Käyttäjän jabe kirjoittamat vastaukset
-
Asiallista keskustelua ilmastonmuutoksesta, kannattaa kuunnella:
http://areena.yle.fi/radio/1756026
Julkinen sana
Miksi ilmastonmuutoksesta ei puhuta? Ilmastonmuutos on kadonnut otsikoista lähes tyystin, vaikka viitisen vuotta sitten siitä puhuttiin mediassa lähes joka päivä. Miksi ilmastonmuutoksesta ei enää keskustella? Mitä ilmastonmuutoksesta pitäisi kertoa ja miten? Tätä pohtivat ympäristömuutoksen professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta, ympäristötoimittaja Päivi Mäki-Petäjä MTV3:lta, ympäristöuutisointia tutkinut Jari Lyytimäki Suomen Ympäristökeskuksesta ja Ilmastopaneelin edustaja Hannele Cantell. Toimittajana Minna Korhonen.http://areena.yle.fi/radio/1808467
Metsäradio
Vieraana professori Pekka Kauppi. Metsäradion vieraana oli professori Pekka Kauppi Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitokselta. Metsät kasvavat enemmäin kuin koskaan, mutta niiden pinta-alat pienenevät. Pahin metsäkadon uhka näyttää taittuneen, vaikka pellonraivaus ja kaupunkien laajeneminen jatkuvat Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Kauko-Idässä.-Tuolla lyhyesti käsitellään myös tätä metsäalan pienenemisen ”sakottamista”
Suomen luonto : Talvivaaran mönjän syvin olemus
http://goo.gl/xMLlYTalvivaara: Likaantuneiden maiden kunnostus alkanut puiden kaadolla
http://goo.gl/ULMfaTäs olis vaihteeksi keskustelua maailmanlopusta, on siinä ilmastonmuutoksestakin puhetta:
http://areena.yle.fi/radio/1731484
Ennen kuin maailma loppuu. Ajatus maailmanlopusta pelottaa ja kiehtoo. Se tulee, mutta milloin ja miten? Aina on keksitty epälukuisa määrä selityksiä. Oma aikamme löytää yhä uusia syitä ja seurauksia elämän katoamiselle, osittaiselle tai täydelliselle kuolemalle. Missä on nykyihmisen turva? Voiko maailmanloppua estää, siirtää tai peruuttaa? Entä onko saumaa nauruun? Toimittajat Päivi Leino ja Jukka Arvassalo ovat kutsuneet viisi kiinnostavan viisasta vierasta maailmanloppua odottelemaan. Mukana ovat kirjailija Johanna Sinisalo, ympäristötietäjä Risto Isomäki, uskontotieteilijä Katja Ritari, esseisti Antti Nylén sekä hiukkaskosmologi Syksy RäsänenEdellisen viestin linkki toimivassa muodossa:
http://goo.gl/DbwzUPähkäilijältä oli kuitenkin mennyt asiat hieman sekaisin, tuossa linkissä ei puhuta runsaasti metaania päästävistä soista, vaan hiilidioksidia päästävistä, eli ojitetuista turvemaista. Niitähän on paljon, ja oikeasti jos on avosuo-osuuskin pääosin ojitettu, niin yleensä luonto-arvojakaan ei kovin paljoa ole. Niinpä ne tosiaan sopisivat hyvin siinä mielessä turpeenottoon. Ja toivoisin että niitä myös enenevässä määrin siihen käytettäisiin
Vesiensuojelu on toki sitten vielä yksi mahdollinen este, mutta sen lisäksi kannattavuus voi olla ongelma, turpeen paksuus on pienempi, ja alueen laajuudetkin pienempiä, kuin isoilla avosoilla, jotka turvetuottajia enemmän houkuttelevat.
Toivottavasti kuitenkin sen verran kannattavuutta löytyy, että turpeenotto saadaan jatkossa pidettyä näillä jo valmiiksi ojitetuilla alueilla.Ihan hyvä muistuttaa siitäkin että soistuminen todella on ollut erilaista eri osissa maata. Lapissa ja pohjanmaalla on eniten suota, kaakkois-suomea kohtia kokoajan vähemmän.
Ja etelässä tosiaan soiden muuttaminen pelloiksi tai talousmetsiksi on ollut aktiivisinta.
Sen takia juuri siellä pitäisi kaikki vähänkin luontoarvoja sisältävät suot säilyttää, ja ennallistaa niitä aloja joista vielä voi suota tulla. Kyllä siellä eteläisimmässä suomessa niitä suojelemattomiakin soita on jäljellä, ja tietysti kun olisivat lähellä asutuskeskuksia niin mieluusti joku ne turpeet kaivaisi niistä ylös ja myisi.Pohjanmaan parhailla suoalueilla on toki jopa paljon luonnontilaisen kaltaisia avosoita, suojeltujakin monia. Mutta en minä niitä suojelemattomiakaan parhaimpia soisi savuna ilmaan poltettavan, kyllä niitä vähämerkityksisiäkin on runsaasti samoilla alueilla.
Itse sanoit että kun etelässä ei ole paljoa soita ollut, niin ei voi paljoa suojellakaan. Samalla linjalla ajatellen niissä pitäjissä missä suota on siunaantunut paljon, niitä pitäisi myös suojella paljon.
Ja loppukaneetiksi, luonnon elinympäristöjen suojelu ei meistä luontoharrastajista ole verrattavissa museointiin, vaan nimenomaan tavallisten palveluiden ylläpitoon. Ne eivät ole muistoja menneiltä ajoilta, vaan nykypäivän virkistyskohteita, jolle osataan antaa arvoa tulevaisuudessakin.
Eikä kymmenen, tai kaksikymmentäkään prosenttia muuten ole ”kaikki”
No sen verran voin toki myöntää että onhan se hyvä tietää paljonko niitä soita, korpia ja rämeitä on alunperin ollut, jotta voidaan laskea paljonko on jäljellä alkuperäisestä, ja paljonko on suojeluprosentti alkuperäismääristä.
Mutta kyllä niiden peltojen tai kankaiksi muuttuvien ojikkojen merkitys suoluonnolle on aikas olematon. Ja kyllä se turve sieltä myös ajan kanssa lahoaa pois, ellei alueen vesitalous palaudu ojitusta edeltävään tilaan.http://www.luonnontila.fi on valtion ylläpitämä sivusto, yhteistyötahoina mm. METLA ja Metsähallitus.
Sivun mukaan (joskin merkitty alustavaksi aineistoksi) suojeluprosentit ovat: Hemiboreaalisella vyöhykkeellä 5,4%, Etelä-Boreaalisella 3,7%, Keski-Boreaalisella 7,2% ja vasta Pohjois-Boreaalisella(Lapissa) 13,6%.
http://goo.gl/D9tlzEli onhan soiden suojeluprosentti nyt toki etelässä isompi kuin metsien, mutta ei silti mitenkään erityisen suuri, eikä riittävä millään mittarilla mitaten.
Lisäksi on hyvä muistaa että suuri osa suojeltujenkin soiden reunoista on ojitettu, ja reunametsät ja valuma-alueet ovat usein ojitettua talousmetsää, mikä vaikuttaa ainakin jonkin verran avosuonkin tilaan, sekä tietysti avosuon reuna-alueiden puustoisten suotyyppien luonnontilaan. Suurin osa rehevistä suotyypeistä onkin muutettu pelloksi tai vähintään ojitettu talousmetsäksi, mikä on tehnyt näistä luontotyypeistä hyvin uhanalaisia.Soidensuojelun tarve onkin suurin lapin eteläpuolisessa Suomessa, joskin toki pohjoisessakin tulee katsoa ettei harvinaisia suotyyppejä tuhota tai luontoarvoiltaan arvokkaita soita tuhota.
(Metsälehden artikkelia en ole lukenut, toivottavasti sieltä löytyy muitakin lukuja kuin turvetuotantoa palvelevia. Olen vain vuosien aikana huomannut että useimmat artikkelit suoteeman ympärillä ovat joko luonnonsuojelua tai turvetuotantoa palvelevia, harvemmin kerrotaan kaikki faktat ja selvitetään eri näkökantoja)
Turvemaiden alan kertominen on jossain määrin turhaa, koska suuri osa niistä on muutettu talousmetsiksi tai pelloiksi.
Turvetuotannon osuus soiden luonnontilan menetyksessä on pieni, suurin tekijä on vuosikymmeniä sitten tapahtunut ojitusbuumi, jossa enemmän ja vähemmän onnistuneesti muutettiin rämeitä, korpia ja nevojakin metsiksi.
Huomata täytyy sekin, että etelä-suomen ja lapin tilanteet ovat selvästi erilaiset. Lapissa on vielä varsin paljon luonnontilaista ja sen kaltaista suota, samoin suojelualueita selvästi enemmän kuin etelässä.
Etelä-Suomessa keskimäärin n. 80% suoalasta on ojitettu tai muokattu vielä enemmän.
Eli jäljelle jääneitä, varsinkin hienoja avosoita, tulisi suojella hyvinkin kattavasti.
Toisaalta, turvetuotannon lupakäytäntöjen selvä tiukentaminen voisi itsessään riittää aika pitkälle turvaamaan suot, eikä varsinainen suojelualueiden perustaminen ehkä olisi välttämätöntä. Mutta tällöin maanomistajat eivät saisi mitään korvausta suosta, mikä on saanut MTK:n vaatimaan soiden suojelua. Metsästäjät taas eivät tykkää metsästyskielloista, joita pakkaa soille tulemaan, joten he eivät suojelualueita välttämättä haluaisi (vain että suo säilyy).
Suon reunojen ennallistaminen taas onnistuisi paremmin jos alueelle muodostetaan suojelualue.Toivottavasti turvetuotanto saataisiin rajattua vähäarvoisimmille pikkusoille, ja vaikka niille turvepelloille, ja vesiensuojeluasiat oikeasti kuntoon.
Lukuja soiden ja muidenkin elinympäristöjen tilasta löytyy http://www.luonnontila.fi sivustolta:
http://goo.gl/TpHT5Voi olla jääkausi tulossa, ellei sitten muut ilmastotekijät, kuten hiilidioksidi, estä sitä.
Ja jos ei estä, niin se on varmaa että amerikkalaiset tekee kaikkensa estääkseen sen.
Että hieman epäilen että seuraavaan oikeaan jääkauteen voi mennä vähän pitempi aika.