Käyttäjän jabe kirjoittamat vastaukset
-
SLL: Vapon vastuullisuuslupaukset eivät lopeta turpeenkaivuun ongelmia
http://goo.gl/M5ibMHemputtaja, tuo ”liki 90%” sisältänee myös pelloiksi, turvetuotantoalueiksi raivatut alueet, sekä kankaiksi muuttuneet alueet.
Luku on varmaan eri jos vertaa nykyään suoksi määritettävää alaa siihen mikä on ojitettua suota.Muistaakseni tänä vuonna tehtiin joku selvitys osana turvemaiden käytön suunnittelua, jossa määritettiin aiempaa tarkemmin turvemaiden käyttöosuuksia. Eli paljonko ojitettu, mennyt pelloksi, turvetuotannossa jne.
Turvetuotantoaluetta oli muistaakseni jonkun verran enemmän prosentuaalisesti kuin aiemmin luultiin.Jos metsä joka ei jääkauden jälkeen ole suota ollut, voi suoksi muuttua, niin kyllä kai sitten muutaman vuosikymmenen ojitettuna ollut suokin.
Lopputulos ei varmaan ole tasan samanlainen kuin ilman ojituksia olisi, mutta lähempänä suota kumminkin. Suojeltujen / säästettävien avosuon reunojen ojien tukkiminen on ihan selvä juttu, mitäs sitä hyvää suota kuivattamaan. Ja kyllä korvet ja rämeetkin suojelualueella pääosin kannattaa pyrkiä tukkimaan elleivät valmiiksi täynnä sammalta ole, kyllähän niitä ojia saa katsella talousmetsissä ihan kyllikseen.
Syynä tähän koko hommaan taas on se, että aikanaan puoli vuosisataa sitten ei ymmärretty suunnitella asioita kaikista näkökulmista, vaan ajateltiin vain työllistämismahdollisuuksia ja että suolla ei ole arvoa ellei puuta ryhdy kasvamaan.
Jos olisi jätetty liian karut ojittamatta ja komeimpien avosoiden reunoille jätetty vähän reippaammin ojittamattomia korpia ja rämeitä, niin olisi tilanne toinen.
Jälkeenpäin on tosin paljon helpompi olla viisas…”Ennallistamis” -termin uudelleenmäärittely on näköjään tehty viisastelumielellä, mutta todetaan nyt kumminkin tosikkomaisesti että ennallistaminen tarkoittaa oikeasti sitä kun ihmisen muuttamaa luontoa pyritään uusilla ihmistoimilla palauttamaan lähemmäs sitä tilaa jossa se oli ennenkuin ihminen alunperin sitä muokkasi.
Järvi, lampi tai metsä on muuttunut itsestään suoksi, joten sitä ei tarvitse ennallistaa, eikä toisaalta sen muuttaminen ojitetuksi talousmetsäksi muutenkaan ennallistamista olisi, kun kerran sen ei anneta olla luonnontilaisena metsänä.
Toivoisin ettei tätä termien vääristelyä jatkettaisi.
Eiköhän tuo ojitusprosentti ole oikea, tarkoittaa Etelä-Pohjanmaan aluetta.
Katso esim. uutinen:
http://goo.gl/OshpZEtelä-Suomessa ojitusprosentti on n.80.
Katso esim. Luonnontila.fi
http://goo.gl/TpHT5http://www.luonnonperintosaatio.fi
-osoitteessa voi lahjoittaa rahaa myös metsien suojeluun, jos suo ei innosta. Mielestäni ihan kelpo keino osallistua konkreettiseen luonnonsuojeluun joka ei ainakaan herätä vastustusta.
Jos pystyisi irrottamaan tarkoitukseen isompia rahasummia, niin kannattaa harkita palstojen ostoa itse, ja perustaa niistä vaikka yksityisiä suojelualueita.
Jos ei itse halua suojella, mutta omistaa suota tai metsää joka kenties olisi suojelun arvoista, niin sitä voi tarjota luonnonperintösäätiölle.Tässä vielä linkki suokeräyksen sivuun:
http://goo.gl/f0KC6Voisi olla hyväksi jos viranomaiset joutuisivat kesken jouluaatonvieton vetoamaan ihmisiin sähkön säästämiseksi, jotta virrat pystytään pitämään päällä.
Tulisi vähän muistutusta siitä ettei sitä sähköä tule töpselistä itsellään.Nykyistä enemmän pitäisi osata tasata kulutusta, eli käyttää laitteita öisin kun muuten kulutus on pientä jne.
Ja tietysti pitäisi osata säästää energiaa ihan käytännössä, tietää mitä kodinkoneet kuluttavat ja voiko vaihtamalla säästää.
Turhaa käyttöä tietysti vähentää jne.Ihme pelleilyähän tuo neuvottelu tuntuu olevan. Olisihan niillä valtavasti helppoja yksinkertaisia asioita joista sopia ja parantaa maailmaa, mutta ei tunnu onnistuvan.
Taitaa olla niin, että kun viimein poliitikkojen on pakko tehdä päätöksiä, niin ne ovat sitten kerralla melko lailla rajumpia…
Olennaista olisi tietysti saada metsänomistajille oikeat mahdollisuudet käyttää metsiään kuten haluavat. Tarkoittaen että kaikenlainen epäsuorakin painostaminen nimenomaan tehopuuntuotantoon pitäisi lopettaa ja esittää se vain yhtenä mahdollisena toimintatapana.
Enemmän pitäisi tuoda esiin pieniä keinoja maisema- ja luontoarvojen säilyttämiseen, maanomistajan mieltymysten mukaan. Muistaen ettei maanomistaja välttämättä osaa ehdottaa kaikkia toimia sillä saralla, sen enempää kuin puuntuotannon osaltakaan. Metsäammattilaiset ovat sitä varten että he neuvovat maanomistajia, ei sitä varten että määräilevät heitä.Jos alunperin oltaisiin hyväksytty tämä linja, ei luultavasti olisi myöhemmin ollut läheskään niin suurta tarvetta luoda pakollisia luonnonhoito- ja suojelutoimia.
Virkistyskäytön osalta on hyvä huomata ainakin se, että komeimmat metsäpalstat ovat usein hajallaan, mikä laskee niiden arvoa, koska ympärillä voi olla ”rumia” hakkuuaukkoja tai tiheitä taimikoita.
Olennnaista olisikin miettiä miten suojelualueita ja virkistyspainotteisesti hoidettuja talousmetsiä voidaan sijoitella niin, että niiden virkistyskäyttöpotentiaali on parhaiten käytettävissä. Oletettavasti asutusalueiden lähistöt, ja merkittävien suojelukohteiden tai virkistysalueiden reunat ovat hyviä kohteita (järvet, suot, jne.)Luonnossa liikkuminen kokonaisuudessaan on vähentynyt, mutta toisaalta monet uudet ulkoiluharrastukset ovat saaneet myös suurta suosiota. Jo kansanterveydellisistä syistä on hyvä edistää ihmisten ulkoilua, joten houkuttelevien ulkoiluympäristöjen luonti ja säilyttäminen on tärkeä tehtävä.
Toki osa ulkoilutoimista onnistuu ihan hyvin nykyisissäkin talousmetsissä, mutta varmaan moni ilahtuisi jos metsissä tulevaisuudessa olisi taas enemmän metsäisyyttä ja mahdollisuus kulkea vähän pitempään metsäpolkuja varttuneissa metsissä. Muutenkin toivottavasti jatkamme metsien monipuolistamista säästämällä erilaisia metsäympäristöjä, antamalla jokusten puiden kasvaa oikein isoiksi jne.
Tässä radio-ohjelmassa puhuttiin metsien kuvaamisesta sekä kameralla että aikanaan maalaamalla:
Minna Pyykön maailma
http://areena.yle.fi/radio/1726663