtuneet kannan
muutokset viimeisten vuosien aikana. Eri osa-alueesta riippuen tarkasteltavat ajanjaksot olivat 12, 6,
4 ja 2 vuotta, mutta kaikissa on sama suunta: liito-oravien lukumäärät ovat edelleen voimakkaasti
pienentyneet viimeisten vuosien aikana. Osa-alueesta riippuen oli jakson lopussa liito-oravia 30-58
% vähemmän kuin jakson alussa.
Kaikki erilliset tutkimukset vuodesta 1949 lähtien osoittavat liito-oravakannan vähenemisen, joka
on jatkunut näihin päiviin saakka. Tärkein syy vähenemiseen on sopivien varttuneiden
kuusisekametsien hakkuut ja sitä kautta sopivan metsän pinta-alan pieneneminen. Liitooravakannan kokoa rajoittava tekijä näyttääkin olevan tarjolla olevan, lisääntymiseen sopivan
metsän pinta-ala. Tämä on pienentynyt hakkuiden seurauksena viimeisten vuosikymmenien aikana.
Pinta-ala pienenee edelleen lähitulevaisuudessa, eikä 1960-luvulta lähtien aukoiksi hakatut metsät
ole sopivia liito-oravalle vielä vuosikymmeniin. Tätä kehitystä vahvistaa vielä se, että taimikoista
lehtipuut on perattu pois ja osa alunperin kuusta kasvavasta metsäalasta on istutettu männylle.Seuraava teksti on Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi Loppuraportti – julkaisusta:
Liito-oravan vähenemisestä esitettiin ensi kertaa huoli jo 1950-luvulla suomalaisessa
eläintieteellisessä kirjallisuudessa (Siivonen 1956). Huoli perustui havaintojen vähenemiseen.
Kaikusalo (1973a,b) suoritti yleisökyselyn Suomen liito-oravahavainnoista 1970-luvulla. Kyselyyn
vastanneet esittivät myös huolensa liito-oravien vähenemisestä.
Hokkanen ym. (1982) olivat ensimmäisiä, jotka perustivat selvityksen liito-oravakannassa
tapahtuneista muutoksista kvantitatiivisiin tietoihin. He selvittivät yleisökyselytietoihin 1970-
luvulla sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistatiedusteluihin vuosina 1949-79
perustuen liito-oravan kannankehitystä Suomessa. Kannankehitystä mitattiin indeksillä, koska
kannan koosta ei ollut tietoa. Kannankehitys oli jyrkästi laskeva. Runsausindeksin arvo pieneni noin
puoleen tarkastellun noin 30 vuoden aikana. Hokkasen ym. (1982) mukaan liito-oravan
esiintyminen Suomessa muuttui laikuttaiseksi erityisesti 1970-luvulla.En niinkään kuuloasi vaan muotoilun jota käytit. Kuten kerroin, laskennat eivät ole olleet vertailukelpoisia, mikä on varmaan selitetty aikanaan noissakin uutisoinneissa, ainakin pitemmissä sellaisissa.
Siksi media on ymmärtänyt olla kummeksumatta kanta-arvioiden ja muilla seurannoilla saatujen tulosten eroa.”””Tutkimustiedotteessa todettiin: ”Kanta on kaksinkertaistunut edellisestä laskennasta ja se vähenee edelleen.” ””
Tuskinpa noin kuitenkaan todettu. Erilaisia arvioita on kyllä liito-oravakannasta tehty, mutta eri keinoin eivätkä ne eri arviot nyt vain ole vertailukelpoisia, tai ainakaan luotettavia.
Se nyt vain on niin että tuollaisen pienen ja vaikeasti havainnoitavan, mutta kuitenkin (ainakin paikoin) runsaan nisäkkään kannanarviointi on todella vaikeaa ja virhemarginaali iso. Lisäksi kanta taitaa vaihdella lyhyelläkin aikavälillä, mikä aiheuttaa oman haasteensa tulosten yleistettävyyteen.
Paikallisiin seurantoihin perustuneet kannanarviot heittävät vielä enemmän, koska kannantiheydet vaihtelevat merkittävästi eri osissa maaata”””Suomen esityksestä EU on kieltämässä suon muuttamisen pelloksi.
Asiasta yritettiin Suomessa jopa taannehtivaa lakia, mutta oikeusviranomaiset puuttuivat peliin. Mihin tämä maa on oikein menossa?”””Täyskielto on tietysti aina vähän kyseenalainen, mutta pääpiirteissään taitaa olla niin että hirveästi hyviä turvemaita ei taitaisi olla tarjollakaan, eikä niitä huonoja välttämättä kannata vain lannanlevitystä varten raivata. Onhan noita metsitettyjä entisiä peltoja monin paikoin ihan nykyisten peltojen vierillä…
Olennaista saisi kiellon kannalta olla, raivataanko ojitettua talousmetsää vain luonnontilaista suota. Valmiiksi ojitetun kohdalla ei niin suurta haittaa tulisi.
Nykyään on kai paikoin tehty sellaistakin, että luonnontilaisillekin soille tehdään ojitus ”pellonraivaamistarkoituksessa”, vaikka sijainnin ja turpeen laadun puolesta ei järkevältä tunnu. Todennäköisesti turpeenotto todellisena päämääränä. Tälläinen kikkailu jolla voidaan pilata arvokkaitakin kohteita, tulee toki estää.
Samoin näiden alle 10ha turpeenottoalueiden perustaminen pitäisi saada hallintaan, nyt niitä tehdään keskelle luonnontilaisiakin soita, jolloin vähennetään koko alueen luontoarvoja.
Turpeenotto pitäisi tosiaan saada rajattua pienehköille, valmiiksi ojitetuille ja vain vähäisiä luontoarvoja sisältäville soille, riittävän tiukin säännöin.Aiheesta löytyy uutinen hakemalla vaikkapa tällä otsikolla:
EU:n maatalousuudistus kieltämässä turvemaiden raivauksenLinkeissä ylimääräisiä välilyöntejä, kopioikaa teksti osoiteriville ja poistakaa ne sitten
Ei taida kukaan muistaa mitä liito-oravan suojelusta on kirjoitettu tällä palstalla aiemmin…
Liito-orava on suomessa uhanalainen(vaarantunut) siksi että sen kanta taantuu. Jos kannan taantuma pysähtyisi nyt, laji varmasti postettaisiin suomen uhanalaisten luettelosta.
Emme tiedä kuinka pitkään laji tulee taantumaan nykyisillä metsänkäsittelytavoilla, tai häviäisikö laji kenties jopa kokonaan suomen luonnosta (mikä tässä vaiheessa tuntuu epätodennäköiseltä, mutta toisaalta mahdolliselta, koska se Virossakin on nähtävästi katoamassa)Jos haluttaisiin tehdä suojelu järkevällä tavalla, niin tärkeää olisi muuttaa metsänkäsittely ja -uudistustapoja niin että mahdollisimman suuri osa metsistä olisi liito-oravalle (ja samalla monelle muulle taantuneelle lajille) kelvollisia jatkossa. Siis sekametsäisyyttä, lehtipuuta, ja kolopuita sekä metsien riittävää yhtenäisyyttä tulisi vaalia suunnitelmallisesti.
Jos näin tehtäisiin, voitaisiin aikanaan tätä direktiivisuojelua höllentää, ja toivottavasti joskus kokonaan lopettaa. Heti ei kuitenkaan kannata jättää tiedossa olevia reviirejä oman onnensa nojaan, osan niistä pystyy varmasti pitämään elinkelpoisena melko yksinkertaisin toimin.
Nykyinen suojelutapahan on toki tyhmä, koska vain pieni osa reviireistä on tiedossa ja näin ollen suojelun piirissä, ja koska suojelu on muutenkin sen verran löysää että se ei tahdo turvata reviirin elinvoimaisuutta.
Mutta vieläkään ei tunnu millään taholla olevan uskallusta puhua niistä toimivista ja realistisista keinoista, nytkin vain ehdotetaan laajempaa säästöaluetta pesän ympärille. Tämä tietysti maksaisi enemmän suojelukorvauksina, lisäisi huomattujenkin reviirien ilmoittamatta jättämistä, ja suojelisi siis parhaimmillaankin vain pientä osaa reviireistä.
Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedote
http://www.luomus.fi/info/tiedotteet/?p=2015SLL:n tiedote:
http://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2012/liito-oravan-suojeluun-tarvitaan-uusia-keinojaMetsäalan toimijat ja metsänomistajat haluavat turvata talousmetsien uhanalaiset lajit
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=418643&lan=FIMetsäradion vieraana Panu Kunttu.
WWF Suomi jätti eriävän mielipiteen esitykseen uudeksi metsälaiksi. Järjestön mielestä lakiesitys ei turvaa riittävästi suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuutta ja uhanalaisten metsälajien säilymistä. Lakia valmistelevassa työryhmässä ei otettu huomioon monia sen esittämiä korjausehdotuksia.
http://areena.yle.fi/radio/1656325Metsäradio: Lisää lehtipuita suomalaisiin metsiin
http://areena.yle.fi/radio/1617044<<<<<<En löydä metsien suojelusta "tarkoitusta". Nuo uhanalaiset lajitkin ovat luultavasti olleet aina harvinaisia eli uhanalaisia. Merkillistä, että eivät ole jo kaikki kadonneet. Onhan noita metsä hyödynnetty aina.<<<<<<
Osa kansasta on kiinnostunut luonnosta siinä määrin että näkee arvoja myös niissä lajeissa jotka eivät pärjää hyvin talousmetsissä, ja pitää kauniina sellaisia luontaisia metsänäkymiä jotka eivät metsätalousneuvojaa ilahduta, meillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita.
Selvä asia on että ennen kuin ihmiset rupesivat tehohyödyntämään metsiä, oli esim. lahopuuta, järeitä kuolevia puita, tiettyjä puulajeja, tiettyjä suotyyppejä, puhtaita vesiä ynnä muita elinympäristöjä selvästi enemmän kuin nykyään. Ja tietysti silloin oli niillä eläviä eliöitäkin melko runsaasti. Toki jotkut lajit varmasti ovat niin erikoistuneita että ovat olleet vähälukuisia aina.